Myrskyn tuhoja korjaamassa

Viime viikolla paikkakunnalla oli riehunut Seija-myrsky. Lähimetsistä oli kaatunut paljon puita. Meidän röttelömme ei ollut kärsinyt myräkästä, mutta ikävä kyllä sauna-vajayhdistelmästämme oli irronnut kattopeltiä. Parin tunnin jälkeen saimme naulattua pellin kiinni, mutta katon päälle emme pääseet ilman kunnon apuvälineitä. Onneksi paikallinen apumiehemme tulee korjaamaan katon loppuun.

Myrsky paljasti pelottavan totuuden: kattolaudat ovat aivan lahot, siellä ei myöskään ole katetta. Jo entuudestaan tiesimme sen että kivijalassa on karhun mentävä reikä. Joudumme ennen kevättä päättämään, pitäisikö purkaa vaja kokonaan ja rakentaa uusi tilalle. On suuri sääli joutua purkamaan vaja, siinä on monia ihania menneisyydestä kertovia piirteitä, kuten kuvassa näkyvä maito-katos, pesutupa jossa on valtava keltainen pesukaappi, sekä vanha sikala.

Ehkäpä päädymme purkamaan vajaa ainoastaan saunaan asti, sauna kun on hyväkuntoinen. Uusisimme katon sitten keväällä. Säästäisimme rahaa jos puramme vajasta vain ne huonokuntoisimmat kohdat. Ihan uuteen rakennukseen olisi lain mukaan rakennettava samantien jätevesijärjestelmät. Vanhoihin rakennuksiin määräys astuu voimaan vasta 2016, saisimme vanhaa uusimalla vähän lisäaikaa.

Sauna ja pesuhuone on hyvässä kunnossa. Luvassa olisi vain katon korjaus ja lattian valaminen uudestaan.

(Pahoittelut huonolaatuisista kuvista). Kuvista kuitenkin näkyy kuinka vanha sikala oli päässyt romuvarastoksi. Ylisillä on paljon hyvää puutavaraa, niitä tulemme käyttämään jossain projektissa.

Retroa lasia poikineen

Koska röttelössä ei ole tapahtunut mitään mainittavaa vähään aikaan, rohkenen laajentaa blogini aihepiiriä myös keräilyn alueelle. Olin lapsena keräillyt puolijalokiviä ja erilaisia mineraaleja, mutta en ole kivikokoelmaani pitkiin aikoihin kartuttanut siksi koska ne kivet joita oikeasti haluaisin hankkia, ovat liian kalliita. Sen jälkeen kun valmistuin ja aloin saamaan säännöllistä palkkaa, löysin uuden keräilykohteen: Riihimäen lasin maljakot! Ensimmäinen ihastuksen kohteeni oli Erkkitapio Siiroisen suunnittelema Pablo-sarja. Voiko tätä retrompaa olla? Pablojen vieressä on saman suunnittelijan Arpa on heitetty-maljakko, punaisena tietenkin.  

Helena Tynellin suunnittelemaa Matin matka-sarjaa valmistettiin vuosina 1969- 70. Meillä on tästä sarjasta ainoastaan Pikku-Matti ja Ahkeraliisa. Matin matka-sarja on ihanan naivistinen. Minulle tulee mieleen satu Hannu & Kerttu tätä parivaljakkoa katsoessa. Kuvaan pääsi myös Henrik Koivulan Humppilalle suunnittelema Fantasia-sarjan juomalasi, sekä itse käsin tekemäni pikkunalle. Nalle joutui vitriiniin sen jälkeen kun Watti oli poissaollessani kurittanut reppanaa. Pienet lasimaljat ovat jotain Riihimäen lasin tunnistamatonta, hunajakennoa muistuttavaa sarjaa.

Ostin viime viikolla itselleni joululahjaksi Laatutavara.comista Howard Smithin Parvi-sarjan Liisa-linnun. Eikä Tamara Aladdinin suunnittelemaa ihanaa Välkky-tuikkulyhtyä kertakaikkiaan voinut jättää liikeeseen. Ja tarkoitus ei ollut alkaa keräämään Parvi-lintusia, mutta näin tässä vaan kävi!

Omistan myös paljon muumimukeja, Kivi-tuikkuja, Arabian vanhoja kahvikuppeja ja muutamat retrokankaat sekä Iran peltirasiat. Näitä esittelen sitten ehkä myöhemmin :).
 

Roskisdyykkausta parhaimmillaan

En toipilaana pysty tehdä mitään rankkaa työtä röttelöllämme, mutta kotona ilokseni sain yhden illan ajaksi hauskaa ajanvietettä. Löysin synkkänä perjantai-iltana roskiksilta vanhan mäntytuolin, johon oli urakalla painettu tupakansätkiä. Raahasin kärsineen tuolin kotiin ja kuurasin sen puhtaaksi noesta. Tuolissa ei ole mitään vikaa, se on tukeva ja jalat eivät keiku. Koska kotona oli jo ennestään valkoista sisustusmaalia ja pari purkkia vihreää ja punaista maalia, päätin antaa tuolille niiden avulla uuden ilmeen. Inspiraation lähteenä olivat hempeän väriset ranskanpastillit.

Käytin puuvillatopseja apuna rajaamisessa. Ikävä kyllä Watti on addiktoitunut topseihin ja on oppinut varastamaan niitä. Yön hiljaisina tunteina se murtautui työhuoneeseen ja vei maalitopsit leikkeihinsä. Onneksi maali oli siinä vaiheessa jo kuivunut.

Satunnaisia vanhoja sanomalehtileikkeitä ja eräs aloitteleva poliitikko

Kävimme viime viikolla pimeyden jo laskeuduttua röttelöämme katsomassa. Tähdet loistivat kirkkaina ja näin tähdenlennon ensimmäistä kertaa elämässäni. Pimeässä, autiossa talossa oleminen yksin oli hieman pelottavaa. Viihdytin itseäni kuitenkin lukemalla 70-lukulaisia sanomalehtiä, samalla kun mies vei puutavaraa pakettiautosta vajaan.

Jehovat olivat käyneet talossa asuneen vanhan rouvan luona muutamaan otteeseen. Näihin niteisiin en jaksanut perehtyä sen enempää.

Miten pienen englantilaisen koulutytön ainekirjoitus on voinut ennen ylittää uutiskynnyksen? Mutta olisi kivaa jos nykyäänkin sanomalehdissä olisi samanlaisia kevennyksiä vakavien uutisaiheiden keskellä.

Ilkka Kanervan ensimmäisiä vaalimainoksia. Pakko myöntää että Ike oli aikoinaan oikein salskean näköinen nuori mies.

Vanhoina hyvinä aikoina ruoka oli halpaa ja oli muitakin kauppaketjuja kuin S-ryhmä ja K-ketju.

Joutsen joutui pulaan mutta sai pelastuksen joululahjaksi, söpöä!

Mahtaisiko nykyajan miehelle kelvata joululahjaksi pelkkä Oxygenol-partavesi?

Walt Disneyn luonnosta kertova opettavainen sarjakuva.

Alkon konjakkimainos. Herttaista että pyydellään anteeksi pullon rumaa ulkomuotoa, mutta makuhan ratkaisee, eikö niin?

Kissanpäivät

Watti, meidän yksivuotias brittiläinen lyhytkarvamme on viettänyt onnen hetkiä majapaikassamme sillä välin kun olemme olleet rintamamiestalolla rehkimässä. Kerrostaloasunnon ikkunat eivät tarjoa hyviä mahdollisuuksia lähistön lintujen seuraamiseen, mutta mökillä laiskinkin kissa innostuu seuraamaan lintuja ihan lähietäisyydeltä.  Välillä läheisellä lintulaudalla riehuvat linnut säikäyttävät suuren metsästäjän ja Watin on kyyristyttävä ikkunan alle (Watti luulee että linnut lentävät ikkunan läpi sen päälle). Välillä sisään lentelee jokin yökkönen tai kärpänen ja voi sitä menoa kun Watin metsästysmoodi kytkeytyy päälle. Mökillä on mukavaa myös sen takia koska siellä voi rennosti maata pöydilläkin. Kotona heti tulisi moisesta huutia. Watin mielestä mielenkiintoisin paikka mökissä on mummon kamari. Siellä on monia aarteita joita ei saa tiputtaa, joten huone on kissoilta kielletty. Ja kissat tunnetusti vihaavat suljettuja ovia..

Rappusten uusi elämä

Entiset rappuset olivat nähneet parempiakin päiviä. Jokainen kerta kun keikkuvissa, liukkaissa rappusissa kulki, sai jännittää että meneekö jalka lahon läpi vai ei. Rappuset oli pakko laittaa kuntoon ennen talven tuloa. Koska me pystymme tehdä talolla hommia ainoastaan viikonloppuisin, niin palkkasimme paikallisen nikkaroitsijan rakentamaan meille uudet raput. Aikaa ja rahaa säästääksemme valitsimme alkuperäisen mallin, paitsi että pidensimme ylintä tasannetta noin puolella metrillä. Leveämpi ylätasanne olisi ollut möykkymäisen näköinen. Uudet rappuset ovat rakennettu painekyllästetystä puusta. Keväällä on edessä rappujen suojaaminen jollain kyllästeellä. Kuistikin menee jossain vaiheessa kokonaan uusiksi, sekin on melko laho.

Lisää lattioista

Olen joutunut pitämään taukoa blogin päivittämisestä sen takia koska sairastuin viime viikolla. Mutta onneksi tietokoneella istuminen ei ole toipilaalle liian rasittavaa! Itse en toipumisaikana saa tehdä mitään raskasta ja fyysistä työtä, eli mies joutuu yksin hoitaa raskaammat työt. Tai sitten pidämme remontin suhteen rehellisen tauon, ei ne työt sieltä minnekään karkaa ;). Tällä kertaa kerronkin nyt siitä mitä rintamamiestalossa tapahtui pari viikkoa sitten.

Projektin kohteena olivat edelleen lattiat. Vuokrasimme viikonlopuksi lattiahiomakoneen ja hioimme lattiat siihen kuntoon, että ne voidaan uudestaan maalata. Lattiahiomakone painoi varmaankin sata kiloa, mutta onneksi kahden henkilön voimin saimme koneen raahattua sisälle. Konsultoimme läheistä Värisilmän pitäjää, jolla on vuosikymmenten kokemus rakentamisesta. Kyselimme hengittävän lattiamaalin perään, mutta hän sanoi ettei ole olemassakaan sellaista lattiamaalia joka hengittäisi. Lattiat joutuvat kestämään suurta kulutusta joten lattiamaali ei voi olla esimerkiksi pellavaöljymaalia, joka kuluu hilseilemällä. Ja onhan lautojen väleissä kuitenkin pieniä rakosia jotka hengittävät jonkin verran. Lattioiden maalaamisen jälkeen tulemme uusimaan seinien puukuitulevyt ja maalaamme seinät pellavaöljymaalilla. Keittiöön ei tulla asentamaan tiskipesukoneita, joten liikoja vesihöyryjä ei tule muodostumaan. Huone tulee hengittämään seinien ja katon pintojen kautta.

Keittiön lattioiden hiominen paljasti meille sen, että ensimmäinen maalikerros oli kirkkaan punainen, sen jälkeen harmaa, minkä jälkeen oli ilmeisesti toivottu keittiöön lisää lämpöä ja lattia oli maalattu tiilenpunaiseksi. Laudat eivät ole ikävä kyllä tasapaksuiset, joten emme millään konstilla saa pintoja hiottua tasaisiksi. Aiomme valita keittiön lattiamaaliksi tuon samaisen tiilenpunaisen, se on kodikas ja lämmin väri ja sopii talon henkeen. Jos maalaisimme jollain vaalealla värillä niin aiemmat tummat maalikerrokset varmaankin paistaisivat läpi ja lopputulos olisi epäsiisti.

50-luvulla rautakaupoista sai vain muutamaa väriä, mikä ohjasi tietenkin rakentajien värivalintoja. Toisaalta värimaailma oli hyvin rehellinen: punainen on punainen, sininen on sininen jne. Selailin maaliliikkeen moderneja värikarttoja ja totesin että nykyään muodissa olevista haaleista, murretuista väreistä ei saa selvää että mikä väri mikin on. Meitä alkoi hieman ärsyttää joidenkin värien epämääräisyys ja aiommekin maalata olohuoneen ja makuuhuoneen lattiat joko alkuperäisen maalin tyylisellä harmaalla tai sinisellä.

Olohuoneessa oli pelkkä harmaa maalikerros. Makuuhuoneesta taas paljastui harmaan maalikerroksen alta ultramariinin sininen väri.

