Sivut

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pieniä jouluostoksia

Vietimme rauhaisan kotiviikonlopun, kävimme röttelöllä vain sen verran että saimme purettua muurarin telineet katolta. Taidamme hankkia makuuhuoneeseen perus-kamiinan sijasta oikean takan. Meillä on jo tiedossa eräs valkoinen, sirorakenteinen takka joka sopisi meille. Silloin voisimme ilman lämpöhuolia yöpyä ihan kovillakin pakkasilla.

Nyt juttu muuttuu hieman materialistiseksi, olenhan hieman hamsteri. Minulla on tapana ostaa itselleni etukäteisiä joululahjoja, joskus montakin kuukautta ennen joulua :D. Onneksi aika harvoin kuitenkin. Löysin alla olevan taulun Aarresaaresta. Maalaus on Marianne Trygg Pelegrinin v.-40 maalaama mallikuva postikortteja varten. Maalaus pääsi saman tien seinälle.


 Rakastan Kupittaan saven ja Svante Turusen bambeja ja muita eläinhahmoja. Ne ovat kaikki erilaisia, vaikka samasta muotista olisivatkin peräisin. Varsinkin bambit ovat jotenkin niin elävän oloisia, ihankuin ne voisivat hetkenä minä hyvänsä hypähtää juoksuun. Bambien jalkojen juuressa oleva ankkalampi on itselleni lahjoittama toinen joululahja.


Kotimatkalla pysähdyimme Kasvihuoneilmiöön, joka on romuromanttisen ihmisen haavemaa. Kaikkialla oli röykkiöittäin kimaltavia, kitschimäisiä ihania enkeleitä, possuja, tonttuja ja muita koriste-esineitä. Löysimme kirjoittamattomia 40-lukulaisia joulukortteja ja yhden paperisen joulukranssin, jonka ripustin tänään Watin valvovan katseen alla.

Ihana repro-kissakranssi, joka roikkuu tv:n yläpuolella.

''Kissakoriste? Eikös minun pitänyt olla huushollin ainoa kissa. Eikä nuo kissat ole edes mustia!''
''Mami, hyväksyn tämän kyllä, mutta hyvin vastahakoisesti.''



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Piipun pellitys

Muurari oli viime viikolla ollut hommissa katolla. Hän oli korjannut pari mätää kohtaa ja pellinnyt piipun jotta vesi ei enää valuisi vintille. Saimme piipun hatunkin.

Ammattimiehiä on välillä vaikea löytää. Ensimmäinen muurari johon otimme yhteyttä tuli hätäiselle visiitille ja valitteli kuinka koko piippu ja leivinuuni pitäisi purkaa. Tilalle hän suositteli eleganttia möhköä Nunnauunia. Kun emme innostuneet ajatuksesta, hän katosi kuin tuhka tuuleen. Nykyinen muurarimme tuli silloin kun lupasi ja hän sanoi ettei tosiaan tarvitse koko piippua purkaa, pari kohtaa vaan piti muurata uusiksi. Vintin muuraukset hoidamme itse.



Sen kummempia kuulumisia ei ole antaa tällä kertaa, paitsi ehkä että pientä projektin alkua on luvassa: löysimme vajasta yhden kauniisti harmaantuneen tuppeen sahatun kuusilankun. Otimme sen sisälle kuivumaan. Haluaisin joskus hioa sen ja tehdä siitä seinähyllyn.

Paikalliselta kirppikseltä löysin ihanan retrotonttukynttelikön. Nyt täytyisi etsiä siihen sopivat kynttilät, antiikkikynttilät ovat tuossa aika vaaralliset. Joskus kauan sitten olin löytänyt nuo messinkiset kynttilänjalat, olisi hauska tietää kuinka vanhoja ne ovat. Ovatkohan tältä vuosisadalta ollenkaan.

