Pohdintoja ajamisesta ja viimeisiä kukkijoita

 Olen ajanut autoa nyt noin vuoden. Pelkään vieläkin kaistanvaihtoja kamalasti, ja aina valitsen sen reitin, jolla kaistaa ei tarvitse vaihtaa. En myöskään suostu ajamaan minnekään, missä en ole ennen käynyt. Työmatkani on suoraa tietä ilman ihmeempiä kikkailuja, ja valitsen aina sen tutun puolen tieltä, että voin sujuvasti sujahtaa omalta kaistalta uudelle kaistalle. Kehä Ykkösen ruuhkiin en edes kuvittele meneväni, siellä on semmoinen liikennekaaos ettei mitään rajaa, siitä kuulen kokemuksia töissä joka päivä.

Minulle miellyttävintä on ajaa maksimissaan maksimissaan 80 km/h-alueella, mieluiten vielä hiljempaa. Jos ajan moottoritiellä, kämmenet hikoaa, kun pikkuinen auto tuntuu heittelehtivän tuulen voimasta. Olen huomannut, että monet eivät pidä turvavälejä ollenkaan. Espoon Turuntien neljän ruuhkassa on mielestäni typerää ajaa toisen takamuksessa. Jos edellä tulee äkkijarrutus, ei ehdi reagoimaan oikein mitenkään.  Minulle on myös tullut selväksi, mistä tietyn automerkin kuskit ovat saaneet maineensa :D. Olen nähnyt hurjia kiilaamisia ja ohituksia, mutta kuitenkin 10 sekunnin päästä molemmat seisomme samoissa liikennevaloissa.

Todellinen kuskin tulikaste oli ajaa 1,5 tunnin matka Röttelölle matkaseurana pelkkä Watti. Mutta selvisimme molemmat hengissä! Vanhalla tiellä ei ollut ollenkaan liikennettä, ja oli ilo ajaa kauniissa syysruskaisissa maalaismaisemissa. Wattikaan ei laulellut kertaakaan. Paitsi perillä oltuamme kysyin siltä, että oletko vielä kyydissä kun on niin hiljaista. Kopasta kuului vaimea ''mää''.

Syyskukkia

Jotkut kesäkukat ovat varmaan erehtyneet vuodenajasta. Bongasin yhden metsäkurjenpolven, tulikellukan ja ruusumalvan kukkimassa, vaimeasti tosin.

 Syysasteri on pihan alkuperäisiä. Mitähän lajiketta se on? Minulla on myös lahjaksi saatua vaaleansinistä syysasteria, joka on paljon matalampaa ja sen kukatkin ovat pienempiä ja vaimeampia. Saakohan tällaisia korkeita, runsaasti kukkivia vanhan ajan syysastereita enää taimikaupoista?

Viimeiset pörriäiset ovat kiitollisia siitä, että auringontähdet tekivät vielä muutaman kukan näinkin myöhään.

Ruusumalva sinnittelee

Harakankellot ovat ihania. Siirsin yhden sellaisen kukkapenkkiin, ja se kiitti minua kukkimalla monta kuukautta, se oikein rotevoitui päästyään hyvään multaan. Aion jatkossakin laittaa niitä kukkapenkkiin.

 Watin viikonloppu

Me vastustamme kesäkissojen hankkimista ja muutenkin inhoamme kaikenlaista elänten kaltoinkohtelua. Miksi kissoja pidetään vielä vuonna 2016 niin ala-arvoisina, ettei niistä muka tarvitse huolehtia ja niitä hylätään edelleen todella paljon. Toivoisimme asennemuutosta koko kansalle tässä asiassa. 

 Aiheeseen liittyen, kävimme lauantaina Salon SSEY:n kirpputorilla. Kaikki kirpputorin myyntituotot menevät Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:lle. Kannattaa käydä jos tulee Saloon asiaa! Tässä kirppiksen yhteystiedot: http://ssey.fi/testisivu/ssey-kirppis

SSEY:llä oli myynnissä ihania käsinvirkattuja hiirileluja. Ostin kokeeksi yhden Watille, ja hiiri oli menestys. Jahti ja julma riepottelu alkoi heti, Virkattu hiiri ei ollut pelkkää uutuudenviehätystä, sillä on leikitty nyt jo moneen otteeseen.

Watti uuden hiirensä kanssa

Muuten Watin viikonloppu sujui leppoisissa merkeissä, ruohoa syöden, nukkuen ja leikkien. Kerran töistä kotiin saavuttuani, löysin kuistiltamme oranssinruskean kissan. Se lähti heti pakoon kun huomasi minut. Onkohan Watilla salainen vakoilija? Watin nukkumapuu on heti ikkunan vieressä, ja siitä se näkee suoraan kuistille. Ties minkälaiset ihailijajoukot kuistillamme käy kun olemme poissa. Ruskeaoranssi kisu on selvästi ollut kotona ruoka-aikaan ja sillä oli panta kaulassa. Se asuu varmaan tässä jossain lähellä.