Tuntematon ihana kaunotar

 Lepo teki tehtävänsä ja vatsatauti alkaa olla jo ohi. Eilen kävin nopeasti laittamassa lahjaksi saamani maksaruohot kallion päälle kasvamaan ja tänään uskalsin mennä katsomaan tarkemmin että miten kasvit ovat pärjänneet kaatosateessa.

Miten olenkaan voinut unohtaa että minulla on tällainen kaunotar.  Onko kauniimpaa kukkaa olemassakaan? Ainakaan tällä pihalla ei kauniimpaa ole. Aluksi luulin että tämä on tunturipoimulehti, mutta googlen kuvahaun mukaan kukan ulkonäkö ei täsmää.

Kuvista sitä ei erota, mutta kukissa on hento vaaleanpunainen vivahde. 

 Toinen kukkija pihalla on keltapäivänlilja. Siirsin juurakot röttelön pihalta. Voi olla että liljat pitää vielä siirtää jonnekin muualle koska lajike on niin ahnas leviämään. Onneksi keltapäivänlilja ei leviämiseltään kuitenkaan ole tarha-alpin luokkaa.

Vanhat penkit huutavat lannoitusta tai ainakin kasvu-alustan uusimista. Iirispehkossa on ainoastaan yksi kukkavarsi ja nuo liljat ovat kovin laihoja. Keväällä tulppaaneista nousi vain pari säälittävää ruikulaa, jotkut eivät edes tehneet kuin lehdet vain. Olen aikeissa ostaa loman aikana ainakin 50 säkkiä multaa ja siirtää auringossa viihtyvät kasvit parempaan paikkaan ja varjon asukit varjoon.

Kävimme tänään Marketanpuistossa hakemassa ideoita puutarhan polkukiveyksiin, mutta emme päässeet yhteisymmärrykseen. Haluaisin liuskekivipolun, joka sopisi hieman vanhemman talon pihapiiriin. Ukko taas inhoaa kivien välistä kasvavaa ruohoa, jota kivien väliin pakostakin kasvaa. Saas nähdä mitä keksitään. Niksibetonikin on yksi vaihtoehto, mutta siinä olisi kova homma.

Olen kylvänyt mysteerikukkien siemeniä omenapuun juureen. Tällaisia tassun muotoisia kasveja on nyt itänyt. Tunnistaisiko joku lajikkeen kuvan perusteella?

Watti

Lukijoitani alkaa varmaan kyllästyttämään ainaiset Watti-jutut mutta menköön. Viime yönä heräsin siihen kun Watti taas kantoi minulle jotain. Luulin että se oli taas kiikuttamassa sitä vanhaa Ikea-hiirtään. Aamulla huomasin että hiiren sijaan Watti oli tuonut minulle enkelin! <3 En tiedä mistä se edes oli löytänyt tuon viime jouluna Albergan kartanosta ostamani valko-kultaa säihkyvän kiharaisen enkelin. Mutta voiko toiselle kantaa suloisempaa asiaa?

 ''Kauheata, minä olen täällä ja mami tuolla noin kaukana!''

Tässä meillä on kesken ristipistotarvikkeiden, lankojen ja välineiden inventaario. Watti löysi Ikean laatikolle heti paremman käyttötarkoituksen.

Noro tuli kylään

No nyt se pahamaineinen noro sitten tuli minun luokseni. Tätä tautia on töissä jyllännyt jo monella, ja minut se yllätti tänään kesken työpäivää. Mikään juoma tai ruoka ei pysy sisällä ja olo on heikko. Työkaverilta saamat maksaruohotkin jäivät tuonne sateeseen odottamaan istutusta.

