Sivut

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Viestejä menneisyydestä

On hauskaa omistaa talo, jolla on oma historiansa. Taloa on ilmiselvästi rakastettu ja siitä on myös pidetty hyvää huolta. Ottamatta kuitenkaan huomioon keittiön seiniin jossain vaiheessa maalattua kiiltävää, paksua sinistä Miranol-maalia.

Vintiltä löysimme kaksi siroa 50-lukulaista sohvapöytää, tukevan ruokapöydän, rakennustarvikkeita, japanilaiset vanhat tyttö ja poika-suola-, ja pippurisirottimet, 40-luvun tyyliset vauvanvaunut ja monta hetekaa. Löysimme myös Freemanin kasetin, joka sisälsi hittikappaleen ''Ajetaan tandemilla''. Ehkäpä talossa asunut vanha rouva fanitti aikoinaan Freemania. Emme aio hankkia uusia sohvapöytiä emmekä ruokapöytää kun nämä vanhat ovat hienoja, ja ehkäpä myös laadukkaampia kuin jotkut modernit lastulevystä väsätyt pöydät.
Vajasta löysin huonossa kunnossa olevan 70-lukulaisen Askon punaruudullisen Husaari (?)-sohvakaluston. Ehkä joskus viemme ainakin yhden nojatuolin entisöitäväksi. (Uudelleen verhoilu ei ole halpaa lystiä). Toivottavasti vajassa ei ole ollut hiirten tai muiden tuhoeläinten invaasiota ja Husaarit ovat vielä pelastettavissa. 
Vajasta löytyi myös kaunis sikari-pöytä ja kaksi ikivanhaa Arabian lautasta. Lautaset pääsevät sitten joskus koristamaan olohuoneen seinää.  


Jostain muistan lukeneeni, että kolikoiden löytyminen kuin tyhjästä on hyvien henkimaailman olentojen tapa ilmaista tyytyväisyyttään siihen, mitä livemaailmassa tapahtuu. Toisena päivänä kun olin kaivanut Fiskarsin rikkakasvien nipistäjän vajan uumenista ja olin aikeissa käydä viidakon kimppuun, löysin vajan oven suusta kuin eilen lyödyn kymmensenttisen markka-ajalta. Talon sisältä taas löysin ruplan ennen makuuhuoneen puukuitulevyn purkamista. 

Puutarhan viidakon raivaushommien lomassa olemme löytäneet vaikka mitä. Etupihalla kun hieman möyhensin pintamaata, löysin röykkiön pieniä valkoisia sipuleita. Sipulit peittelin uudella mullalla, keväällä nähdään mikä yllätyskasvi niistä itää. Maasta löytyi myös vuoden 1996 Juhla Mokka-kahvikääre. Kamalaa nähdä kuinka vähän pakkaus oli kärsinyt ollessaan luonnon armoilla lähes 20 vuoden ajan. Todella luontoystävällinen pakkaus.
Talossa asunut rouva oli ilmeisesti hukannut jossain vaiheessa kätevän puutarhalapio-harava-yhdistelmänsä ja nyt se löytyi. Ja joku kahvikestivieras oli joskus osoittanut tyytymättömyyttään pullatarjoiluun nakkaamalla kakkulautasen jorpakkoon.
  



tiistai 29. lokakuuta 2013

Sisävessan rakentaminen

Talvipakkasten pian saapuessa ulkohuussiin kömpiminen ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, joten päätimme rakentaa sisävessan. Ongelmana oli se, ettei koko talosta tuntunut löytyvän täydellistä paikkaa wc:lle: keittiö on suuri, mutta sinne rakennettu koppi näyttäisi hölmöltä. Olohuone ei käy päinsä, se on suhteellisen pieni huone, ja siellä wc veisi paljon tilaa. Kuistille vessa mahtuisi, mutta sinne pitäisi siinä tapauksessa laittaa lämmitys, ja joka tapauksessa kuisti pian menee täysin uusiksi kun se on aika heikossa hapessa. Ja voisi syntyä mielenkiintoisia tilanteita kun naapurit saapuvat yllätysvisiitille: kuisti on pelkkää suurta ikkunaa. Eteiseenkään vessaa ei saa mahdutettua, meidän rintamamiestalossa on yksi hieman hankala piirre, jota esiintyy todella monessa rintamamiestalossa: eteisessä ovia avautuu jokaiseen suuntaan: kuistille, kellariin, vintille, olohuoneeseen ja vielä keittiöön yksi ovi. Emme halunneet pilata taloa muuttamalla rakennuksen pohjaa, joten päädyimme purkamaan keittiön pienen komeron hyllyköt ja ahtamaan wc:n sinne. 


Komeron muuttaminen vessaksi oli melko nopea homma: seiniltä piti purkaa vain muutama hyllykköä ja vaihtaa kulunut pinkopahvi uuteen. Me emme löytäneet rautakaupasta pinkopahvia, joten ostimme tilalle bitumipaperia, se hengittää lähes yhtä hyvin kuin pinkopahvikin. Laudoitimme komeron vielä kuusipaneelilla. Onneksi saimme oven karmeineen pysymään ehjänä. Komeron maalaaminen saa jäädä odottamaan seuraavaan kertaan.













Biolanin Icelett odottamassa vessakomeroon asennusta. Icelett on kätevä: ei tarvitse poistoilmaputkia eikä hajuja synny koska kylmä ilma ei pyri lämpimään huoneeseen, vaan päinvastoin. Olemme olleet ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväisiä tähän pakastavaan käymälään.













