Sivut

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kesäkukkapläjäys

Sametti Hortensia klik! haastoi minut kesäkukkakimaraan. Tarkoituksena on kuvata pihalla näin keskikesällä kukkivia kesäkukkia. En tällä kertaa haasta ketään kun niin monet ovat jo tähän vastanneet, mutta jos et ole vielä vastannut niin osallistu ihmeessä! Tämä haaste oli kiva senkin takia että tulee ainakin kunnolla dokumentoitua pihansa ihanuudet. Talvella sitten ihastellaan ja muistellaan kesän riemuja.

Muuten taas on pitänyt kiirettä, joudun uuteen leikkaukseen huomenna mutta pidän peukkuja pystyssä että pääsen pian taas kuvailemaan ja kertomaan kukkajuttuja. Onneksi on sentään monta blogipäivitystä lukematta :).

Yksivuotispankki vm. 2015


Aloitetaanpa joka kesä kylvämälläni yksivuotispenkillä! Penkin teen aina keväisin huhti-toukokuussa. Minulla tällä kertaa oli jäljellä viime vuotisia siemeniä, kalifornian tuliunikoita, silkkiunikoita ja pioniunikoita. Mukaan tuli myös piiankieliä ja paikalle vaeltanut sormustinkukka.





Päivänkakkara

Raparperipuskan viereen on tullut päivänkakkaroita. Ne ovat kyllä varsinaisia päivänpaisteita.

Mummolla päivänkakkarat ovatkin ihan eri sfääreissä, niitä on kunnon niitty.


Harjaneilikat

Pihalla on talossa asuneen perheen jäljiltä valtava määrä harjaneilikoita. Ne ovat sormustinkukkien kanssa suurimpia tuntemiani vaeltajia. Harjaneilikka on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuotena se on rennon suikeromainen ja kerää voimiaan seuraavaa kesää varten. Toisena kesänä sitten kukkavarsi ikäänkuin kovettuu ja suoristuu ja joka päivä puhkeaa uusi kukka kukkaan. 

Tässä on montaa eri väriä!

Hiekkakasalla on puhtaan valkoisia neilikoita. Kun siirtyy pähkinäpuulle päin, neilikoiden väri voimistuu vähitellen kirkkaaseen pinkkiin. Ovat siis risteytyneet keskenään.

Tästä otan täyden vastuun. Pari vuotta sitten huiskin Arctic Fire-neilikan siemeniä ja nyt ne alkavat kukkia. 

Luonnonkukkia

Sydäntäni on lähellä luonnonkukat. Joskus ''huvittelen'' lukemalla Luontoportin sivulta mikä laji mahtaa olla vaarantunut tai uhanalainen ja sitten alan miettiä mistä noita siemeniä saisin ja pärjäisikö meillä. Hulluilla on halvat huvit :D.

Olen onnistunut ehkä parhaiten kelta-apilan kasvatuksessa. Se viihtyy meillä jo toista vuotta. Laji on uhanalaisuudeltaan silmällä pidettävä.


Ailakin kasvatuksessa olen onnistunut myös. Se oli rehahtanut täyteen loistoon pioneiden viereen ja vaikka hyvin ronskisti koukkasin kasvin ylös ja siirsin ilman mitään valmisteluja uuteen paikkaan, se ei ollut moksiskaan. Eli ailakki on mielestäni tosi helppo luonnonkukka.


Kirjopillikettä on ilmestynyt iirispenkkiin. En ole ihan päättänyt annanko tämän siementää, kuulemma laji on kukkapenkin vitsaus. En yhtään kaipaa lisää palsamien tyyppisiä kasveja jotka sylkevät siemenet monen metrin päähän.  Olen antanut pillikkeen kukkia kun on tuo kuitenkin aika erikoinen.

Sekalaisia

Mummolla kasvaa paljon kurjenkelloja. Näitä minulla ei vielä ole..
Ukonhattuinvaasio, tulee mieleen ihan vaeltavat hattivatit. 

Mummon akileija. En ole jostain syystä akileijojen kasvatusta itselläni onnistumaan :(. Mikään ei idä. 
Mummon amppeliorvokeista on lennellyt siemeniä ympäriinsä ja aina joudumme noukkimaan pikkuisia ruukkuun murskaavien jalkojen alta.
Ruusupapua sain lahjaksi, se aloittaa nyt kukintaansa. Ruusupapu köynnöstelee muiden kasvien päällä kun en ole hankkinut sille oikeaa köynnöstelinettä.
Ostin talvella Lidlistä pussin epämääräisiä sipuleita, en tiedä onko tämä tulppaani vai mikä. Varret ovat kovin hennot enkä usko että jaksaa kukkia enää uudestaan.

