Sivut

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Röttelö talvilevolla

Enää talo ei tunnu yhtä toivottomalta ongelmapesäkkeeltä kuin ennen, saamme nimittäin pian ensimmäisen huoneen, makuuhuoneen valmiiksi. Vielä puuttuu maalisipaus takkanurkasta. Ja kamiina täytyy lisätä ostoslistalle. Vanhan talon ongelmakohtiin silmä tottuu nopeasti. Tänään katsoimme talon kivijalkaa, jossa on muutama halkeama ja joiden koloista purua oli hieman valunut ulos. Tyynesti totesimme että keväällä ruiskutetaan reiät umpeen, nou hätä. Kuistikin on laho, mutta kyllä se keväällä korjaantuu. Ei talo ihan heti romahtamassa ole kun se on seisonut vankasti paikallaan jo 61 vuotta, joista 10 vuotta täysin tyhjillään.


Kolme vanhaa marjapensasta talvilevolla.

Kävimme viime viikonloppuna puutarhaliikkeen alennusmyynnissä. Mukaan tarttui omenapuu, syyssyreeni, karpalopensas, ruusu, hortensia ja vadelmapensas.


Makuuhuone lähes valmiina. Talossa on nyt talvella pelkkä peruslämpö, noin 10 astetta. Onneksi mummon kutomilla räsymatoilla oli lämmin astella. Lisäksi Ukko on ostanut etäkäytettäviä sähkölaitteita ja mittareita. Pystymme jatkossa kännykän kautta säätää talon pattereita kovemmalle tai pienemmälle. Myöhemmin pystymme avaamaan talon ovenkin etänä esimerkiksi huoltomiehelle. Ukon täytyy esitellä nämä mullistavat elektroniikkasysteemit jossain vaiheessa.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lyhyt katsaus puutarhan alkuperäisasukkeihin

Nyt kun pakkaset paukkuu ja mielikuva kesästä ei voisi olla kauempana, on mukava selata syksyisiä kuvia, ajalta jolloin ostimme röttelön. Kuvia katsellessani muisti virkistyi ja keväällä olen sitten varmempi siitä mitkä pihan kohdat täytyy jättää mylläämättä. Remonttikuviakaan ei ole laittaa uusia kun emme ole ehtineet käydä röttelöllä vähään aikaan. 

Tuoksuvatukka on infernaalinen kasvi sanan pahimmassa merkityksessä. Kymmenen röttelön tyhjilläänolovuoden aikana nämä kaksimetriset puumaiset kepakot olivat levinneet vimmatusti ja lopulta onnistuneet särkemään vajan kivijalkaa. Tuoksuvatukkaa ei voida kuitenkaan syyttää kokonaan, suurin syy kivijalan halkeamiseen on maan liikkuminen. Maaperä täälläpäin Suomea on liikkuvaista, vanhaa merenpohjaa.
Röttelön kulmalla kasvaa harmahtavaa koristekasvia, luultavasti hopeahärkkiä. Hopeahärkki kehittää alkukesästä pieniä valkoisia kukkia. Vajan vieressä huomasin kasvaneen vuorenkilpeä, nekin täytyy pelastaa parempaan paikkaan sitten keväällä. Vuorenkilvet olivatkin ahdingossa suurten, tukahduttavien rikkakasvien syleilyssä.

Ottamieni kuvien perusteella pihalla on sekä vaaleanpunaista että sinistä lehtoakileijaa. Olisi hauska tietää onko nämä akileijat tarkoituksellisesti istutettu pihalle vai ovatko ne niinsanottua luonnonkantaa.
 Röttelön seinustalla kasvaa mystinen ruusupuska. Syksyllä, kuvan ottamisen jälkeen kitkin ruusun juurelta rikkaruohot noin metrin säteeltä. Olin lukenut Pentti Alangon jostain mainiosta kirjasta, että ruusut eivät siedä muita kasveja lähettyvillään. Kesällä toivottavasti ruusu kukkii ja saamme tietää sen tarkan lajikkeen. Tonttiamme rajaa myös siperianhernepensaat, jota perinteisempää mummon ajan pensasta ei olekaan.
Syysasterin olen jo joskus esitellyt, mutta tämä on vaan niin ihana kuva...

