Sivut

torstai 30. lokakuuta 2014

Kummitustarinoita maailman kummitelluimmalta hautausmaalta

Tällä kertaa ei ole luvassa remonttia, puutarhaa eikä Wattia. Näin Halloweenin tai pikemminkin Pyhien miesten päivän kunniaksi kerron mystisiä tarinoita vuoden takaiselta yöreissultamme Edinburghissa sijaitsevalta maailman kummitelluimmalta hautausmaalta, Greyfriars Kirkiltä. Jos haluat jatkaa lukemista, muista pitää pilke silmäkulmassa äläkä illansuussa tätä lue ;).  

 Noihin aikoihin kun Edinburghissa matkailimme, olimme pelotelleet itseämme Youtuben kummitusmetsästys-ohjelmilla, jotka monen jakson verran sijoittuivat Edinburghiin ja tälle vanhalle hautausmaalle. Eli olihan meidän pakollisten turistikohteiden lisäksi pakko käydä Greyfriars Kirkilläkin.

Ensin yleisiä tunnelmakuvia


Vaikka hautausmaa on ''vain'' yli 400 vuotta vanha, haudat ja koristukset olivat todella keskiaikaisen oloisia.


Joihinkin hautoihin oli laitettu rautakalterit. Vielä yli sata vuotta sitten hautausmaata piinasi haudanryöstäjät jotka myivät ruumiita paikalliselle yliopistolle opiskelumateriaaliksi.
Greyfriars Kirk on päiväsaikaankin karmiva paikka.

Keskiajalla kuoleman lopullisuudesta muistutettiin jatkuvasti.

Greyfriars Bobby


Greyfriars Bobby on hautausmaan toiseksi kuuluisin asukki. Siitä kuuluisemmasta ja pelottavammasta asukista kerron tuonnempana. Bobby oli omistajaansa syvästi kiintynyt terrieri, joka valvoi 14 vuotta omistajansa haudalla. Ihmisiä kävi Bobbyä sääliksi ja ruokkivat Bobbyä, joka ei hievahtanutkaan omistajansa haudalta. Bobby kuoli koiraksi todella vanhana, 18-vuotiaana.  Kirkon mukaan eläimiä ei saa haudata pyhälle maalle, mutta hyvä että Bobby sai viimeisen lepopaikkansa melko läheltä omistajansa hautaa.

Bobbyn kunniaksi tehtiin oma näköispatsas ja hautausmaan viereinen pubikin sai kantaa Bobbyn nimeä.

Bobbyn haudalla kameraan tallentui kummat valopallot.


 MacKenzie-poltergeist


Virkamies George MacKenzie eli 1600-luvun lopulla ja elinaikanaan hän pisti käyntiin monta noita-oikeudenkäyntiä. Parhaiten hänet tunnetaan armottamasta Stuartien vastustajien tappamisista Greyfriars Kirkin viereisellä pellolla. Tuhannet menettivät henkensä ja George sai lempinimen Bluidy MacKenzie. 

MacKenzien mausoleumi. Hautausmaalla oli suhtkoht rauhallista siihen asti kunnes pubista saapunut mierolainen murtautui mausoleumiin ja putosi Mackenzien jäänteiden päälle. Tuosta sattumasta lähtien hautausmaalla on öisin vallinnut kauhun tasapaino.

 Greyfriars Kirkin hautausmaalla on tapahtunut satoja dokumentoituja poltergeist-tapauksia. Yleisimmät jäljet jotka varomaton hautuumaa kävijä saa, ovat ruhjeet, polttamat, sormien katkeaminen ja muistin katoaminen, jotkut pyörtyvät. Googlesta löytyy paljon hautuumaalla kävijöiden ruhjeiden ja mustelmien kuvia. Black Hart Toursin sivuilla sanotaan seuraavasti: ''The MacKenzie Poltergeist can cause genuine physical and mental distress. Enter at your own risk.''

Tämän kuvan saimme napattua illan suussa. Kun zoomailimme kameraa, niin karmivat kasvot ilmestyivät.


MacKenzien poika sai jostain syystä aika vaatimattoman haudan verrattuna isänsä mahtipontiseen mausoleumiin.

 Kiitävä valopallo Intiassa palvelleen lordin haudalla


Tällä haudalla kameraan tarttui ylöspäin kiitävä valopallo joka kuvista päätellen määrätietoisesti suuntaa uloskäynnille päin. Hauta on Intiassa palvelleen varmaankin hienon herran, hänen vaimonsa ja poikansa viimeinen leposija.





 Edinburghin linnan kummitukset


Myös Edinburghin kaupunkia vuorelta päin valvovalla linnalla on kummitustarinoita kerrottavanaan. Paikalla on sijainnut linnan tapainen jo rautakaudelta lähtien, eli tuohonkin paikkaan mahtuu todella paljon synkkää historiaa. Eniten linnassa kummittelee siellä vankeina pidettyjen Kaarle II:n vastustajien haamuja. 