Auringontähdet ovat ihania ja kovasti mehiläisten suosiossa. Vieressä vajan vierestä löytämäni aitoukonhattu.

Lähipotreti piiankielestä

Kesäkukkia maljakossa


Talo maalattu!

Koko viime viikko oli täynnä hälinää ja stressiä siitä, saadaanko hankittua oikea määrä pensseleitä, kaapimia, käsineitä ja muita tarvikkeita. Lauantaina aikaisin aamulla meille sitten nuo reippaat talkoolaiset saapuivat eikä aikaakaan kun talon maalaus oli jo hyvässä vauhdissa.

Tämä oli lähtötilanne, kulahtanut öljymaali oli raavittu pääpiirteittäin pois Metabo-maalinjyrsimellä. 
 Talo maalattiin Tikkurilan Teho-öljymaalilla. Asiantuntija tunnisti vanhan maalikerroksen juuri samaiseksi maaliksi, joten päädyimme valinnassamme samaan maaliin. Kuulemma monissa vanhoissa puutaloissa ja restaurointikohteissa suositaan samantyyppisiä öljymaaleja. Sävyksi halusimme italianpunaisen, joka on hieman lämpimämpi sävy kuin perinteinen faluninpunainen. Onneksi haja-asutusalueella saa maalata talonsa sen sävyiseksi kuin haluaa, vaikkapa sitten ampiasraidalliseksi tai vaaleanpunaiseksi :).

Ikkunanpuitteet maalasimme eilen ikkunamaalilla. 

Pihan toinen palava rakkaus on lähes samaa sävyä talon kanssa :)

Tein talkooporukalle kahvitauon herkuksi ahvenanmaan pannukakkua hillon ja jäätelön kera. Resepti on hieman työläs, mutta on täyttävämpää kuin perinteinen pannukakku.

 Watti

Watin kanssa olemme tehneet joka päivä vähintään yhden kävelylenkin. Yleensä heti kun olen saanut aamiaisen syötyä, Watti joko itse maukuu oven edessä tai sitten sitä kutsuessani juoksee valjaiden laittoon lauhkein silmin.

Nyt Watinkin kelpaa tepastella juuri maalatun talon vieressä.

Tänään on toistaiseksi ainoa aurinkoinen päivä lomamme aikana, joten nyt ei valiteta kuumuutta.  Kosteat kelit  ovat sentään parantaneet Watin nenän rohtuman, joka sitä vaivaa aina talvisin ja syksyllä. Joskus jouduin laittamaan Bepantheneä vastahakoisen Watin nenään.

Nyt pihahommat kutsuvat! Kamerassani on valtava määrä kukkakuvia Sametti Hortensialta saamaani ihanaa kesäkukkahaastetta varten, alan kirjoittaa kukkapläjäystä piakkoin :).

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Jyrsintää ja uusia löytöjä

Eilen oli vuorossa vielä vanhojen maalien raapimista. Raavimme ainoastaan ne kohdat, joissa maali oli hilseillyt pois, ei ole tarkoitus riisua koko taloa puilleen.  Jos vanhan maalikerroksen päälle sivelee uutta öljymaalia, ei pitäisi tapahtua mitään kovin dramaattista, kunhan käyttää samaa maalia kuin mitä taloon on käytetty vanhastaan.

Olimme ostaneet silloin viime syksynä vääränlaista maalia: Uulan keittomaali ei sovi tällaiseen kohteeseen jossa vanhaa maalikerrosta jätetään alle. Ensi viikolla siis pellavaöljymaalia ostamaan!


Talo on näin rujon näköinen nyt
 Käytimme urakkaan Metabo-maalijyrsimiä, joilla sai mielestäni nopeasti hyvää jälkeä. Minun käsivoimani tosin ovat vielä heikohkot, joten jouduin vähän väliä pitää lepuutustaukoja.


Ukko kertoo omin sanoin: Maalijyrsin siis jyrsii kerralla 0-0.3mm verran päällipintaa pois mikä on säädettävissä, ja vaikeat 90 asteen kulmatkin pystyrimoituksessa on helppo hoitaa tällä. Paikoittain oli myös nähtävissä alkuperäistä maalia työn lomassa kerroksittain.

Siemenmania on tuottanut hedelmää

 

Parin viime vuoden aikana minua ajoittain kiusannut siemenmania on poikinut uusia kasvituttavuuksia! Nyt onkin maasta putkahtanut esiin sekä sellaisia kokeiluja joiden en uskonut onnistuvan lainkaan että sellaisia joita en muistanut edes kylveneeni.

Aloitan onnistuneimmasta kokeilusta, piiankielestä.

