Sivut

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Viestejä menneisyydestä

On hauskaa omistaa talo, jolla on oma historiansa. Taloa on ilmiselvästi rakastettu ja siitä on myös pidetty hyvää huolta. Ottamatta kuitenkaan huomioon keittiön seiniin jossain vaiheessa maalattua kiiltävää, paksua sinistä Miranol-maalia.

Vintiltä löysimme kaksi siroa 50-lukulaista sohvapöytää, tukevan ruokapöydän, rakennustarvikkeita, japanilaiset vanhat tyttö ja poika-suola-, ja pippurisirottimet, 40-luvun tyyliset vauvanvaunut ja monta hetekaa. Löysimme myös Freemanin kasetin, joka sisälsi hittikappaleen ''Ajetaan tandemilla''. Ehkäpä talossa asunut vanha rouva fanitti aikoinaan Freemania. Emme aio hankkia uusia sohvapöytiä emmekä ruokapöytää kun nämä vanhat ovat hienoja, ja ehkäpä myös laadukkaampia kuin jotkut modernit lastulevystä väsätyt pöydät.
Vajasta löysin huonossa kunnossa olevan 70-lukulaisen Askon punaruudullisen Husaari (?)-sohvakaluston. Ehkä joskus viemme ainakin yhden nojatuolin entisöitäväksi. (Uudelleen verhoilu ei ole halpaa lystiä). Toivottavasti vajassa ei ole ollut hiirten tai muiden tuhoeläinten invaasiota ja Husaarit ovat vielä pelastettavissa. 
Vajasta löytyi myös kaunis sikari-pöytä ja kaksi ikivanhaa Arabian lautasta. Lautaset pääsevät sitten joskus koristamaan olohuoneen seinää.  


Jostain muistan lukeneeni, että kolikoiden löytyminen kuin tyhjästä on hyvien henkimaailman olentojen tapa ilmaista tyytyväisyyttään siihen, mitä livemaailmassa tapahtuu. Toisena päivänä kun olin kaivanut Fiskarsin rikkakasvien nipistäjän vajan uumenista ja olin aikeissa käydä viidakon kimppuun, löysin vajan oven suusta kuin eilen lyödyn kymmensenttisen markka-ajalta. Talon sisältä taas löysin ruplan ennen makuuhuoneen puukuitulevyn purkamista. 

Puutarhan viidakon raivaushommien lomassa olemme löytäneet vaikka mitä. Etupihalla kun hieman möyhensin pintamaata, löysin röykkiön pieniä valkoisia sipuleita. Sipulit peittelin uudella mullalla, keväällä nähdään mikä yllätyskasvi niistä itää. Maasta löytyi myös vuoden 1996 Juhla Mokka-kahvikääre. Kamalaa nähdä kuinka vähän pakkaus oli kärsinyt ollessaan luonnon armoilla lähes 20 vuoden ajan. Todella luontoystävällinen pakkaus.
Talossa asunut rouva oli ilmeisesti hukannut jossain vaiheessa kätevän puutarhalapio-harava-yhdistelmänsä ja nyt se löytyi. Ja joku kahvikestivieras oli joskus osoittanut tyytymättömyyttään pullatarjoiluun nakkaamalla kakkulautasen jorpakkoon.
  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti