Keittiön uusi ilme ja puutarhan mysteerikasvit

Olemme vihdoin saaneet keittiön lattian maalattua! Annoin ukolle valinnan vapauden lattian värin suhteen, yllätyin kun hänen valintansa oli räiskyvä punainen. Mutta haluammekin keittiön, jossa on lämmin ja kodikas tunnelma. Ja löytyihän maalikerrosten alta samantyylinen punainen.

Tällainen keittiö oli kun talon ostimme.

Muovimaton alta löytyi lautalattia.

Jehovien vierailuista kieliviä kirjoja, taustalla keittiön lattian värihistoriikki.

Maalasimme seinät valkoisella hengittävällä Greenline-maalilla. Ritva Kronlundin punainen pelargoni-reunusnauha odottaa vielä asennusta katon rajaan. Kunhan olemme saaneet vesiputket vedettyä, tuohon aukkoonkin tulee lautalattiaa. Keittiön olemme jo tilanneet, se saapuu parin viikon sisään. Sitten röttelö on jo asumiskunnossa! Pesulla toki joudumme käymään lähellä sijaisevassa mökissä, mutta eiköhän pesutilatkin hoidu kesän aikana käyttökelpoiseen kuntoon.

Kesä tulee! Lounais-Suomessa lämpötilat olivat auringossa yli kahdenkympin! :)

Etupihan on vallannut keltavuokot, niiden aikakausi koitti sinivuokkojen kukkimisen jälkeen. Piha on muutenkin täynnä kummallisia kasvin alkuja, siellä ei enää uskalla astella vapaasti hienojen kukkien littaamiseen pelossa.

Etupihan kukkaloistoa. Kuvan laatu on surkea, kamera tuli reissuun mukaan, muistikortti ei :/.

Pihalle on ilmestynyt kummallisia nuppuja ja taimia, saa vinkata jos joku tunnistaa :)

 Vajan edestä löysin monta raparperin mykeröä. Aivan ihana löytö, raparperikiisseli on parasta kesäruokaa mitä tiedän.

Bongasin lähes kerrannaisen, 9 terälehtisen valkovuokon.

Minua kokeneemmat puutarhurit sanoivat että tämä taitaa olla särkynyt sydän. Toivottavasti en joudu pettymään, särkynyt sydän on ihanan herkkä kasvi.

Vielä yksi mysteeri, tämä on kyllä joku, mutta mikä?

Kotiin tullessani minua odotti jo pari viikkoa odotettu kirjekuori. Tilaamani keltaisen puuvartisen pionin (Paeonia lutea var. ludlowii) siemenet olivat saapuneet! Ihmettelin miksi pussi oli jotenkin kostea, mutta pian asia selvisi: pionin siemeniä on säilytetty pakkasessa ja ohjelappunen kehoitti laittamaan siemenet heti multaan ja kylmäkäsittelyyn. Pionin kasvatus ei ole nopeaa hommaa: siemenet vaativat 2-3 kuukauden kylmäkäsittelyn kahteen otteeseen. Saas nähdä saanko siemenet itämään.

Kukkakatsaus

Emme olleet päässeet käymään röttelöllä pariin viikkoon. Heti kun automme saapui pihalle, suumme loksahtivat auki vuokkojen ja krookusten yhtäkkisestä ilmestymisestä. Kuin kesä olisi tullut. Bongasin sitruunaperhosia ja kimalaisetkin pörräsivät iloisina peipposten laulaessa laulujaan. Lisäksi koko viikonloppu oli todella kuuma, olisi voinut tepastella jo teepaidassakin, mutta rohkeus ihan vielä antanut periksi.

Ennen kukkakatsausta täytyy esitellä pakollinen sisäkuva röttelöstä, testasimme maalia turkoosiin keittiön seinään. Koetan löytää jostain jotain maalinpoistajaa jolla saisin leivin uunin koristetiilet luukun ympäriltä esille.

Ukko kaivoi kuopan ulkovessan takana olevaan ojaan: siellä sijaitsee talosta tuleva viemäriputki. Meillähän ei ole sisävessaa, tuosta valuu ainoastaan talousvesi. Nyt ei edes sitäkään koska keittiökään ei ole vielä valmis. Viemäriputki kaipaa uusimista ja se sijaitsee todella syvällä, putkien vaihtaminen uusiin tulee olemaan sotkuista puuhaa. Vesi kuitenkin virtasi hyvin, ainakaan tukkeumia ei ole.