Piiankielen siemet kylvin muistaakseni huhtikuussa ja jo nyt ne ovat tulossa kukkaan! Kasvi on myönnettäköön, aika karskin oloinen eikä mikään varsinainen koristekasvi, mutta kukan taivaansininen väri on mielestäni suloinen. Nuput ovat vaaleanpunaiset, kuin imikällä.


Tästä pitäisi tulla keltakukkainen puupioni, viralliselta nimeltään ''Paeonia lutea var. ludlowii''. Uskon että ovat täällä vain pikavisiitillä, vasta nyt luin että puupionit pärjäisivät parhaiten pohjoisempana, vähintään 2-vyöhykkeellä :(. Eikä nämä sateet paljoa naurata tätä seisovaa vettä vihaavaa kasvia.

Nämä ovat tammihortensioita (Hydrangea quercifolia). Täytyy nyt kesän aikana siirtää ne parempaan paikkaan ja suojata erittäin hyvin toukilta. Esikasvattamani tammihortensiat kuolivat ahnaiden ötököiden suihin. Onneksi nämä ovat tanakan näköisiä.

Nämä pirpanat ovat keltaista tuoksuorvokkia, ''Irish Elegance''. Näille olen luonut kodin etupihan suuren kiven juureen.

Löytynyt ruusu

Olin jo kauan sitten havainnut jotain matalaa ruusua kasvavan terassin takana olevassa ryteikössä. Nyt kun katselin tarkemmin, niistä pari ovat nupussa! Olinkin ajatellut istuttaa ruusua peittämään rumaa terassin reunaa.

Mikähän lajike on kyseessä, nupuissa on hassut pitkät huiskat.



Aamukävelyllä Watti heittäytyi niin rohkeaksi että kävimme tarkastamassa tontin rajat ja siitä eteenpäin risteykselle asti. Mutta sitten risteyksestä kääntyikin koiranulkoiluttaja. Watti ei varsinaisesti vihaa koiria, mutta se pitää niitä outoina elikoina ja ajattelee että varmuuden vuoksi niiden kohtaamista tulee vältellä.  

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kesän puuhastelut

Röttelön väki pääsee vauhtiin! Ukko on raapinut ja hionut talon kulahtanutta maalikerrosta pois jotta voisimme parin viikon päästä järjestää reippaiden sukulaisten kanssa maalaustalkoot. Pidämme sormia ja varpaita ristissä toivoen että parina seuraavana viikonloppuna sateet pysyvät loitolla. Meidän pitäisi ennen talkoita saada hiottua loputkin maalikerrokset pois ja sivellä homeenestoaine valmiiksi odottamaan.

Watti reippaana tyttönä esittelee talon nurkkia. Vasemmalla pilkottaa Pohjantähti-köynnösruusu.

Pihalla 

 

Etupiha oli aivan pahuuden hallussa. Varsinkin pionireppanani olivat hätää kärsimässä rikkaruohojen seassa. Ensi töikseni nypin nyppimästä päästyäni juolavehnää, vuohenputkia, nokkosta ja kaikkea mahdollista epätoivottua kasvustoa. Rikkaruohoja vastaan ei tietääkseni ole mitään muita niksejä tai työkaluja, kuin näppärät sormet.


Rikkaruohotalkoiden jälkeen kukkapenkit alkoivat muistuttaa oikeita kukkapenkkejä.
Pihan komein sormustinkukka, monta kukkavartta :O.

Varjolilja, aivan ihania nämä!


Vauvapenkissä on uudet poikaset itämässä, mutta tietenkin nimikylttien merkinnät katosivat sateen mukana :D.
Alkuperäinen pioni jonka lajikkeesta ei ole tietoa. Hänen ihanuutensa kukkii vasta ehkä parin vuoden päästä.
Löysin keltaliljojen alta pikkusydämiä! Istutin ne pionien kavereiksi, ajattelin ettei pikkusydänten juuret ole niin voimakkaat että ne häiritsisivät pionien juuria.

Harakankelloja, se on kyllä sievä luonnonkukka. Harakankelloje lisäksi meillä on kelloperheestä vain ukonkelloa ja nyt muutama itsestään kylväytynyt hirvenkello. Kissankelloja en ole nähnyt missään tänä(kään) kesänä.




Jouluhyasintit innostuivat kukkimaan!
Tässä on hissukseen kiipeää katkera humala jonka tilasin Saksasta. Aika hidaskasvuisia ovat kaikki kolme humalatyttöä, pihan alkuperäinen humala hamuaa tässä vaiheessa jo puiden oksia.
Niin kuin Watin itsevarmasta ryhdistä näkyy, sen itseluottamus ulkoilun suhteen on kasvanut kohisten. Yleensä siinä vaiheessa kun sisällä kuuluu yhtäkkiä puuman mylvintää: ''MÖU!'' ja korvat luimussa, silmät lautasena ja häntä kaarella ryntäilevä musta hurrikaani säntäilee jaloissa ja tuhoaa käsitöitäni, on yksinkertaisesti pakko viedä katti ulos rauhoittumaan.


