Sivut

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kauhujen Watti


Taas on vierähtänyt kauan aikaa siitä, kun viimeksi päivitin blogiani. Jatkossa aion kertoa kuulumisiamme useammin. Joulun jälkeen tapahtui vaikka mitä. Tapahtui sekä mukavia, hauskoja, mutta myös murheellisia asioita, jotka veivät aikaani. Kolme vuotta sitten olin eräässä vaativassa leikkauksessa, ja tänä vuonna olisi tarkoitus mennä siihen viimeiseen leikkaukseen. Kun kuulin olevani nyt leikkausjonossa, tuntui kuin kolmen vuoden taka-alalla häämöttävä huoli olisi helpottanut. Enää tämä huoli ei paina erityisemmin, kun tietää että pian tämä oikeasti on ohi. 

Mutta nyt asiaan. Watin kuulumisia minulta on kysytty pariin otteeseen, joten täältä sitä piisaa :). 



Watin eläinlääkärikäynti ja öiset kummittelut




Watilta löytyi hammaspuhdituksen yhteydessä syöpynyt hammas. Hammas piti poistaa, sillä syöpyneet hampaat ovat kissoille hyvin kivuliaita, vaikka kissa ei itse kipuaan ulospäin näyttäisikään. 

Remediumin luottoeläinlääkäri muisti Watin edellisen, dramaattisen visiitin Remediumissa, ja kysyi heti alkajaisiksi Watilta: ''No, Watti, onkos lanka taas maistunut''? Tähän pystyin vastaamaan suoralta kädeltä, että Watille on nyt ehdoton pääsykielto mihinkään lankoihin, eikä se onneksi enää ole herkutellut langanpätkillä. 

Oli liikuttavaa katsoa kuinka Watti rauhoittavan pistoksen saatuaan kömpi omaan turvalliseen koppaansa, ja kuinka Watti yritti pitää silmiä auki, sillä oven ulkopuolelta kuului koiran haukuntaa. Viimein Watti antoi periksi Nukkumatille, ja nukahti. 

Eläinlääkärilasku oli hurjat 430 €, mutta eipä tuo meitä liikaa harmittanut, sillä Watin hyvinvointi on meille tärkeä asia. 

Watti toipui koettelemuksistaan uskomattoman nopeasti. Kotona se juoksi hoippuen suoraan ruokakupille, sillä oli kamala nälkä. Kissa oli hieman pökerryksissä pari päivää, mutta nopeasti palattiin arjen normaaleihin uomiin. 


Watti juo edelleen sohvapöydältä omasta kristallilasistaan. Normaalit kissankupit eivät enää kelpaa. 

Vaikka Watilla on oma hieno lasi, se ei silti suojele meidän ihmisten vesilaseja vesipeto-Watin sabotoinnilta. Kaikki ketkä meillä vieraisilla käy, oppivat huomaamaan että vesilasia kannattaa kantaa kädessään, tai peittää jollain suojalla. 

On minun vielä pakko kertoa yksi pelottava öinen tapahtuma, joka johtui yksinomaan Watista. Olin muutama viikko sitten yksin kotona, ja jo syvässä unessa. Unen läpi rekisteröin hienoisen hälinän, jonka uninen mieleni kuvitteli uneen kuuluvaksi jutuksi, josta ei tarvitse olla huolissaan. Tuosta hetkestä kului ehkä muutama minuutti, kun yhtäkkiä olohuoneesta alkoi kuulua karmeaa karjuntaa ja väkivallan ääniä. Heräsin säikähtäen, sydän kurkussa pampattaen. Paniikissa ajattelin heti, että meille on murtauduttu, ja murtoporukka on jäänyt metelöimään olohuoneeseen. Heti perään ajattelin loogisesti, että tämä voi olla kummituskin. Luonnollista selitystähän tälle ei voi olla.

