Puutarhahommia

Onneksi vielä nyt marraskuussa on suhteellisen lämmintä eikä kunnollisia pakkasia ole tullut. Viime viikonlopun suurin projekti liittyi puutarhan hoitamiseen. Huomasin ettei maahan pysty istuttamaan mitään ennen kuin kaikki puun kannot on revitty irti maasta ja möyhennetty pintamaata kunnolla. Minua harmittaa hieman se kun tajusin asian näinkin myöhään. Olin tilannut suomalaisia perinteisiä perennan siemeniä verkkokaupasta ja olin tyhmyyksissäni huiskinut siemeniä poteroihin sinne tänne. Nyt en muista enää että minkä kasvin siemeniä on istutettu minnekin. Ja olin ollut laiska, olin vain etsinyt multavaa, pehmeää maata ja aina sellaisen kohdan löydettyäni iskin siihen siemeniä, mm. kesäkulleroa, esikoita ja lehtoakileijaa. 

Pihan alkuperäinen asukas, ihana syysasteri. On ihana nähdä tällainen pirteän värinen kaunotar harmaan ja ruskean maiseman keskellä myöhään syksyllä :).

Oikeasti kannattaa vaan hyväksyä ne kaksi tosiasiaa, että puutarhan perustaminen on jopa rankempaa kuin kuntosalilla käyminen, ja ettei hyvää lopputulosta synny ellei näe ensin paljon vaivaa. Monissa puutarhakirjoissa puutarha-alan asiantuntijat neuvovat aloittelijaa luomaan yhden tai kaksi suuren kukkapenkin, jolloin kasvien kastelu ja hoitaminen käy näpsäkästi. Eikä rikkaruohotkaan tule niin hanakasti kiusaamaan kauniita perennoja, kun kukille on vallattu oma suuri tilansa. Eihän heiveröinen pieni kukantaimen jaksa edes kasvaa maan pinnalle jos se pienestä asti joutuu kamppailemaan suurten rikkakasvien kanssa elintilasta. Onneksi sain ukkelin valjastettua etupihalle repimään vahvoja pajujen ja kuusien kantoja ja juurakoita irti tulevasta kukkapenkistäni. Parin tunnin aikana syntyi monta sataa kiloa painava kasa rikkakasveja, juuria ja kantoja. Kun olimme saaneet suuren kukkapenkin pöyhittyä, levitin Kekkilän Perenna & Ruusu-multaa ympäriinsä ja sitten sirottelin uusimmat siemenhankintani pinnalle. 

Olin tilannut erilaisista suomalaisista siemenkaupoista siemeniä sen mukaan, että ovatko kukat syyskylvettäviä, helppohoitoisia ja kestävätkö kasvit Suomen kovia talvia ilman kasvien jatkuvaa passaamista. Jylhää, yli 100 senttiseksi kasvavaa komeaa tummapärskäjuurta istutin porttikongin eteen, sitten perinteisiä keltapäivänliljoja, jonka viereen toivottavasti kasvaa purtojuurta. Pitkiksi kasvavien kasvien viereen istutin kelta-apilaa, kannusruohon ja keltakiurunkannusta. Aion ensi viikolla istuttaa penkkiin vielä musta-apilaa, varsankelloa, kissankelloa, ruisunikkoa ja ruiskaunokkia. Sitten tuleekin tilanahtautta ja täytyy perustaa uusi kukkapenkki ja laittaa uusia siemeniä tilaukseen...

Valmis kukkapenkki, asetin kuusenhavuja merkkaamaan sen että minne ei kannata astua.

Muistan lapsena kun olin jossain kävelemässä ja haistoin ihanan huumaavan kukan tuoksun. Kuulin äidiltä, että syyllinen tuoksuun on suopayrtti. Suopayrtillä on kauniit valkoiset tai vähän vaaleanpunaiseen taittuvat kukat ja se kasvaa pensasmaisesti. Suopayrtti on perinteinen suomalainen perenna, jonka saponiineja sisältävistä juurista entisaikaan saatiin suopaa. Olenkin istuttanut lempikukkaani kaksi siemenpussillista kuusiaidan viereen. Ehkä suopayrtin tuoksu tulee houkuttemaan perhosia ja kimalaisia pölyttämään muitakin kukkia. Suopayrtin tuoksuviksi kaveriksi sopisi vaikka illakko ja mesiangervo.

Minun suopayrttipenkkini pääsi kuusiaidan eteen ilahduttamaan tuoksullaan ohikulkijoita.

Mysteerisipuli joka on nyt istutettu. Keväällä näemme mikä tämä hassu sipuli oli.

Viherhämähäkki. Tämä on kalpea yksilö, piha vilisee kirkkaan neonvihreitä hämähäkkejä.

Kuka teki tämän pesän? Mysteeripesästä ei löytynyt munan kuoria eikä muitakaan viitteitä sievän pesän asukista. Voisiko tämä olla vaivaishiiren pesä? Jos on näin, niin ehdottomasti ruohikkoa pitää säästää harvinaisten vaivaishiirten koteja varten.