Kun purimme keittiön komeroa, löysimme aarteita lasketun katon päällä olevasta tyhjästä tilasta: vanha pyssyn tukki, Miranol-purkki, retro-vehnäjauhoa, rippikoulukirja, kanavatyö sekä hauska tonttupaperi. Kaksi poronsarvea löytyi myös, niistä on varmaan jauhettu poronsarvijauhetta..? Laitan aarteet hyvään säilöön, olisi hauskaa saada nämä laitettua esille. 




maanantai 28. lokakuuta 2013

Lattiat yllättävät

Heti kun saimme avaimet käteen, otimme tarkoin selvää siitä mitä on tullutkaan ostettua. Ensi töiksemme revimme hieman olohuoneen tapettia ja katsoimme oliko sittenkään mitään kosteutta tapetin alla. Ei ollut, seinät ovat hyvässä kunnossa. Lattian päällysteenä on varmaankin 80-luvulla asennettu muovimatto. Muovimatto hieman kupruili ja tuoksui ummehtuneelta, joten vilkaisimme matonkin alle. Maton alta paljastui ensin puukuitulevy, jonka alla oli alkuperäinen, maalattu lautalattia. Hauskan, punaruskean lautalattian löytyminen oli iloinen yllätys. 

Tarkoitus olisi ensin hioa lattiat ja sitten maalata lattia uudelleen, alkuperäinen maalipinta on nimittäin paikka paikoin kulunut. Tulemme luultavasti maalaamaan lattian pellavaöljymaalilla. Olimme lueskelleet Perinnemestarin Rintamamiestalo-kirjaa ja siinä tehtiin lähes joka sivulla selväksi, että pellavaöljymaalia sen olla pitää. Pellavaöljymaali päästää kosteuden kulkemaan lävitseen, eikä puu maalin alla lahoa. Lateksimaali joskus tekee sen, että jos jostain rakosesta puun pintaan pääsee vettä, lateksimaali ei päästä vettä haihtumaan pois. Saattaa kestää kauankin ennen kuin laho kohta huomataan. Toinen, vaikkakin lattian maalausta paljon työläämpi vaihtoehto olisi tehdä lattiaan wanhan ajan suopapesu. Ongelmana vaan on se, että lautalattiamme on paikka paikoin hieman vänkyrä, sen hiomiseen menisi ikä ja terveys.

Olohuoneesta löytyi harmaaksi maalattu alkuperäinen lattia.
















 









Muovimattoa ja puukuitulevyä purkaessa koimme myös epämiellyttävän yllätyksen pienten koppakuoriaisten muodossa:










...no, harva 15 vuonna tyhjillään oleva talo säilyy hyvässä kunnossa ilman edes jonkinsorttisia ötököitä.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kaiken alku ja juuri




Keväällä haaveisiimme ilmestyi haavekuva punaisesta mummonmökistä, perunapellosta ja värikkäistä perennoista jotka houkuttelevat kaikki tienoon perhoset puoleensa.  Näimme itsemme juomassa aamukahvia omassa puutarhassa, lintujen laulaessa ympärillämme ja nousevan auringon hyväillessä poskiamme. Haave oli niin voimakas että aloitimme sopivan kesäpaikan etsimisen Varsinais-Suomen ja Hämeen alueelta. Kävimme katsomassa muutamaa paikkaa, jotka olivat omilla tavoillaan kauniita, mutta eivät vaan iskeneet meihin. Lisäksi tuli todettua se tosiasia, että täyden helahoidon mökki järven rannalla maksaa lähes poikkeuksetta ainakin 100 000 €.

Oman rintamamiestalomme löysimme kun rajasimme alueen tiettyyn Varsinais-Suomen pitäjään josta Elmerin mummo on kotoisin ja jossa on vietetty lukuisat lapsuuden kesät. Kyseisellä paikkakunnalla oli ollut jo muutaman vuoden myynnissä 15 vuotta tyhjillään ollut 50-luvun alussa rakennettu rintamamiestalo suurella tontilla, ilman rantaa. Kävimme katsomassa paikkaa pariinkin otteeseen mutta jouduimme toteamaan että paikka vaatii valtavasti remonttia: kivijalassa halkeamia, lahot portaat, kuisti on nähnyt parempia päiviä, myös vajan seinässä on halkeamia kun rakennuksen seinustalla kasvoi jotain 2-3 metrisiä rikkakasveja. Lähdimme haikein mielin pois, mutta totesimme että paikka on aivan ihana ja kaunis, harmi kun se on ihan röttelö... Paikka jäi mieliimme pariksi kuukaudeksi ja lopulta kohtasimme todellisuuden: meidän rahoillamme emme saa täydellistä, muuttovalmista taloa vaikka kuinka etsisimme. Varasimme näytön kesällä nähtyyn rintamamiestaloon ja pääsimme katsomaan paikat sisältä. Sisätilat olivatkin positiivinen yllätys: ei tuntunut homeen hajua, ei kosteusvaurioita seinissä eikä lattiassa. Ja tuvan puolella oli punainen suuri leivinuuni. Ikkunoissa oli ihanat kukalliset pitsiverhot. Paikka tuntui omalta, remontista viis. Teimme tarjouksen ja se hyväksyttiin!