Vielä kaksi viikkoa sitten haaveilin krookuksista, mutta ikäväkseni en silloin löytänyt yhtäkään tontiltamme. No, nyt krookuksia löytyi kahta sorttia: liilaa ja keltaista! Olen nähnyt maamyyrän kaivautuvan maahan juuri liilojen krookusten lähistöllä, outoa ettei edes syksyllä istuttamiani tulpaanin sipuleita oltu syöty. Ja olin viime viikolla hieman katkerana ostanut Marketanpuistosta pari ruukkua vaalean liiloja krookuksia kun luulin etten muuten niistä saa nauttia. No, kevätkukkia ei koskaan voi olla liikaa!

Kimalainen nautiskelee krookuksen antimista

Keltaista krookusta löysin vain yhden puun juurelta.

Marketanpuiston vaaleanliilat krookukset

 Jatkoin vajan edessä sijaitsevan kukkatarhan raivaamista. Heinien keskeltä paljastui pari mahtavan näköistä tulppaania. Odotan innolla minkä värisiä niistä tulee.

Uljas vanhan kansan tulppaani

Modernin raidallisia omia istuttamiani tulppaaneja

Löysimme pihalta vanhan kukkaetiketin, se puolet pihasta vallannut käynnös taisikin olla kärhölajike nimeltä Jackmanii.

Sukulaiselta saamani etelänkevätesikot olivat alkaneet myös kukkia. Kiva että ne juurtuivat niin hyvin, vaikken erityisemmin edes parantanut maata niitä varten.

Syksyllä kylvämäni rohtosuopayrtin siemetkin ovat alkaneet itämään. Olen toiveikas, ehkäpä saamme nauttia suopayrtin huumaavasta tuoksusta jo tänä kesänä!

Kun katsoin tarkkaan tontilla kasvavia erilaisia vuokkoja, ihmettelin kuinka varsinkin sinivuokkojen väri ja ulkonäkö poikkesivat toisistaan. Yksi sinivuokko oli lähes liila ja toinen taas oli sininen kuin taivas. Täytyypä esitellä vuokot vaikka myöhemmin...

Rohtosuopayrtit itävät

Keväisissä tunnelmissa

 Remontti on tauolla nyt vähintään pari viikkoa kunnes Ukko on toipunut leikkauksestaan. Nyt on kuitenkin aikaa laittaa siemeniä itämään ja opiskella lisää puutarhanhoidosta ja perennoista. Tänä viikonloppuna laitan purppuratulikukan, syys,- ja kesäleimun siemenet itämään.

Jääkaapissa on ollut pari viikkoa kylmäkäsittelyssä valkopallo-ohdaketta ja purppuraratamoa. Valkopallo-ohdake alkoi itämään jo jääkaapissa ja taimen alut näyttävät nyt oikein tanakoilta. Kasvi saattaa kylmäkäsiteltynä kukkia jo ensimmäisenä kesänä.

Purppuraratamon siemenien pitäisi kasvaa parissa viikossa mutta vielä ei viherrä. Tilasin myös purppuratulikukan siemeniä. Nämä päätyivät ostoskoriini eniten siksi koska kuvailussa luki että purppuratulikukka on harvinaisen kaapuyökkösen ravintokasvi. Kaapuyökkönen kuulostaa vaan niin söpöltä!

Etualalla valkopallo-ohdakkeen pienet verson alut. Takana esikylvöjeni ylpeyden aihe, ruusumalvat. Siemenistä jokainen iti ja taimet kasvavat hassusti leveyssuuntaan.

Olen ollut tyytyväisin suomalaisisten siemenverkkokauppojen kotimaista kantaa oleviin siemeniin. Impectan siemenistä iti vain yksi alppipiikkiputki ja kolme lyhtykoisoa. Yksi sulopäivänhattu on ollut sentin pituinen jo kuukausia.

Yksinäinen krookus

Ruusu ennen kuin kitkin rikkaruohoja sen ympäriltä.

Olin ostanut antikvariaatista Pentti Alangon & Co:n Suomalaisen Ruusukirjan. Opiskelin sitä hieman ja analysoin talon seinustalla olevaa ruusua. Tulkitsin ruusumme köynnösruusuksi koska tällä yksilöllä on joka paikkaan kurottelevia, lähes parin metrin mittaisia rönsyjä. Köynnösruusut ei yleensä talvehdi hyvin Suomen ilmastossa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yksi näistä poikkeuksista on Suomessa 30-luvulla kehitetty Pohjantähti, joka kukkii valkoisin kukin eikä vaadi talvisuojausta. Koska ruusu on ollut talon vierustalla vähintään parikymmentä vuotta, arvelen että kyseessä olisi Pohjantähti. Analyysini voi toisaalta mennä aivan pieleen, vasta kesällähän sen tietää. Täytyy keväällä antaa ensiapuna mysteeriruusulleni ruusulannoitetta.

