Raatamista ja kukkia

Olin muutaman päivän töistä saldovapaalla. Olipa ihanaa, aurinko paistoi ja vihdoin kerkesi möyriä puutarhassa aamunkoitteesta illansuuhun. Alla olevasta kuvasta näkee mitä tein. Puretun vajan alta löytyi paljon kivenmurikoita. Kaivoin ja kanniskelin niitä kukkapenkkien reunuksiksi. Illalla (ja puhumattakaan seuraavasta päivästä) reidet olivat niin hellinä, että köpöttelin kuin vanha mummo :D. 

Siirsin myös ruusut omaan penkkiinsä ja kylvin kesäkukan siemeniä sinne tänne. Kurjenmiekat olivat pahasti jakamisen tarpeessa, joten mylläsin niidenkin penkin ja laitoin puolet ilmaiseksi Tori.fi:hin. Iiriksiä riitti neljälle noutajalle. Viimeisin noutaja toi suklaalevynkin, mikä oli ihana ylläri. Hauska ajatella, miten kasvimme jatkavat eloaan pitkin poikin pääkaupunkiseutua. 

Viime syksynä kylvin paljon monivuotisten perennojen ja luonnonkukkien siemeniä. Tässä ylivaloittuneessa kuvassa on oranssikeltanoiden vauvataimia, ne onnistuivat ehkä parhaiten. Ne pääsivät kalliolle kasvamaan kissankäpälien ja maksaruohojen viereen. 

Anteeksi ylivalottunut kuva. Mutta tässä on Hyötykasviyhdistyksen myyjäisistä ostamani keijunkukka ja takana ukontulikukka. Mummon mökillä ukontulikukkien kukintaa odotamme joka vuosi. Siitä kasvaa jopa parimetrinen hujoppi. 

Tulppaanikuvia

Nyt on juuri se hetki, jolloin on tyytyväinen siihen että hamstrasi sipuleita yli realististen tarpeiden ja paniikissa hyppi pitkin pihamaata lapion ja sipulipussin kanssa. Kyllä varsinkin meidän pihan kukkaloisto olisi ilman tulppaaneita aika vaimeaa tähän aikaan vuodesta.

Ihanainen kasvitieteellinen tulppu. 

Tämä on Hawera-narsissi. Ihastuin tähän lajikkeeseen Saaripalstan Sailan  klik! blogin kautta ja pakko sitä oli saada itselleenkin. Niin ihana Hawera, herkkä minimininarsissi. 

Pihan luonnonkukkia

Kalliokielot ovat heränneet. Olen kuullut että kalliokielo leviää mahdottomasti, mutta ei meidän pihalla ole levinnyt mitenkään merkittävästi. 

Pihallamme kasvaa paljon tällaisia orvokeita. Ei ole tuoksuorvokkia, mutta aivan ihana suloisuus silti.

Wattuli

Mamin oma pikku kulta on hyvin rohkea ulkoilija. Heti kun mami herää, Watti jo huutaa ovella ja tuijottaa vetoavasti. Valjaiden laittokin sujuu ongelmitta kunhan Wattia kehuu yli äyräiden. 

Watilla ei ainakaan ole itseluottamuksesta puutetta. Se on päättänyt, että joku päivä se vielä saa napattua joko oravan tai linnun. Eilen Watti teki yhtäkkiä komean 1,5 metrisen loikan jonkun ötökän perässä. Ihmettelen mistä se on oppinut vaanimaan askel kerrallaan, kroppa virtaviivaisena maata vasten. Sen mamma ei varmasti ehtinyt opettaa pennuilleen tällaisia taitoja. Ehkä metsästystaidot ovat sisäsyntyistä.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika typerä ja sokea luonnonkappale täytyy olla, jos ei huomaa tuollaisen lihavan mustan kissan lähestyvän, kintereillään kömpelö ja äänekäs ihminen. 

Kuistille aina välillä tulee kamala orava ja tipuja. Vahtikissan on pidettävä paikkoja silmällä. 

Watilla on uusi lelu, laulava sirkka. Wattia ei oikein ole se kiinnostanut. Kissanminttu-haikala on jonnekin kadonnut, toivottavasti löytyy jostain. Watti kaipaa minttupössyttelyä.

Watti filmitähtenä+ keltavuokkopläjäys

Noin kuukausi sitten huomasin Facebookista ilmoituksen, jossa kuulutettiin kissamallien perään. Laitoin puolitosissani hakemuksen Watin kuvalla, ja pian saimmekin tietää, että Watti on valittu! Kun kuvauspäivä koitti, olin aivan hermona. Watti oli tulevista koettelemuksista tietämätön. Onneksi Ukolla kerrankin oli konttoripäivä ja hän ajoi meidät Helsingin keskustaan mainostoimistolle. Mainokseen kuvattiin monia eri kissoja, ja Watti oli filmatuista kissoista viimeinen. (Sain muuten luvan kertoa vapaasti näistä kuvauksista, kuvaukset ei ole salaista tietoa).