..ja riehumisen jälkeen sisällä väsyttää :).


torstai 2. heinäkuuta 2015

Suloisen ballerinan henkilöllisyys ja muita puuhasteluja

Sairaslomani on mennyt nopeasti ohi. Kipuja on edelleen, mutta pikkuhiljaa sitä uskaltaa tehdä enemmän ja enemmän. Aikani on vienyt paraneminen ja nyt töihin palaamisen jälkeen myös hurjat käsityöprojektit. Normaaliin tapaani en ole jämähtänyt tv:n ääreen, vaan olen tehnyt ristipistotöitä. Sairaalasta palattuani löysin tämän harrastukseni uudelleen, ja monta kertaa aloitin pistelyn heti aamuseitsemältä ja lopetin vasta illalla. Tähän vimmaan voi hyvillä lääkkeilläkin voinut olla vaikutuksensa :D. Ukko on taas ollut työmatkoilla pitkin Eurooppaa, emmekä ole ehtineet käydä röttelöllä ollenkaan. Harmittaa kun tärkeä saunaprojekti on jäänyt heitteille.  Toisaalta kaupunkikaan ei ole saanut vieläkään sinne edes sähköjäkään kytkettyä kuten oli sovittu. (Sähköt päivitimme kaksivaiheiseksi).

Suloisen ballerinan arvoitus ratkennut

Aiemmin talvella esittelin valokuvani, joissa esiintyy suloisen kaunis ballerina ja hänen yhtä komea miespartnerinsa. Henkilöiden mysteeri piinasi minua siinä määrin että kysyin Kansallisbaletilta apua. Vastaus tulikin lähes heti!

Valokuvat ovat valokuvaaja Taisto Tuomen ottamia, ja kuvat ovat otettu tammikuussa 1962, jolloin Don Quijote-baletin Kitrin roolissa tanssi Doris Laine ja Basilionin roolissa Klaus Salin.
  



Tarjosin kuvia arkistoihin, mutta Kansallisbaletilla on onneksi samat kappaleet. Kehystytin valokuvat tauluksi.

Herttoniemen hylätyt huvilat

 Yksi päivä teimme reissun Herttoniemen hylätyille huviloille. On jotenkin surullista että pian tuo luonnonkaunis ja ihana niemi rakennetaan täyteen kerrostaloja ja siltoja. Samalla nuo vanhat, ennen niin loistokkaat huvilat puretaan ja pihoilla villiintyneet perinneperennat jäävät jyrän alle. Bongasin mm. jotain vanhaa kaunista ruusua, pioneita, maksaruohoa, rhodoja ja isokonnantatarta.



Raaskinko edes kertoa mitä ajattelen grafiteista. Surullista että joillekin ei riitä että töherryksensä ovat kotonaan omassa kuvataidekansiossa, vaan että muiden pitää tuollaisia katsella. Vieläpä muiden omaisuuteen pläästittynä.





Ainoat kukkakuvat röttelöltä

Juhannuksena sain napattua peräti kaksi kukkakuvaa. Puutarhurin ruohonleikkuusta huolimatta rikkaruohot juhlivat. Minua harmitti kun japanintatar ja vatukka siellä kasvavat rauhassa, enkä pystynyt niitä leikkaamaan pois :(. Yhyy. Onneksi luen montaa kymmentä ihanaa puutarha-aiheista blogia joten pysyn kukkimisasioissa ajantasalla!


Siemenestä kasvatettu tulikukka ja pihalta löytynyt hopeahärkki ovat nätti pari :).


Nämä olivat jotain kellokukkia jotka pistin syksyllä sipuleina multiin. Aika herkkiä söpöläisiä.

 Kissan päivät

Niinkuin aiemmin kerroin, Watti ei paljoa ole paranevaa mamiaan säälinyt, vaan se kannattaa ''nopeasti vaan kissanpalveluhommiin''-ajattelutapaa sairaanhoidon suhteen. Yhtenä aamuna vein Watin sisäpihalle valjaskävelylle, ja minulle selvisi että onhan Watti oikea kissa, ei mikään leikkikissa. Pulska sohvaperunani ensin lähti vaanimaan räkättirastaita, ja seuraavalla kerralla oli jo metrin päässä saamasta tikkaa kiinni. Onneksi ehdin säikäyttää linnun tiehensä. Watille sanoin että kotona ruokaa tulee kyllä lautaselle, eli tiput pitää jättää rauhaan.




Röttelön väki toivottaa (pölyisellä pöydällä) aurinkoista ja rattoisaa viikonloppua! :)