Viime viikolla istuttamani sulopäivänhatut alkoivat jo kasvamaan! Päivänhatut näemmä viihtyvät kosteassa ja lämpimässä, patterin vieressä.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Perennojen vauvatarha

 Olin aiemmin tilannut Exotic Gardenilta erilaisten perennojen siemeniä ja eilen laitoin suurimman osan jo itämään. Joitakin perennoja voi jo nyt tammikuussa laittaa itämään koska silloin ne todennäköisesti ehtivät kukkia vielä tänä vuonna. Itse olin siemeniä valitessani kiinnittänyt huomiota helppohoitoisuuteen sekä siihen, että kukat kukkivat myöhään kesällä tai vasta syksyllä, jolloin todennäköisesti olemme kesälomalla. Olin tilannut myös käteviä pieniä turveruukkuja ja mainonnan uhrina tilasin myös vermikuliittia, jonka pitäisi tuoda multaan ilmavuutta ja luovuttaa vettä vähän kerrallaan kasvin käyttöön. Istutin kaikki siemenet vanhoihin kahvikuppeihin ja turveruukkuihin ja laitoin vermikuliittia päälle imitoimaan luonnonhiekkaa. Monessa puutarhakirjassa lukee, että perennojen kasvattaminen siemenestä on pidemmälle päälle halvempaa kuin se, että haet kasvit isoina taimistosta. Siemenillä on myös suurempi itävyysprosentti sisälle istutettuna kuin silloin jos laittaa siemenet suoraan kukkapenkkiin. Vaikka onhan tuossa hommaa piipertää siementen ja multien kanssa ja muistaa vielä kastella.


Alppipiikkiputken siemenet olivat isoja ja helpoimpia istuttaa. Alppipiikkiputki on tukeva kasvi ja siitä tulee talventörröttäjä, pikkulinnuille arvokasta talviruokaa. Lyhtykoisoon olin ihastunut mummolassa. Maljakkoon oli laitettu lyhtykoison varsia, joista roikkui kirkkaan oransseja ''kiinalaisia lyhtyjä''. Lyhtykoison luulisi olevan aloittelijalle helppo nakki, luin jostain kirjasta että lyhtykoisot saattavat innostua leviämään yli äyräitten. Innostuin myös erikoisesta syyshohdekukkalajikkeesta nimeltä 'Western'. Syyshohdekukan pitäisi ainakin ehtiä kukkimaan jo ensimmäisenä vuotena. Syyshohdekukan siemenet tosin olivat uskomattoman pieniä. Laitoin ne itämään omaan pieneen kasvihuoneeseensa. Istutin myös sulopäivänhattua, joka on myös ruosteisen oranssin värinen kukka. Kevätistutusta jäi odottamaan sormustinkukka, ruusumalva, tammihortensia ja amerikan taikapähkinä.

Tämä suuri koivu ikävä kyllä täytyy kaataa pian, se kallistuu vaarallisesti röttelöä kohden. Paikkakunnalla korjataan edelleen edellisten myrskyjen aiheuttamia tuhoja.
 Luin eräästä hyvästä puutarhakirjasta, että vanhan puutarhan pahin vihollinen on ruohonleikkuri. Tämä varmasti pitää paikkansa. Harkitsen alkukesästä palkkaavani pariksi tunniksi puutarhasuunnittelijan. Puutarhasuunnittelija voisi tulla katselemaan, mitkä kasvit kannattaa säilyttää ja muutenkin antamaan ideoita puutarhan aloittamiseen.
Mysteerimukuloita viime syksyltä. Keväällä nähdään mitä niistä tulee.

Tontilla käyskentelee näiden kavereiden lisäksi peuroja, kettuja ja pöllöjä satunnaisesti. Tontin poikki menee hirvien kulkureitti. Syksyllä huomasimme että ruohikossa oli selvä makuupaikka ja tervehdykseksi oli jätetty kakkoja. Ilveksiä paikkakunnalla on myös monta. Jos hankimme riistakameran, tulen julkaisemaan luonto-otoksia.

 Pihalle on 5 vuoden aikana kasvanut pieni kuusimetsä. Metsikkö on paikoin niin tiheä, ettei sen läpi pysty kulkemaan ja sen keskellä on omituinen kohta, jossa ei kasva mikään muu kuin ruoho. Paikasta tulee mieleen Muumipappa ja meri-kirjan kohta, jossa muumipeikko löytää oman rakkaan pesän keskeltä pusikkoa.