Kuvaukset sujuivat lähes hyvin. Wattia pelotti vieraat ihmiset, kirkkaat valot ja se, kun koko ajan raukkaa oltiin kaivamassa tuolien alta takaisin kuvausalustalle. Parhaiten otoksista onnistui Watin houkuttelu kuljetuskoppaan. Nerokas Ukko keksi heiluttaa kopan takana keppiä, jolloin rohkaistunut Watti hiiviskeli koppaan katsomaan mikä on homman nimi. Mutta kun meidän piti saada houkuteltua Watti tulemaan kopasta ulos, se ei totellut, vaan tuijotti kopasta kameraa äreän näköisenä.

Olin ylpeänä maininnut, että Watti juo pelkästään kuvassa olevasta lasimaljakosta, ja käy salassa juomassa ihmisten juomalaseista. Kuvauksissa olikin tarkoitus saada Watti juomaan juuri tuosta lasimaljakosta. No.. arvatkaapa mistä Watti sitten tällä kertaa joi? Tuosta tavallisesta kissankupista. 

 Watin still-kuvat onnistuivat sitten paremmin, koska kuvaushuone oli tehty viihtyisäksi ja sohvalla oli Watin mukava makoilla.

Filmistaramme ego ei ole onneksi kasvanut kuvausten jälkeen, eikä Steven Spielberg ole koputellut oveen. Watin ura näyttelijänä on toistaiseksi ohi, ja Watti keskittyy tavalliseen kissanelämään. Kerron myöhemmin millaisen panoksen Watti antoi lopulliseen mainokseen, kunhan se vaan on julkaistu :)

 Pihahommia

Meidän pihallamme on tapahtunut suuri mullistus kun jo 70-luvulla purettavaksi määrätty vanha pihavaja sai lähteä. Kuormuri kauhaisi muutaman kerran vajaa, ja niin vaja oli nurin muutamassa minuutissa. Nyt piha tuntuu paljon valoisammalta, ja isommalta. Uuden vajan rakennamme luultavasti tontin rajalle. Näin saan enemmän tilaa puutarhalle. 

Nyt kun on kevät koittanut, olen vähitellen jättänyt käsitöitä vähemmälle, ja puutarhakärpänen on purrut toden teolla. Aion huomenna palkkapäivän koittaessa tilata kuorman perennamultaa, ja kunnostaa kaikki vanhat penkit, ja siirtää kituvat perennat parempiin paikkoihin. Olen löytänyt tontin rajalta, aidan vierestä mm. pioneita, liljoja ja narsisseja. Tulppaanit kasvavat vain yhdellä lehdellä eikä jaksa kukkia. Kunhan viemärikaivanto on jälleen ummessa, pääsen istuttamaan kaadetun tuomen tilalle vaikkapa pähkinäpuun. 

Pihalla on iso siirtolohkare, jonka juureen mielestäni olisi kiva istuttaa jotain kivoja perinneperennoja, 

Kituvat pionit aion siirtää tuohon kukkapenkkiin. Tuolla ne saisivat paljon enemmän aurinkoa ja lämpöä.

Pihan nurkkaan suunnittelen joskus saavani huvimajan, jonne voi rauhassa mennä juomaan iltapäiväkahvit, tai tekemään käsitöitä.

Röttelön kevätkukat

Piipahdimme eilen Röttelöllä, kun pikkulinnut olivat laulaneet, että meidän keltavuokkomme ovat kukassa. Röttelön keltavuokot ovat yksi suurimmista silmäteristäni. Jostain syystä tuo siro vuokkolaji viihtyy tontilla erittäin hyvin, ja valtaa joka kevät suuremman alan itselleen. Huomasin eilen viime syksynä, että Espooseen siirtämäni jalopähkämön mukana oli tullut myös keltavuokkoa mukana, ja nyt se kukkii <3. Ehkä se viihtyy täällä Espoossakin hyvin. 

Mikä ihana kevätaurinko! Skilla nauttii lämmöstä.

Vielä pihan kasvit ovat vasta heräämässä. 

En kyllästy esittelemästä keltavuokkojani. Tässä ne ovat vallanneet pionipenkin.

Ihanat pienet kevätiirikset. Ne on tosi söpöjä, näitä ei ole koskaan liikaa.

Krookuksia. Nyyh, en enää löytänyt kerrottua valkovuokkoani mistään, se on varmaan kuollut :(. 

Lisää keltavuokkoja..

Valkovuokko, kiurunkannus. Ja tietenkin keltavuokkoja.

Ja vielä viimeinen kukkakuva. Mummon mökillä on ihana aurinkoinen rinne, jossa saa vapaana kasvaa skillat, käenrieskat ja esikot.

Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää kaikille!