Sinivuokkoja on kaikkialla ympäri tonttia. Ihana kevään merkki!

Löysin kaivon vierestä joukon skilloja ja kaksi liljaa/tulppaania. Nämäkin olivat jaksaneet porskuttaa vaikka vuosikymmenet olivat joutuneet elämään jättiputkien ja kumppaneiden varjossa.

Ilahduin suuresti kun äiti tunnisti vajan takana olleet kasvit liljoiksi! Itse olin monet kerrat ohittanut kyseiset kasvit luullen niitä rikkaruohoiksi, jopa astuen niiden päälle. Aika kuivilta kasvit näyttävät, täytyy seuraavalla kerralla kastella ne.

Lopuksi vielä lähikuvassa kauhea köynnös, varmaankin kuusama. Se oli vallannut puolet pihasta ja oli aivan toivoton kitkeä, sitä on vieläkin jäljellä. Se oli jopa onnistunut köynnöstelemään muurahaispesän päälle. Kauhukönnöstä löytyi jopa ruusupuskan kimpusta.

Tapettionnea ja vähän pihahommia

Lauantaina meitä jännitti tulla röttelöön: uudet tapetit odottivat meitä. Olimme aiemmin syksyllä maalanneet makuuhuoneen seinät sinisenharmaalla maalilla mutta väri ei miellyttänyt silmää ollenkaan, joten päätimme hankkia seinille tapetit. Emme myöskään kauaa jaksaneet katsoa beigejä jalkalistojamme joten kävimme hakemassa uudet. Tällä kertaa ostimme valkoiset, puiset, yksinkertaisen malliset jalkalistat. Ainakin olemme oppineet ettei rahanmenon kannalta ole järkeä hosua suuna päänä, valintoihinsa on hyvä olla sataprosenttisen tyytyväinen. Uuteen tapettiin olemme jokatapauksessa erittäin tyytyväisiä. Valitsimme Tapettitalon Isoäidin aikaan-tapetin keltakukkaisena. Huone heti muuttui valoisammaksi.

Ennen

Jälkeen

Mummotapetti uusien puisten jalkalistojen kanssa

Olohuoneeseen halusimme Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein-tapetin vaaleanpunaisena versiona. Kiurutapetin kuvio on jollain tapaa salaperäinen ja minua myös ainakin hymyilyttää kiurukuvion teatraalisuus. On se vaan niin ihana!

Ennen

 

Jälkeen

Ja kiuru vielä uuden jalkalistan kanssa :)

Vietin suurimman osan päivää puutarhassa. Löysin Plantagenista pari patjarikkoa ja yhden ristikin ja ne piti pistää maahan. Eikä suurta daalia/lilja/kurjenmiekka-sipulihyllyä pystynyt ohittamaan ilman että pari pussia tarttui mukaan. Ostin yhden pussin keltaista sarjapäiväliljaa sekä yhden sipulin ruskehtavaa keisarililjaa. Oli kauhean suuri työ kitkeä rikkaruohoja ja myöhiä maata istutuskuntoon. Lisäksi tuli paha mieli kun pari matoa joutui heittämään henkensä kun kukkalapioni osui niihin maan myöhennyksen tuiskeessa. Lisäksi idänsinililjoja piti siirtää parempiin paikkoihin. Minulla ei ollut aikaa tehdä kunnon kohopenkkiä, mutta onneksi maa meidän tontilla on läpäisevää, hiekkaa sisältävää multamaata.

Noukin ympäri pihaa pikkukiviä ja niillä rajasin kukkapenkin

Syksyllä istutin lyhytnäköisesti tulppaaneja talon seinustalle. Nyt täytyy olla sokea jos kävelee tulppupenkin päällä.

 

Patjarikko on kiva reunuskasvi. Rikot kukkivat touko/kesäkuussa sievin punaisin kukin. Pistin patjarikkojen viereen itämään saxifraga arendsii-hybridipatjarikon siemeniä jotka olin tilannut Chiltern seedsiltä Englannista. Uudessa kukkapenkissä itää myös paketti ensimmäisenä vuonna kukkivia perennoja sekä pussisekoitus erilaisia akileijoja, nimeltä ''Aquilegia Chiltern National Collection Mix''. Myös ruisunikkopussi ja vähän kalifornian tuliunikkoa hujahti penkkiin. No, katsotaan nyt mikä näistä itää.

Sininen kiurunkannus paljastui kun raavin rikkaruohoja pois. Ihania yllätyksiä tulee koko ajan eteen!