Sivut

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Puutarhamietteitä ja Watteilua


Meillä täällä on jännittävä kevät alkamassa puutarhan suhteen :). Ukko yllätti minut tänään sanomalla, että sponsoroi taloudellisesti mitä ikinä puutarhallemme haluankaan budjetin rajoissa tehdä. Minähän innostuin heti! Lähes heti tämän keskustelun jälkeen huomasimme, että pihallamme hääri Telian rakennusinsinöörejä. He tuovat lähiaikoina täytemaata myllätylle pihallemme. (Meille tuli talven aikana kuitu-internet, jonka takia pihan poikki jouduttiin kaivamaan noin metrin levyinen soiro + viime kesänä viemäriputken uusiminen aiheutti rumaa jälkeä). Eli nyt, kun kohta saamme pihan muodot takaisin entiselleen, ja pihan rajalle nousee aita, pääsen toden teolla suunnittelemaan puutarhaamme! 

Kantavana ajatuksena puutarhan kannalta aion pitää luontoystävällisyyden. Olen asunut näillä main Espoota koko ikäni, ja huomaan jatkuvasti tuttuja paikkoja, josta on kaadettu puita rumien rakennusten tieltä. Kun olin lapsi, täällä oli ojia, joissa aina keväisin sammakot kurnuttivat ja kutivat (vai kutesivat, miten se sanotaan..?) Nyt kaikki ojat on päällystetty asfaltilla, ja täällä alkaa olla minun mieleeni ihan liian siistiä luonnon kannalta. Minun mielestäni ihmisten pitäisi ajatella, että tämä maa on tarkoitettu myös linnuille, ötököille, sammakoille ja siileille ja vaikka mille muille örkeille. 



Talviloman aikana kävimme Lontoossa lomailemassa, ja löysin mm. tämän aivan ihanan ''The Urban Wildlife Gardener''-kirjan. En voi tänne tiheän asutuksen keskelle perustaa mitään punkkien tai rottien paratiisia, mutta aion noudattaa tämän kirjan neuvoja mm. pensaiden ja puiden valinnassa. Ja olen jo perustanut talon nurkalle kaksi ötökkähotellia, ja upouusi linnunpönttökin odottaa asukkia.

Voi sanoa, että nyt, kun saan pihan taas ''haltuuni'', puutarhakuume alkaa taas nostamaan päätään. Oli ihana huomata, että Netflixissä oli sympaattisen brittiläisen puutarhagurun, Monty Donin puutarhaohjelma. En muista ohjelman nimeä, mutta ihastuin sarjaan ikihyviksi siksi, koska siinä asukkaat itse tekevät puutarhan alusta loppuun. Mikään iso muutostiimi ei tule tekemään töitä puutarhan omistajan puolesta. Monty vain tulee paikalle antamaan arvokkaita neuvoja, ja tukee puutarhan omistajia vaikeissa päätöksissä. Minun päähäni iskostui sarjasta mm. se, kun Monty sanoi, että mielenkiintoinen puutarha ei tarvitse kuin 7 eri kukkalajia. En tosin kyllä itse pysty pitämään lajimäärää noin pienenä.. Monty sanoi paljon muutakin viisasta, mutta en muista mitä. Pitää varmaan katsoa jaksot uudelleen. 

Ihanat kevätiirikset kukkivat nyt. Istutin kaikki samaan kohtaan, ja vaikutelma on vähän aika höntti. Rakastan kyllä noita sinisen sävyjä. Muistan istuttaneeni myös jääiiristä, mutta ne on näköjään syöty :(. 

Tammien juurille istutin keltaisia krookuksia. Haaveilen, että jokaisen tammen juureen tulisi kukkapenkki, ja niihin jotain varjoisan paikan kasveja. 

Lehtolatva näyttää selvinneen talven koettelemuksista. Lehtolatva on siemenestä kasvatettu, siirsin sen tänne Röttelön pihalta. 

Tästä olen niin ylpeä.. Olen kasvattanut kissankäpälät siemenestä asti, ja ne näyttävät viihtyvän kallion päällä tosi hyvin. Vajan alta löytyi kaljapullo, ja se jäi tuohon. Pullon sisällä näkyi olevan pieni muurahaispesä.



Watti aiheutti taas pientä harmia



Kerroin taannoin siitä, kun Watti oli syönyt pätkän lankaa, ja jouduimme käymään Remediumissa oksentamassa se pois. Episodi toistui, mutta tällä kertaa pienen leikkihiiren muodossa.

Oli lauantaiaamu, ja taisin olla syventynyt katsomaan telkkarista Monty Donia kahvikuppi kädessäni. Sivusilmällä näin, että Watilla oli sohvan vieressä intensiivinen leikki meneillään samettisen, lyhytkroppaisen, mutta pitkähäntäisen hiirensä kanssa. En ajatellut Watin kiihkeästä leikistä mitään erikoista. Ohjelman päätyttyä kuitenkin havahduin siihen, että Watti oli tyytyväisen näköinen, ja tajusin, että pientä hiirtä ei näy missään. Aikani etsin, ja lopulta soitin Remediumiin, josta käskettiin tulla sinne oksennuttamaan Wattia. Tällä kertaa vierasesine ei tullut oksentamalla ulos, vaan se tuli vasta muutaman tunnin päästä kotona ulos, luonnollista reittiä. Minulla oli koko päivän kamala olo, ajattelin että olen tosi huono mami Watille, kun en paremmin osannut pitää sitä silmällä. En voinut tehdä muuta, kuin heittää roskiin ihan kaikki Ikeahiirtä pienemmät leikkihiiret, koska näemmä Watti ei niitä pikkuhiiriäkään voi vastustaa. Onneksi Watti rakastaa Ikea-hiiriään kaikkein eniten, se kantelee niitä aina minulle lahjana. 

Olemme käyneet Watin kanssa joka päivä ulkona katsastamassa, josko ruoho jo alkaisi kasvamaan. Wattia harmittaa, kun se ei oikein vielä kasva, varmaan tämän kylmyyden takia. 


Saisipa jostain tällaisia puutarhapatsaita! Tässä siirtolohkareessa on muuten jonkun edellisen asukkaan kaivertama syvä onkalo. Mies tuli aina purkamaan turhautumistaan tähän kiveen, kun hänen vaimonsa komenteli. Vuosien myötä kolo syveni ja syveni.

Watti täytti viime lauantaina 6 vuotta. Ihmisten iässä se on jo kypsähkö aikuinen, ensi vuonna ollaan jo ''mature''-luokassa. Syntymäpäivälahjaksi Watti sai Mustin ja Mirrin höpöbanaanin. Watilla oli aika tuhdit pössikset banaania halailtuaan, piti oikein laittaa bansku piiloon.