Hyvin varovaisesti hiivin olohuoneeseen. Olohuoneen seinällä väreili television valoloiste. Paniikinomaisesti skannasin katseellani olohuoneen, ja katseeni pysähtyi mustaan kissaan, joka tyytyväisen oloisena istui sohvalla kuin sfinksi. Syyllinen löytyi. Meillä on jo jonkin aikaa ollut kaukosäätimenä Applen kosketuksella toimiva pieni näppäimistö. Watti katsahti minuun ihmeissään kun kaivoin kaukosäätimen sen vatsapoimujen alta, saattoipa se hieman kehrätäkin.

Ilmeisesti minulta oli jäänyt televisio valmiustilaan, ja Watti oli saanut valittua Netflixistä väkivaltaisen Black Sails-sarjan, ja saanut kelattua sarjaa siihen kohtaukseen, jossa eniten väkivaltaa oli, ja oli onnistunut saamaan voluumiakin kovemmalle.

Kommentti Watilta: ''Kissakollegoilleni suosittelen öisen hämmingin järjestämiseen sarjaa nimeltä Black Sails.  Siinä on hurjia merimiehiä ja paljon äänekkäitä tappeluita''. (kuva Googlesta).

Ristipistohuuma


Hurjista merimiesohjelmista siirryn vähän tylsempään aiheeseen, eli käsitöihin. Ristipistohuumani ei ota laantuakseen. Olen itsekin ihmeissäni siitä, että jaksan edelleen innostua ristipistojen värikkäästä maailmasta. Minä olen kuitenkin harrastanut vaikka mitä, esimerkiksi neulomista, maalaamista ja keramiikkaa, ja aina kyllästynyt pian, ja hylännyt aika pian kaikki harrastukseni. Työelämä ja arki on niin hektistä, että kotiin päästyään sitä haluaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Välillä tämä bloggaaminenkin jää paitsioon.



Ostin viime syksyä Raffaella Serenan kirjan ''Emroideries and Patterns from 19th century Vienna''. Ihastuin silmittömästi yhteen kirjan malleista, tähän hymyilevään kauriiseen. Tämä malli on 1800-luvun Englannista kotoisin. Ilmiselvästi mallin on suunnitellut joku, jolla on ollut pilkettä silmäkulmassa. Minulla on vielä tekemättä kaurista kehystävä tammenlehtiseppele, eli melko loppusuoralla ollaan. Pistelen tätä työtä kolmella säikeellä 28 count-pellavakankaalle. Between lahjoitti minulle kassillisen DMC-muliinilankoja, joista löysin monta tähän työhön tarvitsemaani lankaa, mm. tuon punaisen sävyn kauriin suussa. On suunnaton helpotus löytää juuri oikean lankasävyn. Yleensä sallin itselleni improvisoinnin, mutta tässä historiallisessa mallissa haluan käyttää mahdollisimman autenttisia lankoja.

Ranskalainen Alsace-malli petit point-tekniikalla on edennyt muutamaa lapsosta pidemmälle. Perintötiedon mukaan eräs  saksalainen esiäitini olisi ollut alkujaan kotoisin Ranskan ja Saksan välissä olevasta Alsace-maakunnasta, mutta en ole tutkimuksessani löytänyt tälle tiedolle todisteita. 


Päätin tukea erästä ukrainalaista ristipistomyyjää tilaamalla tämän ihanan sekatekniikkatyön. Mielestäni tällaisia kivoja Great Gatsby- tyylisiä töitä ei ole markkinoilla yhtään. Pitää kasvattaa toinen käsipari, jotta saisin kaikki työni tehtyä. Tai tarvitsen ainakin 20 vuotta elinikää lisää. 


Lumisen talvista viikonloppua toivottaa Watti palveluskuntineen. Pysytellään sisällä lämpimässä ja juodaan lämmintä teetä takan ääressä :).