Puutarhahommia

Onneksi vielä nyt marraskuussa on suhteellisen lämmintä eikä kunnollisia pakkasia ole tullut. Viime viikonlopun suurin projekti liittyi puutarhan hoitamiseen. Huomasin ettei maahan pysty istuttamaan mitään ennen kuin kaikki puun kannot on revitty irti maasta ja möyhennetty pintamaata kunnolla. Minua harmittaa hieman se kun tajusin asian näinkin myöhään. Olin tilannut suomalaisia perinteisiä perennan siemeniä verkkokaupasta ja olin tyhmyyksissäni huiskinut siemeniä poteroihin sinne tänne. Nyt en muista enää että minkä kasvin siemeniä on istutettu minnekin. Ja olin ollut laiska, olin vain etsinyt multavaa, pehmeää maata ja aina sellaisen kohdan löydettyäni iskin siihen siemeniä, mm. kesäkulleroa, esikoita ja lehtoakileijaa. 

Pihan alkuperäinen asukas, ihana syysasteri. On ihana nähdä tällainen pirteän värinen kaunotar harmaan ja ruskean maiseman keskellä myöhään syksyllä :).

Oikeasti kannattaa vaan hyväksyä ne kaksi tosiasiaa, että puutarhan perustaminen on jopa rankempaa kuin kuntosalilla käyminen, ja ettei hyvää lopputulosta synny ellei näe ensin paljon vaivaa. Monissa puutarhakirjoissa puutarha-alan asiantuntijat neuvovat aloittelijaa luomaan yhden tai kaksi suuren kukkapenkin, jolloin kasvien kastelu ja hoitaminen käy näpsäkästi. Eikä rikkaruohotkaan tule niin hanakasti kiusaamaan kauniita perennoja, kun kukille on vallattu oma suuri tilansa. Eihän heiveröinen pieni kukantaimen jaksa edes kasvaa maan pinnalle jos se pienestä asti joutuu kamppailemaan suurten rikkakasvien kanssa elintilasta. Onneksi sain ukkelin valjastettua etupihalle repimään vahvoja pajujen ja kuusien kantoja ja juurakoita irti tulevasta kukkapenkistäni. Parin tunnin aikana syntyi monta sataa kiloa painava kasa rikkakasveja, juuria ja kantoja. Kun olimme saaneet suuren kukkapenkin pöyhittyä, levitin Kekkilän Perenna & Ruusu-multaa ympäriinsä ja sitten sirottelin uusimmat siemenhankintani pinnalle. 

Olin tilannut erilaisista suomalaisista siemenkaupoista siemeniä sen mukaan, että ovatko kukat syyskylvettäviä, helppohoitoisia ja kestävätkö kasvit Suomen kovia talvia ilman kasvien jatkuvaa passaamista. Jylhää, yli 100 senttiseksi kasvavaa komeaa tummapärskäjuurta istutin porttikongin eteen, sitten perinteisiä keltapäivänliljoja, jonka viereen toivottavasti kasvaa purtojuurta. Pitkiksi kasvavien kasvien viereen istutin kelta-apilaa, kannusruohon ja keltakiurunkannusta. Aion ensi viikolla istuttaa penkkiin vielä musta-apilaa, varsankelloa, kissankelloa, ruisunikkoa ja ruiskaunokkia. Sitten tuleekin tilanahtautta ja täytyy perustaa uusi kukkapenkki ja laittaa uusia siemeniä tilaukseen...

Valmis kukkapenkki, asetin kuusenhavuja merkkaamaan sen että minne ei kannata astua.

Muistan lapsena kun olin jossain kävelemässä ja haistoin ihanan huumaavan kukan tuoksun. Kuulin äidiltä, että syyllinen tuoksuun on suopayrtti. Suopayrtillä on kauniit valkoiset tai vähän vaaleanpunaiseen taittuvat kukat ja se kasvaa pensasmaisesti. Suopayrtti on perinteinen suomalainen perenna, jonka saponiineja sisältävistä juurista entisaikaan saatiin suopaa. Olenkin istuttanut lempikukkaani kaksi siemenpussillista kuusiaidan viereen. Ehkä suopayrtin tuoksu tulee houkuttemaan perhosia ja kimalaisia pölyttämään muitakin kukkia. Suopayrtin tuoksuviksi kaveriksi sopisi vaikka illakko ja mesiangervo.

Minun suopayrttipenkkini pääsi kuusiaidan eteen ilahduttamaan tuoksullaan ohikulkijoita.