Watin puuhastelut

Watilla oli henkisesti raskas viikonloppu. Olimme Ukon kanssa lauantaina häissä ja jätimme Watin yöksi hoitoon Ukon vanhemmille. Yövierailu sujui kivasti, mutta kissan suuresta ikävästä kieli se hetki kun minä aamulla tulin sisälle ja kutsuin Wattia luokseni. Sekunti niin syliini juoksi musta kissa valittaen kovaan ääneen muka kehnoa kohteluaan. Harvalla kissalla kuitenkaan on noin kiva hoitopaikka, Watille oli yritetty tarjota meetvurstiakin.

Watin kouluttaminen reippaaksi ulkoilevaksi kissaksi otti takapakkia viime viikolla. Tuntui kuin koko kissa ei olisi koskaan valjaissa ollutkaan.

Ehdimme olla ulkona ehkä minuutin kunnes jossain rasahti...

..ja Watti ampaisi vimmattuun juoksuun ja raahasi Ukon perässään takaisin sisälle. Ulkoilut on nyt ulkoiltu, uusi yritys ensi keväänä.
Nyt uni maittaa, rankan viikonlopun jälkeen.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kiurun yllättävä perhosmetsästys

Viime viikonloppu oli työntäyteinen. Sain vihdoin tapetoitua keittiön katon rajaan pelargonireunuksen, siitä oli puuttunut 40 sentin pätkä. Olen tyytyväinen lopputulokseen, tuosta ei edes huomaa että tapettia on katkottu. Seuraavana työlistalla ovat katto ja jalkalistat.



Eteinen on edennyt. Tapetoimme Apollo-tapetilla kaikki eteisen seinät lukuunottamatta oviseinää, se täytyy vaan maalata. Paneelit on aika hyvä huijauskeino, Apollo-tapetti on kallista ja sitä olisi kulunut kaksinkertainen määrä ilman paneeleita.  Paneelit aiomme maalata valkoisella Uulalla, muuten tulisi aika musta eteinen.

Lattiakin on paikallaan, nyt ei sovi rampata kurasaappaissa sisälle.


Talossa oli ennestään edellisen omistajan itse tekemä naulakko, se kelpaa meille oikein hyvin, vaikka ei ihan priimakunnossa olekaan.
Talosta löytynyt pikkupeili ja mummelin antama tuohikori josta voi napata harjan ja muita kauneusvälineitä samalla kun peilailee.

 

Liikaa vapaa-aikaa?


Pengoin keittiön kaappeja, meillä on kauheasti tapetinpätkiä. Mitähän niistä keksisi? Näin sakset ja sain idean...

Kaipiaisen kiuru yrittää saalistaa Rut Brykin perhosia. Perhosten ystävänä annoin perhosille hieman etumatkaa. Ehkä kiuru saa metsästyskaverin kunhan ensin vähän mallaillaan.

 

Ovet ongelmana


Saimme melkein vuosi sitten hienoja puusepän veistämiä viiluovia suoraan 60-luvulta. Siitä asti ne ovat olleet toimettomana kuistilla. Ongelmamme on se, että ovien saranapaikat eivät täsmää meidän ovien karmeihin. Meidän täytyy veistää kokonaan uudet paikat ja kuulemma se on vaikea homma. 

Röttelön ovet ovat harmaalla lateksimaalilla maalattuja, mutta en tiedä ovatko ne maalipinnan alla yhtä hienoja kuin nämä porvoolaiset. Mielestäni kunnon viiluovet toisivat vähän arvokkaampaa säväystä röttelöömme.


Watti

 

Watti on osoittanut yllättävää mielenkiintoa käsitöitä kohtaan. Olen tekemässä monimutkaista ristipistotyötä ja aina kun lanka vähänkin vilahtaa niin Watti on heti vieressä tapittamassa silmä kovana. Watti auttaisi niin kovin mielellään työni purkamisessa, joskus on vaikea saada sitä pysymään aisoissa. Jos Watti saisi päättää niin työni ei etenisi koskaan, vaan kaikki pitää tuhota ja langat maistella. Kyseenalainen assistentti.

Käsityöassistenttina työskentely ottaa voimille...

Paluumatkalla Watti halusi tarkistaa mille ihmeen huoltoasemalle oikein pysähdyttiin.