Minä linnan sisäänkäynnin lähettyvillä.

Yhden tarinan mukaan keskiaikana joku linnanherra käski pillipiiparin tutkimaan linnan monia salatunneleita. Pillipiiparin soitto vaan hälveni eikä miestä enää ikinä löytynyt. Toisinaan myskyisinä öinä linnan henkilökunta kuulee epämääräistä säkkipillin soittoa. Joskus harvoin päätön pillipiipari näyttäytyy.


Linnan tiluksilla on myös linnan palveluskoirien hautausmaa. Kuulemma linnassa kummittelee yksi palveluskoirista.


 Loppukevennys

Piipahdimme parin tunnin ajaksi kylään nimeltä North Berwick. 1590-luvulla epäiltiin että kylässä käyskenteli piru pelottelemassa asukkaita. Lopulta kävi ilmi että piruna oli esiintynyt paikallinen kylähullu.

North Berwickin rantaviivaa

 









tiistai 21. lokakuuta 2014

Pieni sadonkorjuu ja elämänohjeita 50-luvulta

Töistä tullessani katsahdin parvekkeelle, näky oli lohduton. Daaliat olivat kuolemassa ja tomaattipuu nuupahtanut. En jaksa enää tässä vaiheessa vuotta tekohengittää tomaattipuuta joten se lensi roskiin. Puu antoi meille elämänsä aikana yhden ainoan keltaisen kirsikkatomaatin ja sekin maistui pahalta. Onneksi lehtikaalisato ylitti odotukset, sitä riittää pakkaseenkin asti. Ämpärissä minulla oli kokeiluna kasvamassa porkkanaa, mutta aika pieniksi ne jäivät. Jos porkkanoita tulevaisuudessa harrastan, niin täytyy opiskella niiden oikeaoppista kasvattamista, nyt lehtinaatit olivat valtavat mutta itse porkkanat minikokoisia.


Ilmojen kylmennyttyä parvekkeen harsosääksiäiset muuttivat sisälle ja olivat hyvää vauhtia tappamassa chilejäni. Tänäänkin heitin roskiin monta lehteä joiden alapinnoilla oli näiden ötököiden munia ja aikuisia otuksia yritin pyydystää liimapaperilla hyvin tuloksin.
Tämä chili ei voi mitenkään hienosti tuholaisten takia, mutta on sieltä ainakin yksi chili tulossa.

Kodin terveys vuodelta -57

Ostelen kirpputoreilta Kodin neuvokki-sarjan kirjoja aina kun niitä silmiin osuu. Kirjasissa on maalaisjärkisiä neuvoja ongelmaan kuin ongelmaan. Myös kirjoitusasultaan Kodin neuvokit ovat viihdyttävää luettavaa. En litteroi koko kirjaa mutta laitan tähän muutaman kohdan jotka minua huvittivat.



''Isä''-kappaleessa uumoiltiin Amerikan demokratian saapuvan myös suomalaisiin koteihin ja äidin kohtuuton työtaakka tulee jakautumaan oikeudenmukaisemmin kun isäkin vedetään kodin piiriin. Isiä täytyy huoltaa hyvin koska hänen työnsä on yleensä rankkaa ja vaarallistakin, koti on isälle ikäänkuin turvasatama. Tässä kuvassa isä on rentoutumassa iloisten veikkojen parissa.


Ruuan kanssa muista kohtuus! Arvon rouvan ei tarvitsisi ottaa tukkimiehen annoksia. 50-luvun suorasukainen tyyli poikkeaa nykyajan ulosannista kuin yö ja päivä.

Seuraava kappale pätee nykyäänkin, monet vapaa-ajan aktiviteetit ovat valmiiksi pureskeltuja ja komediasarjatkin ovat valmiiksi naurettuja. Facebookissa todentotta tulee kerrottua viisauksia sen sijaan että menisi paikan päälle häikäisemään naapurin rouvan älykkäillä heitoilla. Ja liian usein töiden jälkeen sitä viitsii enää vaan loikoilla sohvalla ja katsoa telkkaria. Sama huoli veltostumisen vaaroista on ollut näköjään jo 50-luvulla!