Mysteerisipuli joka on nyt istutettu. Keväällä näemme mikä tämä hassu sipuli oli.

Viherhämähäkki. Tämä on kalpea yksilö, piha vilisee kirkkaan neonvihreitä hämähäkkejä.

Kuka teki tämän pesän? Mysteeripesästä ei löytynyt munan kuoria eikä muitakaan viitteitä sievän pesän asukista. Voisiko tämä olla vaivaishiiren pesä? Jos on näin, niin ehdottomasti ruohikkoa pitää säästää harvinaisten vaivaishiirten koteja varten.

Viestejä menneisyydestä

On hauskaa omistaa talo, jolla on oma historiansa. Taloa on ilmiselvästi rakastettu ja siitä on myös pidetty hyvää huolta. Ottamatta kuitenkaan huomioon keittiön seiniin jossain vaiheessa maalattua kiiltävää, paksua sinistä Miranol-maalia.

Vintiltä löysimme kaksi siroa 50-lukulaista sohvapöytää, tukevan ruokapöydän, rakennustarvikkeita, japanilaiset vanhat tyttö ja poika-suola-, ja pippurisirottimet, 40-luvun tyyliset vauvanvaunut ja monta hetekaa. Löysimme myös Freemanin kasetin, joka sisälsi hittikappaleen ''Ajetaan tandemilla''. Ehkäpä talossa asunut vanha rouva fanitti aikoinaan Freemania. Emme aio hankkia uusia sohvapöytiä emmekä ruokapöytää kun nämä vanhat ovat hienoja, ja ehkäpä myös laadukkaampia kuin jotkut modernit lastulevystä väsätyt pöydät.

Vajasta löysin huonossa kunnossa olevan 70-lukulaisen Askon punaruudullisen Husaari (?)-sohvakaluston. Ehkä joskus viemme ainakin yhden nojatuolin entisöitäväksi. (Uudelleen verhoilu ei ole halpaa lystiä). Toivottavasti vajassa ei ole ollut hiirten tai muiden tuhoeläinten invaasiota ja Husaarit ovat vielä pelastettavissa. 
Vajasta löytyi myös kaunis sikari-pöytä ja kaksi ikivanhaa Arabian lautasta. Lautaset pääsevät sitten joskus koristamaan olohuoneen seinää.  


Jostain muistan lukeneeni, että kolikoiden löytyminen kuin tyhjästä on hyvien henkimaailman olentojen tapa ilmaista tyytyväisyyttään siihen, mitä livemaailmassa tapahtuu. Toisena päivänä kun olin kaivanut Fiskarsin rikkakasvien nipistäjän vajan uumenista ja olin aikeissa käydä viidakon kimppuun, löysin vajan oven suusta kuin eilen lyödyn kymmensenttisen markka-ajalta. Talon sisältä taas löysin ruplan ennen makuuhuoneen puukuitulevyn purkamista. 

Puutarhan viidakon raivaushommien lomassa olemme löytäneet vaikka mitä. Etupihalla kun hieman möyhensin pintamaata, löysin röykkiön pieniä valkoisia sipuleita. Sipulit peittelin uudella mullalla, keväällä nähdään mikä yllätyskasvi niistä itää. Maasta löytyi myös vuoden 1996 Juhla Mokka-kahvikääre. Kamalaa nähdä kuinka vähän pakkaus oli kärsinyt ollessaan luonnon armoilla lähes 20 vuoden ajan. Todella luontoystävällinen pakkaus.

Talossa asunut rouva oli ilmeisesti hukannut jossain vaiheessa kätevän puutarhalapio-harava-yhdistelmänsä ja nyt se löytyi. Ja joku kahvikestivieras oli joskus osoittanut tyytymättömyyttään pullatarjoiluun nakkaamalla kakkulautasen jorpakkoon.
  