Mutta onneksi minulla on hellämielinen hoitaja, Watti ♡. Watti toi minulle hiirensä surumielisen mau'un ryydittämänä ja nyt makaa vierelläni myötätuntoinen katse silmissään. Kissat ♡

Kylpyhuoneremontti ja kukkasia

Viime viikot ovat olleet aika stressaavia. Viime postauksessani kerroin tapetointiin liittyvistä ongelmista, mutta heti tuon pinnallisen kiusan jälkeen huomasimme että kylpyhuoneremontti tulikin sitten etuajassa. 90-luvulla remontoidussa kylpyhuoneesta löytyikin kopoja laattoja, jolloin asiaa tutkittuamme tajusimme ettei koko kylppärissä ollut vesieristyksiä. Hirsitalossa tuollainen on tosi hälyttävää. Olemme nyt viimeisen kuukauden ajan käyneet töissä, salilla ja siskon luona suihkussa. Luulen että remontiin menee vielä ainakin pari viikkoa sillä jostain syystä työmiehiltä kodinhoitohuonen lattiakaivokin unohtui laittaa. Odotamme innolla aikaa jolloin ei tarvitse liikuskella kaikkialla pyyhkeen ja saippuan kanssa eikä hikeentymistä tarvitsisi pelätä. 

Keittiöstäkin löytyi ylläreitä, mutta katsomme sen sitten ajallaan :D. 

Ihana kevät ja oikeastaan kesä kyllä on piristänyt huolten keskellä. On ollut ihanaa huomata kuinka harmaasta, tasaisesta maasta on tullut ylös vaikka mitä ihanaa. Kalliolla kasvaa kunnon pensaat kuunkilpeä, kuistia ylöspäin on alkanut joku kärhö kiivetä, ja eilen ihailin siirtolohkareen juuressa kasvavia akileijoja. 

Vielä ihanampaa on se, kun pikkulintujen laulu kuuluu kaikkialle sisään, ja joskus olen ihan herännyt peipposen liverrykseen. Pihatammeen on räkättirastas tehnyt pesän ja siellä taitaakin olla nyt pari poikasta. Räkättipariskunta pitää hyvää huolta jälkikasvustaan: pesää vainoava orava saa aina köniin kun räkätit huomaavat sen hamuavan pesään. On hauska seurata kun isäräkätti aina hakee mammaräkätin syömään viereiselle pihalle, siellä taitaa olla hyvät ötökkäapajat. 

Kukkasia

Toin röttelön vauvapenkistä pari unikkoa ja istutin ne ja muutaman muun taimen kallion juureen, kuunkilpien väliin.

Perustamassani penkissä kasvaa kevätkaihonkukkaa, lehtosinilatvaa, purppuratulikukkaa, keltapäivänliljaa ja kylvin keväällä ostamiani yksivuotisten siemeniä.

Kalliokieloja. Miksi ihmeessä tänään ottamani kuvat on niin sinisiä...

Watin kuulumiset

Watti on reipastunut ulkoilijana aimoharppauksin. Nyt se ei juokse häntä koipien välissä sisään aina kun pieni rasahdus kuuluu. Suuruudenhullu Watti on tullut esiin. Viikonloppuna Watti syöksyi mustarastaan perään ja tänään kiikarissa olikin astetta suurempi saalis: kyyhkynen oli peuhaamassa lehtikasassa. Saan aina Watista hyvissä ajoin kiinni ennen varsinaista verilöylyä. En kyllä usko että tuo otus saa mitään kiinni. Sitä ällöttää koskea pikku hämähäkkeihinkin, niitäkään se ei tapa. 

''Minne se paisti lensi?''

Plöts. ''Minuahan ei revitä minnekään minne en halua''

On hyvä pitää vähän silmällä mamin siivoamista.

Muuton tiimmellyksessä löytyi turbotomaatti. Siitä riittikin taas riemua pitkäksi aikaa.

 Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Kukkakierros ja tapetointia

 Koko viikon on ollut aivan ihana, aurinkoinen sää. Päätin käydä pupupöksyisen Watin kanssa pihalla kuvaamassa kukkijoita ennenkuin ne lakastuvat.

Minulla on jo tiedossa hyvä paikka tulevalle kukkapenkille. Heti pihalle tultaessa vasemmalla puolella on kaunis kallio. Sen juuressa on kaunis kaareva sammalläntti, jonne paistaa iltapäiväaurinko, täydellinen paikka keskikokoiselle kukkapenkille! Nyt vielä pitää miettiä tarkoin mitkä kasvit saavat muuttaa Röttelöstä tänne. Ainakin ne herkimmät ja kauneimmat saavat tulla tänne ihan suosiolla.. Harmittaa jos Röttelön kukista on iloa vaan ohikulkeville mökkiläisille.