10 kommenttia:

  1. Oi sentään, kallista on eläinlääkärillä käynti! Minäkin tein ennen ristipistoja! Siis jotain 20 vuotta sitten. Lankoja jäi hirvittävä määrä! No, jos joku päivä aloittaisi uudestaan, eläkkeellä tai silleen! Watti on aika kekseliäs kisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinlääkärit on kyllä tosi kalliita :/. Tuntuu että eläinlääkärikäynnit tulee vuosi vuodelta kalliimmaksi. Kannatan ristipistotöiden, tai jonkin muun käsityön aloittamista :). Se on vähän kuin meditaatiota!

      Poista
  2. Ehkä sinua ei yötuimaan meluun herätessäsi naurattanut, mutta jälkikäteen kerrottuna tuo Watin jekku on kyllä varsin hauska. Eihän sitä tiedä, vaikka Watti katselisi mieluisia sarjoja telkusta aina, kun isäntäväki nukkuu.
    Ymmärrän kyllä, miksi olet niin innostunut ristipistotöistä. Tein niitä kymmenen vuotta hurjalla innolla. Minusta ristipistojen tekemisessä on jotain samaa, kuin sanaristikoissa tai isoissa palapeleissä. Yksikin virhe kertaantuu työssä ja sotkee kuvan. Kiehtovaa hommaa.
    Juusolla on sama hammassairaus. Kaksi hammasta siltä on poistettu kokonaan. Kallista puuhaa, vaan kyllä sen maksaa, kun kyse on rakkaasta lemmikistä. Nyt pitäisikin taas varata Juusolle aika rokotuksiin ja ylipäätään kunnon tarkastukseen.
    Mukavaa kevään odotusta sinulle ja Watille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varsinkin Veikko nauroi tuolle Watin tempaukselle, ja nyt minuakin hymyilyttää muistella sitä. Opin kuitenkin kerrasta, ja nyt kaukosäädin on aina piilossa yön ajan. Päivisin Watti saa katsella Netflixistä mitä lystää :D.

      Ristipistotyöt kyllä vievät mennessään, minulle ne ovat eräänlainen nollaantumiskeino. Luin jostain netin syövereistä, että kaikki käsityöt virkistävät mieltä ja auttaa keskittymään. Pääasia siinä vissiin on se, että kädet tekevät samaa liikettä koko ajan, jotta mieli pääsee lepotilaan.

      Meille eläinlääkäri sanoi ettei tuossa kissojen hammassyöpymissairaudessa ole hoitokeinoja. Kuulemma hampaiden harjaaminenkaan ei auta. Ikävä että Juusokin kärsii tuosta ikävästä sairaudesta.

      Mukavaa kevään odotusta sinullekin, ja Juusolle!

      Poista
  3. Watilla meni jännittävä leffankatselutuokio pieleen :) Minäkin heräsin kerran yöllä outoon puheeseen, jonka lähdettä oli vaikea tajuta, meillähän ei ole edes telkkaria. Vieraisilla olleelta lapsukaiselta oli jäänyt tänne Teletappinukke, jonka vatsaa painamalla Nero oli saanut sen puhumaan.
    Voin kuvitella, että ristipistotyö on koukuttavaa, varsinkin kun on noin hienoja malleja.
    Rapsutuksia Watille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nero, se on fiksu kissa kun tajusi alkaa painelemaan nuken vatsaa :D. Kiva yöinen llätys varmaan tuokin on ollut sinulle. Watti ainakin näytti merirosvopätkää katsoessaan hyvin tyytyväiseltä, action taitaa olla sen lempigenre.

      Poista
  4. Voi Watti miten suloinen olet♥ kyllä tuollainen yöllinen merirosvoherätys saa äkkiä unen kaikkoamaan silmistä:) Niin kauniita ristipistotöitä, tuo on taito jota olen ihaillut aina! Mukavaa talvista alkanutta viikkoa sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Watti on suloinen kissa, joka tykkää merirosvoista :D. Kiitos, samoin sinne, ja pysytään lämpiminä näillä pakkasilla! :)

      Poista
  5. Ihanat ristipistot! Ei sinulla ole tylsää tuon Watin kanssa. Ei sitten ensinkään. Silityksiä kisulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä se Watti aina keksii uusia tempauksia :D.

      Poista