Pihalla on myös ikivanhoja marjapensaita. Kuulemma kyseisten pensaitten marjat ovat herkullisia, maukkaampia kuin nykypäivän puutarhamyymälöistä ostettujen marjapensaitten marjat. Pensaat tarvitsevat heti keväällä huolenpitoa, rikkaruohot ovat vallanneet niiltä elintilaa.
Kuulas syysilta.





lauantai 4. tammikuuta 2014

Makuuhuoneen valmistuminen ja uusi roskisdyykkaus

Iloksemme makuuhuone on edistynyt jättiharppauksin. Röttelölle on nykyään ilo mennä, kun vihdoin sisälläkin näkyy työn jälkiä. Ukko maalasi lautalattiat Teknofloorin lattiamaalilla. Olisi kannattanut ostaa kunnollinen hengityssuojain, maalihöyryjen hengittäminen ei todellakaan tuo hyvää fiilistä! Valitsimme seinien väriksi Tikkurilan vanhan ajan värikartan värillä nimeltä 343X, joka on kaunis siniseen ja harmaaseen vivahtava vaalea väri. Mukava kun 50-lukua harrastava tuttavamme antoi värisävylle lämpimän hyväksyntänsä :). Pellavaöljymaalia ei rautakaupassa ollut niihin hätiin tarjolla, mutta myyjä suositteli vastaavaa sisämaalia,Coloria Greenlinea. Greenline on öljypohjainen, vesiohenteinen sisämaali, jonka pitäisi olla täysin hengittävä. Maalilla ei kestänyt kauaa kuivua, pellavaöljymaalin kanssa olisi varmaan pitänyt odottaa kuivumista lähes viikon. Greenlinen kotisivut osaavat vielä kertoa että maalilla on antibakteerillisia kykyjä, mutta vain aika näyttää kuinka maali röttelössämme käyttäytyy.

Alla on kuva Hannu Rinteen kirjoittamasta kirjasta ''Perinnemestarin rintamamiestalo'', (v. 2013, sivu 25). Kuvassa on malli rintamamiestaloon suunnitellusta jalkalistasta. Meilläkin oli kuvanmukaiset jalkalistat, mutta emme saaneet muovilattiaa/puukuitulevyjä irtoamaan ilman jalkalistoihin kajoamista. Valitsemamme jalkalista ei millään lailla muistuta tuota alkuperäistä mallia, kun niitä oikeita ei löytynyt mistään. Muttei kannata tehdä asioita itselleen liian vaikeaksi. Pähkäilimme Bauhausin jalkalistaosastolla lähes tunnin, mutta emme löytäneet mitään mikä olisi meille sopinut, emme halunneet muovisia jalkalistoja. Lopulta käännyimme ja huomasimme takanamme lymyävät puiset valkomattalakatut, kapeat kattolistat.



 Maalasimme suoraan vanhan tapetin päälle. Vielä kuivuessaan näytti siltä kuin tapetti olisi alkanut kurpuilemaan, mutta onneksi kuprut eivät enää satu silmään.

 Löysimme Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta hauskan kukkapöydän. Uskon että Watti tulee viihtymään tuossa kukkakuopassa enemmän kuin hyvin. Kukkapöydän vieressä on röttelön vintiltä löytynyt tupakkapöytä.
Seuraavaksi työn alla olisi seuraava työnsarka, olohuone. Ukko oli jo purkanut luultavasti 80-luvulla rakennetun vaatekomeron, jotta saamme tilaa televisiolle. Oikealla näkyy muhkean leivinuunin perä. Olemme käyneet hakemassa Tapettitalosta Birger Kaipiaisen ''Ken kiuruista kaunein''-vaaleanpunasävyisen tapetin, joka tulee kahdelle seinälle. Tapetti oli sen verran hintavaa, ettemme itse ala sitä seinälle taiteilemaan. Joku paikallinen maalari saa tulla jossain vaiheessa homman hoitamaan.

Kun olimme tulossa kotiin röttelöstä, huomasimme jonkun meidän naapurin raahaavan salamyhkäisen oloisesti jotain suurta asiaa roskakatoksille. Varroimme autossa sen aikaa kun naapuri jätti sen minkä olikaan jättänyt roskiksille ja sitten aikamme koitti. Roskiksilla meitä odotti ex-tupakasta kärsineen, nykyisen pastellituolin kaveri. Tämä tuoli oli myös saanut siipeensä, siitä oli irronnut pari istuinlautaa. Parilla naulalla saimme tuolin korjattua ja myös tämä sai maalipeitteen. Maalatessani paatunut pumpulipuikkovaras, Watti kävi hakemassa maalien sekoitukseen varatut pumpulipuikot. Täytyy pitää silmällä tuolit jättänyttä naapuria, ehkä saamme kokonaisen ruokaryhmän koottua?