Watti esittelee kukkapenkkiä. 

Täällä on ihana kokoelma krookuksia.

Pikkuiset narsissit aikovat kukkia omenapuun juurella!

Muutama kalpea sinivuokkokin löytyi.

Ruusut tekevät jo lehtiä! Jännää nähdä mitä lajikkeita ruusut tulevat olemaan,

Ihanaa, raparperipenkkikin löytyi. Kesällä saamme siis raparperikiisseliä.

Kalliolla kasvaa kauniita mehikasveja (?). Olisi hauska koota kallion päälle muitakin kivikkokasveja, kuten kissankäpälää tai kivikkosuopayrttiä.

Mitähän nämä sievät pienet valkoiset kukat ovat? Talon vieressä niitä on sammaleen seassa aika paljon.

Minua ei enää harmita että nämä orvokit olivat niin kalliita, Ovathan ne kukkineet kauniisti jo monta viikkoa!

Tapetointikriisi

Teimme tyhmyyksissämme megamunauksen kun ostimme eri painoksien Kirsikankukka-tapettia. Myyjä vielä kertoi meille että rullissa on pieniä sävyeroja, nyökyttelimme vaan että juu, kyllä me osaamme sutia tapetit seiniin niin, ettei eroja huomaa. Kun halvalla kerran sai.

 No, eilen aloitimme kovalla vimmalla tapetoida ruokahuoneen seinää, mutta jälki oli niin rumaa, että kaikki oli revittävä pois. Vaikka pohjatyöt oli tehty niin hyvin kuin mahdollista, kaikki pienet röpelöt erottuivat Kirsikankukan läpi ja ilmakuplia ja ruttuja synti kuin sieniä sateella. Rullista ei tule riittämään pisimmälle seinälle, joten ajoin rautakauppaan tilaamaan samanlaista vaaleata, röpelöistä kuitutapettia kuin mitä ruokahuoneessa jo oli. 

Tämän verran sain tapetoitua oviaukkoon. En viitsi laittaa lähikuvaa, voi olla että revimme tämänkin pois :D.

Meidän ei pitänyt alkaa tekemään mitään remontteja ainakaan heti, mutta niin se homma vaan lähti lapasesta. Ukko huomasi tämän Vallilan tiputapetin ja kysyi haluanko tämän, siinä kun on niitä tipuja. Sanoin että joo haluaisin.. ja lopputulos on onnistunut! 

Tämä on tiivistä, helppoa muovitapettia, mutta hengittämättömyys ei sisäseinässä tee haittaa. 

Tiputapetti lähikuvassa

Watti on nyt kuin kotonaan. Sillä on seurattavana viihdettä heti kun ikkunasta ulos katsoo. Pihalla pomppii kengurun kokoisia rusakoita, paisteja (kyyhkysyä) kujertelee puissa ja oravat kipittävät pitkin aitaa. Isoa ruskeata raitakattia ei ole näkynyt nyt viime päivinä joten reviiri on turvattu.

Uudessa talossa

Viime viikot ovat olleet kiireisiä: piti pakata ja hoitaa muutto kaksistaan ilman apuvoimia. Salilla ei tarvinnut käydä kun kantaa kymmeniä painavia laatikoita pitkin mantuja. Vieläkin täällä on purkamattomia laatikoita, mutta onneksi koti on kuoriutumassa kaiken kaaoksen alta.

Minun ihana työhuoneeni! Kyllä nyt kelpaa tehdä käsitöitä kun on tilaa. 

Hallittu kaaos..

Löysimme Tapettitalosta ihanan Kirsikankukka-tapetin huokeaan hintaan. Ajattelin tapetoida tämän keittiöön, kunhan laatikoiden tyhjentämiset alkavat olla pulkassa.

Tämäkin on vienyt aikaani. Bongasin tämän ristipistotyön pari kuukautta sitten englantilaisesta verkkokaupasta ja se lennähti ostoskoriin välittömästi. Ei voi olla myrtsi jos näkee tuon mairean hymyn heti aamulla.