''Työn vastapainoksi ihmisen täytyy rentoutua vapaa-ajallaan, lukea hyvää kirjallisuutta, kuunnella radiota tai käydä teatterissa tai kirkossa. Mutta olemme sielultamme niin veltostuneita, ettemme viitsi sieluamme lepuutellessamme ponnistella lainkaan. Haemme valmiiksi pureskeltua ajanvietettä, luemme vain keveitä kirjoja, sellaisia joissa he varmasti kyllä saavat toisensa, tai kuuntelemme radiosta valmiita keskusteltuja, kun emme viitsi itse ajatella niin paljoa että saisimme sanotuksi naapurin emännälle nuo samat nerokkaat oivallukset. Pieni ponnistus sekä ruumiillisessa että henkisessä leikissä tekee ne paljon virkistävämmäksi, vasta ponnistelu antaa meille tyydytyksen tunteen että ''sainhan sen tehdyksi''. ''             

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Eteinen edistyy



 Innon puuska valtasi meidät lauantaina. Olimme jo ennen kello kymmentä kiertelemässä lähitienoon kirpputoreja ja lopulta löysimme olohuoneen lampun halvalla.  Sitten ostimme eteiseen väliaikaiseksi lattiaratkaisuksi laminaattia ja lopulta päädyimme Salon Myllykadun markkinoille, jossa oli vaikka mitä kivaa nähtävää. Iltaan mennessä saimme eteisen puoliksi tapetoitua kesällä hankkimallamme Apollo-tapetilla. Meidän on tarkoitus asentaa eteiseen myös puolipaneelin.

Tämä ei ole ehkä maailman parasta tapetointijälkeä mutta pahimmat jäljet peittyvät sitten naulakon alle. Urakka jatkuu ensi viikolla.

Olohuoneeseen oli nyt aivan pakko hankkia valaisin, syksy onnistui yllättämään pimeydellään. Tämä lasikupuinen lamppu on aika siro ja sopii sohvan väreihin.


Osto & myyntiliikkeestä löysin hetken penkomisen jälkeen nätin maitolasisen lyhdyn, merihevosen ja enkelin pään jonka aion antaa äidille. Hän osaa tehdä enkelille kropan. Myymälän omistajan musta huumori kukki: hän tokaisi että Isis on ollut täälläkin näköjään hommissa...


Markkinoilta löytyi purkki pahoilaisen hilloa. Minulle hillo aiheutti heti kovan hikan. No, kuulemma hikkavaikutus vähenee kun totuttelee tulisiin ruokiin. Pihvin kanssa paholaisen hillo sopi oikein hyvin.

 Sipulien istutusta

Pihalla sain viimeisetkin sipulit istutettua, toivottavasti myyrät eivät tee invaasiota tontillemme keväällä. Innoissani odotan kerrotun valkovuokon itämistä, toivottavasti se viihtyy pihallamme yhtä hyvin kuin yksinkertaiset valkovuokko-sukulaisensa.

Etupihalla kuokin maata ylös ja kärräsin paikalle hiekkaa ja hieman multaa ja kylvin kuivan kedon seoksen sekä musta-apiloita.


 Pihapöpelikössä

Kesällä pellolla ja ylätontin pöpelikössä oli sellainen korkea heinikko ja punkkien paratiisi, ettemme uskaltaneet kertaakaan käydä kävelemässä alueella. Mutta nyt oli otollinen aika käydä katsomassa paikkoja. Huomasimme että hirvet tai peurat pitävät pellon laitaa turvapaikkanaan ja ovat lepäilleet monessa kohdassa, korkeiden horsmien suojissa. Kakkakeot ja makuupaikat kertovat näistä vierailuista.








Röttelön edellinen omistaja kynti koko pellon alueen viimeksi vuonna 2009. Kyntämisellä estetään puiden taimien hillitön kasvaminen. Nyt näkee että todella nopea on ollut puiden kasvamistahti alle kymmenessä vuodessa.
Vajan taakse on kasvanut mysteerikasveja. Lehti muistuttaa auringontähteä, mutta auringontähdellä lehden pinta on enemmän röpelöinen.

Tussauttelin savusieniä, niitä on hauska potkia itiösavun tuprutessa.

Watin viikonloppu

Minun ollessani pihalla sipulihommissa Watti sai kuulemma mourupaniikin. Watin mielestä normaali olotila mamille on olla joko sisällä tai olla edelleen sisällä- ulos ei pitäisi olla mitään tarvetta mennä, siellähän on märkää ja kylmää ja monet vaarat vaanivat.
Watin viimeinen keino houkutella mami takaisin sisälle oli tuoda rakkain hiiri uhrilahjana sängylle.
Aamuruohot taitavat olla tältä vuodelta nyt nautittu, lauantaina oli koko päivän lämpötila -5 asteen paikkeilla.
Watille pitääkin kohta laittaa omaa kissanruohoa itämään, mitä olisi viikonloppuaamu ilman aamuruohoa?







sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kasvivärjäystä, kukkia ja pientä pihapuuhastelua

 Kasvivärjäystä

 Äiti värjäsi kasviväreillä lankoja. Kasveilla värjääminen on tuhansia vuosia vanhaa perinnettä. Luulen tosin että näiden noitaliemien keittämisestä olisi joutunut pari vuosisataa sitten vähintään häpeäpaaluun istumaan. Kuulemma paras aika värjätä kasveilla on ennen juhannusta, silloin kasvit ovat nuoria ja niissä on eniten väriaineita. Joten päätimme värjätä kasvien sijaan verihelttaseitikeillä, haisu & löyhkäseitikeillä ja mummun pihan liilalla käenkaalilla.

