Myrskyn tuhoja korjaamassa

Viime viikolla paikkakunnalla oli riehunut Seija-myrsky. Lähimetsistä oli kaatunut paljon puita. Meidän röttelömme ei ollut kärsinyt myräkästä, mutta ikävä kyllä sauna-vajayhdistelmästämme oli irronnut kattopeltiä. Parin tunnin jälkeen saimme naulattua pellin kiinni, mutta katon päälle emme pääseet ilman kunnon apuvälineitä. Onneksi paikallinen apumiehemme tulee korjaamaan katon loppuun.

Myrsky paljasti pelottavan totuuden: kattolaudat ovat aivan lahot, siellä ei myöskään ole katetta. Jo entuudestaan tiesimme sen että kivijalassa on karhun mentävä reikä. Joudumme ennen kevättä päättämään, pitäisikö purkaa vaja kokonaan ja rakentaa uusi tilalle. On suuri sääli joutua purkamaan vaja, siinä on monia ihania menneisyydestä kertovia piirteitä, kuten kuvassa näkyvä maito-katos, pesutupa jossa on valtava keltainen pesukaappi, sekä vanha sikala.

Ehkäpä päädymme purkamaan vajaa ainoastaan saunaan asti, sauna kun on hyväkuntoinen. Uusisimme katon sitten keväällä. Säästäisimme rahaa jos puramme vajasta vain ne huonokuntoisimmat kohdat. Ihan uuteen rakennukseen olisi lain mukaan rakennettava samantien jätevesijärjestelmät. Vanhoihin rakennuksiin määräys astuu voimaan vasta 2016, saisimme vanhaa uusimalla vähän lisäaikaa.

Sauna ja pesuhuone on hyvässä kunnossa. Luvassa olisi vain katon korjaus ja lattian valaminen uudestaan.

(Pahoittelut huonolaatuisista kuvista). Kuvista kuitenkin näkyy kuinka vanha sikala oli päässyt romuvarastoksi. Ylisillä on paljon hyvää puutavaraa, niitä tulemme käyttämään jossain projektissa.

Retroa lasia poikineen

Koska röttelössä ei ole tapahtunut mitään mainittavaa vähään aikaan, rohkenen laajentaa blogini aihepiiriä myös keräilyn alueelle. Olin lapsena keräillyt puolijalokiviä ja erilaisia mineraaleja, mutta en ole kivikokoelmaani pitkiin aikoihin kartuttanut siksi koska ne kivet joita oikeasti haluaisin hankkia, ovat liian kalliita. Sen jälkeen kun valmistuin ja aloin saamaan säännöllistä palkkaa, löysin uuden keräilykohteen: Riihimäen lasin maljakot! Ensimmäinen ihastuksen kohteeni oli Erkkitapio Siiroisen suunnittelema Pablo-sarja. Voiko tätä retrompaa olla? Pablojen vieressä on saman suunnittelijan Arpa on heitetty-maljakko, punaisena tietenkin.  

Helena Tynellin suunnittelemaa Matin matka-sarjaa valmistettiin vuosina 1969- 70. Meillä on tästä sarjasta ainoastaan Pikku-Matti ja Ahkeraliisa. Matin matka-sarja on ihanan naivistinen. Minulle tulee mieleen satu Hannu & Kerttu tätä parivaljakkoa katsoessa. Kuvaan pääsi myös Henrik Koivulan Humppilalle suunnittelema Fantasia-sarjan juomalasi, sekä itse käsin tekemäni pikkunalle. Nalle joutui vitriiniin sen jälkeen kun Watti oli poissaollessani kurittanut reppanaa. Pienet lasimaljat ovat jotain Riihimäen lasin tunnistamatonta, hunajakennoa muistuttavaa sarjaa.

Ostin viime viikolla itselleni joululahjaksi Laatutavara.comista Howard Smithin Parvi-sarjan Liisa-linnun. Eikä Tamara Aladdinin suunnittelemaa ihanaa Välkky-tuikkulyhtyä kertakaikkiaan voinut jättää liikeeseen. Ja tarkoitus ei ollut alkaa keräämään Parvi-lintusia, mutta näin tässä vaan kävi!

Omistan myös paljon muumimukeja, Kivi-tuikkuja, Arabian vanhoja kahvikuppeja ja muutamat retrokankaat sekä Iran peltirasiat. Näitä esittelen sitten ehkä myöhemmin :).
 

Roskisdyykkausta parhaimmillaan

En toipilaana pysty tehdä mitään rankkaa työtä röttelöllämme, mutta kotona ilokseni sain yhden illan ajaksi hauskaa ajanvietettä. Löysin synkkänä perjantai-iltana roskiksilta vanhan mäntytuolin, johon oli urakalla painettu tupakansätkiä. Raahasin kärsineen tuolin kotiin ja kuurasin sen puhtaaksi noesta. Tuolissa ei ole mitään vikaa, se on tukeva ja jalat eivät keiku. Koska kotona oli jo ennestään valkoista sisustusmaalia ja pari purkkia vihreää ja punaista maalia, päätin antaa tuolille niiden avulla uuden ilmeen. Inspiraation lähteenä olivat hempeän väriset ranskanpastillit.

Käytin puuvillatopseja apuna rajaamisessa. Ikävä kyllä Watti on addiktoitunut topseihin ja on oppinut varastamaan niitä. Yön hiljaisina tunteina se murtautui työhuoneeseen ja vei maalitopsit leikkeihinsä. Onneksi maali oli siinä vaiheessa jo kuivunut.

Satunnaisia vanhoja sanomalehtileikkeitä ja eräs aloitteleva poliitikko

Kävimme viime viikolla pimeyden jo laskeuduttua röttelöämme katsomassa. Tähdet loistivat kirkkaina ja näin tähdenlennon ensimmäistä kertaa elämässäni. Pimeässä, autiossa talossa oleminen yksin oli hieman pelottavaa. Viihdytin itseäni kuitenkin lukemalla 70-lukulaisia sanomalehtiä, samalla kun mies vei puutavaraa pakettiautosta vajaan.

Jehovat olivat käyneet talossa asuneen vanhan rouvan luona muutamaan otteeseen. Näihin niteisiin en jaksanut perehtyä sen enempää.

Miten pienen englantilaisen koulutytön ainekirjoitus on voinut ennen ylittää uutiskynnyksen? Mutta olisi kivaa jos nykyäänkin sanomalehdissä olisi samanlaisia kevennyksiä vakavien uutisaiheiden keskellä.

Ilkka Kanervan ensimmäisiä vaalimainoksia. Pakko myöntää että Ike oli aikoinaan oikein salskean näköinen nuori mies.

Vanhoina hyvinä aikoina ruoka oli halpaa ja oli muitakin kauppaketjuja kuin S-ryhmä ja K-ketju.

Joutsen joutui pulaan mutta sai pelastuksen joululahjaksi, söpöä!

Mahtaisiko nykyajan miehelle kelvata joululahjaksi pelkkä Oxygenol-partavesi?

Walt Disneyn luonnosta kertova opettavainen sarjakuva.

Alkon konjakkimainos. Herttaista että pyydellään anteeksi pullon rumaa ulkomuotoa, mutta makuhan ratkaisee, eikö niin?