Pihamaa

Kipaisin nopeasti pihalla. Hullun leima on taattu kun sateessa säntäilee pitkin pihamaata ottamassa kuvia ruohonkorsista... toivottavasti kesällä puut saavat lehtiä sen verran, ettei kaikkia touhujani huomaa :D. 

Talon reunustoilla kasvaa jotain angervoa, niiden täytyy lähteä koska kuntotarkastaja sanoi ettei hirsitalon reunustoilla saa kosteusvaurioriskin takia kasvaa mitään pensaita. 

Omenapuita ei ole leikattu pariin vuoteen, se on lisätty työlistalleni. Omenan lajike on kuulemma joku talviomena. Netistä olen tutkinut Hirvensalmen taimiston valtavaa omenapuuvalikoimaa ja sormia syyhyttää kaikki vanhat, perinteiset lajikkeet, joita ei jokaisesta taimikaupasta löydy. Toisaalta pihalla kasvaa puita jo liikaa, joten voi olla vaikeaa löytää uudelle omenapuulle paikkaa.

Pihalla on nurmikon sijaan sammalta! Kuulun sammalen ihailijoihin: se tuntuu varpaiden alla ihanalta, eikä sitä tarvitse ajaa ruohonleikkurilla. Minua jo neuvottiin että kalkissa saamme sammalen tapettua, mutta ei kiitos sellaisille suunnitelmille. 

Eilen oli pakko saada kevätkukkaasetelma portaalle! 

Talon juuressa kasvavia krookuksia

Lumikelloja <3

Watti uudessa kodissa

Watilla oli haasteelliset ensimmäiset kaksi päivää uudessa kodissa. Kaikkialla oli korkeita laatikkopinoja ja ihmiset ryntäilivät edestakaisin suurella metelillä. Hiekkalaatikkokin oli tunnin verran kateissa, kunnes Ukko tajusi sen unohtuneen vanhalle asunnolle ja pinkaisi hakemaan sen. 

Perjantaina töistä tullessani löysin Watin pienenä mustana kissakeränä saunan ylimmältä lauteelta ja sitä piti sylitellä jonkin aikaa kunnes se reipastui. Onneksi nyt Watti on jo oma itsensä, ja uskaltaa nukahtaa kissatorniinsa ja onpa se laukannut maha hölskyen pallonkin perässä pitkin käytävää. 

Eilen oli aikaa tehdä pieni asetelma. Ukko nimesi sen Wattialttariksi. 

Näytän tämänkin ristipistoprojektini. Eikös olekin upeat värit! Olen jo tehnyt n. 600 pistoa vasemmasta yläkulmasta, eli tällä hetkellä on vain tilkku taivaasta näkyvissä. Tämä tulee valmistumaan vissiin parin vuoden päästä... Tässä mallissa kukkia ja tipuja on niin paljon, että tulee onnistumisen tunteita aina yhden sivun valmistuessa. 

Kun maha laahaa maata

 Tässä postauksessa ei ole mitään muuta kuin Wattia :). Remontti ja puutarharintamalla ei ole tapahtunut mitään raportoitavaa, joten päätin että on Wattipäivityksen aika. Tämä on oikeastaan aika heikko päivitys blogiini, mutta kai jokunen tikusta asiaa-kissapostaus mahtuu muiden joukkoon...

Olemme näillä näkymin muuttamassa kuukauden sisään. Ei millään jaksaisi odottaa ja päästä tutkimaan mitä uuden talon pihalla mahdollisesti kasvaa. Joitain perennoja, kuten iiriksiä ja pioneja aion siirtää Röttelöstä uuteen pihaan, jotta saan ihailla niiden kukintaa kahdessa paikassa. Mutta katsotaan sitten lähempänä mitä kannattaa tehdä. Olen oppinut että mahtipontiset suunnitelmat eivät aina toteudu.

Watti

Watin laihdutusprojekti ei ole tainnut edetä :(. Armas sulkakeppi hajosi emmekä ole osanneet sitä korjata. Onneksi on laserlelu, mutta se ei fiksua kissaa kauaa viihdytä.