Sisävessan rakentaminen

Talvipakkasten pian saapuessa ulkohuussiin kömpiminen ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, joten päätimme rakentaa sisävessan. Ongelmana oli se, ettei koko talosta tuntunut löytyvän täydellistä paikkaa wc:lle: keittiö on suuri, mutta sinne rakennettu koppi näyttäisi hölmöltä. Olohuone ei käy päinsä, se on suhteellisen pieni huone, ja siellä wc veisi paljon tilaa. Kuistille vessa mahtuisi, mutta sinne pitäisi siinä tapauksessa laittaa lämmitys, ja joka tapauksessa kuisti pian menee täysin uusiksi kun se on aika heikossa hapessa. Ja voisi syntyä mielenkiintoisia tilanteita kun naapurit saapuvat yllätysvisiitille: kuisti on pelkkää suurta ikkunaa. Eteiseenkään vessaa ei saa mahdutettua, meidän rintamamiestalossa on yksi hieman hankala piirre, jota esiintyy todella monessa rintamamiestalossa: eteisessä ovia avautuu jokaiseen suuntaan: kuistille, kellariin, vintille, olohuoneeseen ja vielä keittiöön yksi ovi. Emme halunneet pilata taloa muuttamalla rakennuksen pohjaa, joten päädyimme purkamaan keittiön pienen komeron hyllyköt ja ahtamaan wc:n sinne. 

Komeron muuttaminen vessaksi oli melko nopea homma: seiniltä piti purkaa vain muutama hyllykköä ja vaihtaa kulunut pinkopahvi uuteen. Me emme löytäneet rautakaupasta pinkopahvia, joten ostimme tilalle bitumipaperia, se hengittää lähes yhtä hyvin kuin pinkopahvikin. Laudoitimme komeron vielä kuusipaneelilla. Onneksi saimme oven karmeineen pysymään ehjänä. Komeron maalaaminen saa jäädä odottamaan seuraavaan kertaan.

Biolanin Icelett odottamassa vessakomeroon asennusta. Icelett on kätevä: ei tarvitse poistoilmaputkia eikä hajuja synny koska kylmä ilma ei pyri lämpimään huoneeseen, vaan päinvastoin. Olemme olleet ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväisiä tähän pakastavaan käymälään.

Kun purimme keittiön komeroa, löysimme aarteita lasketun katon päällä olevasta tyhjästä tilasta: vanha pyssyn tukki, Miranol-purkki, retro-vehnäjauhoa, rippikoulukirja, kanavatyö sekä hauska tonttupaperi. Kaksi poronsarvea löytyi myös, niistä on varmaan jauhettu poronsarvijauhetta..? Laitan aarteet hyvään säilöön, olisi hauskaa saada nämä laitettua esille. 

Lattiat yllättävät

Heti kun saimme avaimet käteen, otimme tarkoin selvää siitä mitä on tullutkaan ostettua. Ensi töiksemme revimme hieman olohuoneen tapettia ja katsoimme oliko sittenkään mitään kosteutta tapetin alla. Ei ollut, seinät ovat hyvässä kunnossa. Lattian päällysteenä on varmaankin 80-luvulla asennettu muovimatto. Muovimatto hieman kupruili ja tuoksui ummehtuneelta, joten vilkaisimme matonkin alle. Maton alta paljastui ensin puukuitulevy, jonka alla oli alkuperäinen, maalattu lautalattia. Hauskan, punaruskean lautalattian löytyminen oli iloinen yllätys. 

Tarkoitus olisi ensin hioa lattiat ja sitten maalata lattia uudelleen, alkuperäinen maalipinta on nimittäin paikka paikoin kulunut. Tulemme luultavasti maalaamaan lattian pellavaöljymaalilla. Olimme lueskelleet Perinnemestarin Rintamamiestalo-kirjaa ja siinä tehtiin lähes joka sivulla selväksi, että pellavaöljymaalia sen olla pitää. Pellavaöljymaali päästää kosteuden kulkemaan lävitseen, eikä puu maalin alla lahoa. Lateksimaali joskus tekee sen, että jos jostain rakosesta puun pintaan pääsee vettä, lateksimaali ei päästä vettä haihtumaan pois. Saattaa kestää kauankin ennen kuin laho kohta huomataan. Toinen, vaikkakin lattian maalausta paljon työläämpi vaihtoehto olisi tehdä lattiaan wanhan ajan suopapesu. Ongelmana vaan on se, että lautalattiamme on paikka paikoin hieman vänkyrä, sen hiomiseen menisi ikä ja terveys.

Olohuoneesta löytyi harmaaksi maalattu alkuperäinen lattia.

 









Muovimattoa ja puukuitulevyä purkaessa koimme myös epämiellyttävän yllätyksen pienten koppakuoriaisten muodossa:

...no, harva 15 vuonna tyhjillään oleva talo säilyy hyvässä kunnossa ilman edes jonkinsorttisia ötököitä.