Itämisen ihanuutta ja puutarhahaaste

Mitä ihanuutta on tapahtunutkaan. Viime syksynä kylvämäni kahvipavun siemen on alkanut vihdoin itää! Riemu ei päättynyt tähän: parvekkeella käydessäni huomasin että myös kesäkuun lopussa kylvetyt kuolan pionit ovat alkaneet itää.

Kahvipensas.

Pontevat kuolan pionien taimet <3. Onneksi viime syksynä ostin Pioni-kirjan, siellä on hyviä vinkkejä pionien kasvatukseen.

Puutarhahaaste Karoliinan Puutarhasta

1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarhaidolisi?

Puutarhuri minussa heräsi vasta kypsähkössä aikuisiässä, oikeastaan samana hetkenä kun saimme kuulla että olimme saaneet ostettua Röttelön. Kasvit ovat kuitenkin aina olleet lähellä sydäntäni. Lapsena laitoin kaktuksien, greippien ja paprikoiden siemeniä kasvamaan ja seurasin niiden kasvua. Edesmennyt kummitätini oli ammatiltaan puutarhuri ja minua harmittaa se, ettemme koskaan ehtineet puhua kukista ja puutarhan hoidosta. Sen tiedän että hän rakasti oransseja kukkia. Kirkkaat värit ovat myös minun mieleeni.  Nykyinen puutarhaidolini on isoäitini, joka on varmoin käsin muokannut luonnontilaisesta mökin tontistamme sellaisen perennapuutarhan, että se sointuu hyvin järvi/metsämaisemaan. Mummoni salainen ase taitaa olla vuosien kokemus ja hevosen lanta. 

Huone-esikko

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Häpeäkseni minun pitää tunnustaa että olen kulkenut laput silmillä näinkin vanhaksi asti koska koin puutarhakärpäsen pureman vasta n. 2 vuotta sitten. Ilman muuta mummon mökkipuutarha on minulle kaunein ja myöskin rakkain.

Sen verran aihetta olen tutkinut, että osaan sanoa että minua ei miellytä viivoittimella piirretyt geometriset puutarhat, vaan enemmänkin rönsyilevä, värikäs ja hieman villiintynyt, salaperäinen puutarhatyyli. Niin sanotuista kaupallisista puutarhoista haaveilen visiitistä mm. Sissinghurstin puutarhaan Englantiin. Englannissa on monia muitakin kohteita joissa haluaisin käydä.  

   

 3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

Puutarhalapio :D. Sitä viime keväänä hamusin koko ajan avukseni, meillä ei ole vielä edes ne suuret linjat vielä selvillä.

Mukavaa että lähelle avattu uusi kukkakauppa huomioi myös mouruavat asiakkaat orgaanisesti kasvatetulla kissanruoholla. Wattiakin piti muistaa samalla kun ostin itselleni esikon.

 4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei ole ’’oikeassa elämässä’’ puutarhaystäviä, mutta seuraan monia erilaisia puutarha-aiheisia blogeja. On ihana lukea muiden projekteista ja kokemuksista erilaisista kukista. Viime keväänä oli ihana kun samaan aikaan alkoi blogeihin tupsahdella postauksia ihanista kevään kukkijoista. Talven harmauden jälkeen kevään kukat otetaan yhtäläisellä riemulla vastaan ja jokaisesta kukkaan puhkeamisesta nautitaan.

Luen puutarhaystävikseni kuitenkin myös mummoni, äitini, tätini ja Lehmuskukan tädin. Heiltä saa lähes aina vastauksen mysteerikukkien analyyseihin ja ongelmatilanteisiin. On kiva myös kuulla heidän kertomuksiaan heidän puutarhojensa ruusujen, pionien ja narsissien vanhasta historiasta. 

 5. Mikä on puutarhaharrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Parhainta puutarhaharrastuksessa on itse työ, ja tietenkin myös onnistumisen tunne. Usein aamulla sitä ajattelee että nyt korjaan vain tuon yhden ongelmakohdan, ei mitään muuta. Mutta sitten huomaatkin että alkuperäinen suunnitelma ei toteutunutkaan: tuuli työnsi sinut jonnekin toiselle kukkapenkille ja siellä pitää siirtää joku kärsivä kukka muualle. Seuraavaksi silmään osuu vuohenputki-invaasio, joka on hoidettava pikaisesti. Sitten näet nurmikolla kummallisen kukan, jonka tunnistat joksikin perennaksi. Tämäkin kukka pitää siirtää parempaan paikkaan. Päivä ja ilta kuluu ja huomaat että et ole tehnyt mitään mitä alunperin suunnittelit. Mutta lihakset kertovat että hommia on tullut tehtyä.

Jokailtainen ilmiö, vanukas-Watti.

Lyhyt huolivalitus

Olen joutunut pitämään nyt pientä taukoa blogin kirjoittamisesta. Viime viikolla Ukko meni nielurisaleikkaukseen, joka meni hirvittävällä tavalla pieleen, emme tiedä miksi. Hän on menettänyt puolet verimäärästään kun kurkun pääverisuoni on mennyt poikki. Nyt ei kuitenkaan pitäisi olla enää hätää, odotamme Watin kanssa että hän pääsisi kotiin.  Watti toi Ukon tyynylle hiirensä, kenties toivoen isin palaavan. Watin ikävän huomaa myös sen myötätuntoisesta katseesta ja hieman rauhallisemmasta käytöksestä.

Vastaan paremmalla ajalla Karoliinan puutarha-blogissa alkunsa saaneeseen Puutarha-haasteeseen, kysymykset näyttivät kivoilta :). 

Lopuksi näytän vain Wattia lekottelemassa keväisessä aamuvalossa.

Watilla on aivan ihana, samettinen ja pehmeä masu.

Tässä tämä olikin tällä kertaa :)