Watti haaveilee pihasta jossa kasvaa mehevää ruohoa. 

Kävimme kävelyllä. Watin uusi kävelytekniikka on mahdollisimman leveä kävelytyyli. Maha kun laahaa maata ja se tuntuisi kenestä tahansa ikävältä.

Kylläpä Röttelö näyttää hassulta vain puoliksi maalattuna!

Ei ruohoa täälläkään.

Mahaa on laahattu hangessa nyt tarpeeksi, sisälle on päästävä!

Kohta muutetaan :). 

Kevään ihanaiset siemenet

Viimeistään kahden kuukauden päästä pääsemme muuttamaan omaan kotiin! Kotiin jossa on OMA PIHA! Uskomme meinasi jo loppua asuntokaupoilla, mutta lopulta saimme ostettua sellaisen talon jossa kaikki on kohdallaan. Uuden talon pihalla kasvaa tammia, ja omistajilta kysyttyäni selvisi, että pihalla kasvaa myös 30-luvulta peräisin olevaa kuunliljaa, sormustinkukkia ja takapihalla on kalliokieloa. Pihalla ei ole muistaakseni kovin montaa kukkapenkkiä, joten uusille istutuksille jää hyvin tilaa. Minun pitää vaan pitää jäätä hatussa ja katsoa ensin mitä kasvaa mitäkin, ettei tule koukkimiseni aiheuta tarpeetonta tuhoa siellä kasvaville kasveille. Ihanaa että saan sellaisen pihan, jossa voin myllätä ympärivuoden ja todistaa kukkien kevään, kesän, syksyn ja talven, alusta loppuun.

Kesän siemenet olen kuitenkin ostanut ja esittelen siemenihanuuteni tässä postauksessa. Tänäkin vuonna suosin suorakylvettäviä, yksivuotisia helppoja kasveja. Röttelön pihalle on tullut tavaksi kylvää mm. unikoita ja kehäkukkia joka kesä. Tilasin kaikki siemenet Englannista hovisiemenhankkijaltani, Chiltern Seedsiltä. He myyvät mitä erilaisimpia siemeniä ja toimitus tulee aina hyvissä ajoin. Kaikki esittelemieni kukkien kuvat ovat kopioitu Chiltern Seeds'in sivuilta ja linkit löytyvät kuvien alta. Pyysin lupaa kuvien käyttöön, mutta viestini tuli bumerangina takaisin. Mutta en usko että tässä tapauksessa kopioimisesta on haittaa.

1. Papaver rhoeas, Shirley-unikko

Suhtaudun aikalailla tunteella kukkiini. Heti kun luin valkopohjaisen Shirley-unikon tarinan, tiesin että sellaisia on saatava. Shirley-unikon kehitti englantilainen pappi, joka oli v. 1880 kävelyllään huomannut joutomaalla kasvavan yksittäisen täydellisen vaaleanpunaisen unikon, jossa ei ollut yhtäkään mustaa läikkää. Pappi otti unikon talteen ja vuosien varrella sai luotua Shirley-unikon, jossa pohjaväri on valkoinen. Pappi otti Shirleyn valkoisen pohjavärin vakavasti ja hän vapaasti käännettynä sanoi että ''Jotkut ihailevat mustalla koristeltuja unikkoja, mutta ne eivät ole Shirley-unikkoja.''  (Itse en siitä huolimatta syrji mustaläikkäisiä unikkoja, rakastan kaikkia unikkoja). 

http://www.chilternseeds.co.uk/item_949F_papaver_rhoeas_true_shirley_poppy

2. Eschscholzia californica ''Mikado''

Röttelön pihalle olen nyt pari kesää jo kylvänyt kaliforniantuliunikkoja. Tuliunikko onkin näille kukille täydellinen nimi, ne hehkuvat kuin kekäleet iloista keltaista ja oranssia. Tuliunikot rakastavat aurinkoa ja hellettä. Jos on pilvinen päivä, ne suuttuvat eikä suostu avaamaan kukkiaan ollenkaan, tai kurkkivat epäilevästi nupustaan. Tuliunikot on todella helppo kylvää, lähestulkoon ''kylvä ja unohda''-periaate pätee tähän kukkaan.