Haisu ja löyhkäsienet ja verihelttaseitikit odottavat keittämistä.
Tarveaineet saattavat vaihdella, mutta värin lankaan tartuttamiseen tarvitaan viinikiveä, alunaa ja joskus rautaa ja kuparia. Aluksi sieniä keitetään n. tunnin ajan ja sitten siivilöidään muhjut ja roskat pois.


Valmis liemi








Siiviöintiä

Märkä lanka kastellaan kädenlämpöiseen liemeen ja lisätään puretusaineet 60 asteessa. Puretusta ei sieniä käytettäessä oikeastaan tarvita, mutta jos haluaa muunnella värejä niin niitä voi käyttää. Sienissä on jo itsessäänkin puretuaineita. Käenkaalissa käytimme kuparia ja alunaa. Liemet kuumennetaan lähes kiehumispisteeseen ja annetaan muhia tunnin ajan.


Kaapo auttaa lankojen pesussa. Ja on näköjään ehtinyt piipahtaa takassakin.

 Keiton jälkeen langat voi ottaa kuivumaan. Märkänä lopullisesta tuloksesta ei osaa varmasti sanoa, väri muuttuu vielä lankojen huuhtelun jälkeen. Väri kuitenkin pysyy langassa pesuista huolimatta, kunhan puretus on tehty oikein.

Vasemmalla verihelttaseitikki, keskellä ketunleipä ja oikealla haisu/löyhkäseitikki.

Röttelön puuhia


Röttelö on painumassa talvilevolle. Meidän täytyi polttaa puita leivinuunissa ja laittaa patterit täysille. Ukko siivosi kellaria ja laittoi sinnekin lämmittimen jottei pumppu jäädy. Tuuletusaukkokin on nyt tukittu.

Kellari. Ukko aikoo tehdä kellarista viihtyisän paikan, mutta en tiedä millä keinoin se onnistuu. Jo matka kellariin on klaustofobinen, pää hipoo kattoa.

Itselläni oli tuottoisampi päivä kuin aikoihin: istutin kaikki kukkasipulini ja kylvin siemeniä. Lisäksi ehdin aloittaa tien viereiselle alueelle tulevaa kukkaniittyä. Tuo paikka on paahteinen ja maaperä on hiekkaa, multaa siinä ei taida olla laisinkaan. Eli täydellinen paikka kuivan kedon siemensekoitukselleni. Alueelta täytyy ensin kokonaan poistaa maan päälliskerros, ruoho on niin tiheää ettei siihen vielä uskalla kylvää mitään.



Kamomillat kukkivat nyt. Kylvin siemenet turhan myöhään, kukat jäivät siksi hieman heikkokasvuisiksi. Sain kuitenkin nypittyä mykeröitä tarpeeksi yhteen kamomillahaudukkeeseen.


 
On suppiloiden aika. Metsässä oli niitä niin paljon että keräysastiat loppui.

Kukkakatsaus

Tänään löysin kamerasta jonkunlaisen makroasetuksen, vuoden kameran käytön jälkeen!

Harakankellot ovat kukkineet koko kesän ja syksyn. Ne ovat ihania ja vähään tyytyväisiä pikkusöpöläisiä.


Kehäkukat tuovat auringon muuten jo harmaaseen pihaan.



En ollutkaan kuokkinut syysastereita kuoliaaksi!


Watti

Watin elämä kulkee samaa vanhaa rataa. Watti sai viime viikolla uusia leluja, kissanminttuvihanneksia. Vihannekset olivat niin kovaa kamaa että annoin Watille vain tomaatin leikittäväksi. Lopulta jouduin takavarikoimaan tomaatin yöksi kirjahyllylle kun heräsin maiskuttelun ääniin eikä Watti ollut malttanut tulla nukkumaan. Kunnon narkkarin tapaan se oli kiivennyt ylös hyllylle ja saanut lelun heilutettua lattialle. Tomaatti viettää yöt nyt vitriinin päällä.

Aamuruoholla. Kohta on niin kylmää ettei ulos tarkene mennä, pitää ottaa ilo irti niin kauan kun ruoho on elossa.

Matkalla kotiin, Wattia kailottaa vastalauseensa jos ei välillä pääse katsomaan missä mennään.