http://www.chilternseeds.co.uk/item_533T_eschscholzia_californica_mikado

3. Nemophila maculata, sievikki

Sievikillä on söötti englanninkielinen nimi: vauvan silmät. Tätä minulla ei ole vielä ollutkaan, mutta sievikin helppo suorakylvö houkuttelee kokeilemaan tätä. Ajattelin kylvää sitä joko kukkapenkin reunoille, tai erilliseen astiaan. Onko kenelläkään kokemusta sievikistä? :)

http://www.chilternseeds.co.uk/item_895A_nemophila_maculata

4. Saponaria vaccaria, toukokukka

Toukokukkakin on kuulemma helppo kylvää eikä sitä tarvitse esikasvattaa. En ole ihan varma olisiko toukokukan järkevämpi antaa kasvaa esim. niityllä, kuin kukkapenkissä. Tämä siemenostos on sellainen musta kortti tai hairahdus. No, aina voi kokeilla.

http://www.chilternseeds.co.uk/item_1141G_vaccaria_hispanica_pink_beauty

5. Calendula officinalis, Oopsy Daisy

Kehäkukka ei esittelyjä kaipaa. Sekin on yltiöluotettava kasvatettava, ja kukkii innokkaana myöhäiseen kesään asti. Silloin kun aurinko ei paista, kehäkukat toimivat puutarhan pikkuaurinkoina <3.

http://www.chilternseeds.co.uk/item_235H_calendula_officinalis_oopsy_daisy

6. Yksivuotisia koristeheiniä

En ole koskaan kokeillut koristeheinien kasvattamista. Monesti olen luonnossa ihaillut erilaisten sarojen herkkää vavahtelua tuulessa. Koristeheinät toisivat puutarhaan sievää liikettä. Painajaiseni on, että hienot heinät ovat yhtä ahnaita kasvamaan, kuin juolavehnä. Aloitan heinäkokeiluni sitten varovasti, koko pussi ei saa valahtaa maahan yhdellä kertaa.

http://www.chilternseeds.co.uk/item_M21_ornamental_grasses_annual_ornamental_grasses_mixed

Watti

Wattikin odottaa innokkaana uuteen kotiin pääsyä. Täällä ei ole paljoakaan tilaa temmeltää eikä makoilla. Joskus Watin löytää makaamasta vessan lattialta kun sen mielestä muualle ei pieni kissa mahdu. Postimies toi Watille hienon sulkalelukepin, jonka tahdilla olen pitänyt Watille joka ilta aerobikkiä. Luulen että pari sataa grammaa on jopa lähtenyt Watin vyötäisiltä. Lääkärin määräämään ihannepainoon on vielä matkaa, mutta kärsivällisyydellä pääsemme tavoitteeseen. 

Ristipistotyöt

Vaikka ahkerasti luenkin muiden puutarhablogeja, minulla itselläni ei ole ollut aiheeseen oikein mitään raportoitavaa. Nyt loskakeleillä emme ole olleet kovin innokkaita Röttelöllä kävijöitä, mutta pian siihen on tulossa parannus. Mutta rehellisyyden nimissä minun on myönnettävä myös, että uusi rakkauteni, ristipistotyöt on hallinneet suurta osaa vapaa-ajastani. Hurjan loppukirin jälkeen olen saanut vihdoin pisteltyä kardinaalityöni, ja pari muuta projektia loppuun.

Tällä hetkellä työstän tulevaan keittiöömme iloista kahviaurinkoa, ja postipoika kiikuttaa minulle pian lankatarpeet megalomaaniseen projektiin, johon tulee 80 väriä ja kaiken kaikkiaan 189 950 ristipistoa. Tähän työhön tulee kaikkia asioita, joita rakastan: kirkkaita värejä, lintuja ja kukkia. Lintupuutarhatyöstä kuitenkin saan työniloa ainakin pariksi vuodeksi joten yritän olla säikähtämättä tuota ristipistomäärää...