Synttärisankarit Watti ja Uuno!

Tänään ti. 21.4. meillä juhlii kaksi karvaista syntymäpäiväsankaria, Watti ja Uuno :). Omistan juttuni heille.

Onneksi olkoon Uuno 5 v !

Uuno on ensimmäinen kissani. Olimme siskojeni ja äitini kanssa surun murtamia kun olimme menettäneet Kalle-kissamme aivan liian aikaisin. Kun on elänyt lyhyenkin ajan kissan kanssa, ei pysty enää olla ilmankaan. Menimme siskoni kanssa kissanäyttelyyn lievittämään tuskaamme.

Persialais-alueella oli tällainen aivan ihana, silloin hieman kiukkuisen näköinen pentu juuri puunattavana.

Uuno muutti meille sitten parin viikon sisällä. Uunon kotiutuminen oli sydäntäsärkevää seurattavaa: Uuno makasi sohvan alla monta viikkoa ja ruokakupilleenkin se hiipi kuin giljotiinille. Juuri kun aloin voittamaan Uunon luottamuksen, muutin omaan asuntooni enkä ollut enää kotona niin usein. Lyhyenä aikana Uuno ja pikkusiskoni loivat sellaisen siteen, jota ei voi kukaan särkeä, ja Uuno jäi sitten siskoni hoiviin.

Uunon mamma kertoo: ''Uuno on maailman äänekkäin kissa. Se huutaa ja kähisee kunnes hänen mielipiteensä tulee ymmärretyksi. Uuno ei myöskään ikinä mau-u, eikä ymmärrä semmoisten päälle, vaan ääni on aina variksen kaltaista raakkumista. Se rakastaa leikki-punatulkkuaan ja pääsiäistipuja, pampuloita, meikkilappuja, taidetta, musiikkia.. Yölaulu on hänen mielipuuhiaan, sekä kaikenlaisissa lokeroissa ja kaapeissa istuminen. Uuno on kotitonttu luonteeltaan, ulkomaailma ei kiinnosta häntä ollenkaan, mutta pitäähän toki oma valtakunta pitää ruodussa!''

Uuno rakastaa tätä yhtä tiettyä taulua, jonka aiheena on äiti kehdon äärellä. Uuno viettää paljon aikaa taulua tarkastellen. Olemme vitsailleet että taulu herättää Uunossa muistoja omasta äidistään.

Onnea Watti 3-v!

Kolme vuotta sitten minulla oli kaipuu saada oma kisu, kotona oli hiljaista ja kissan läsnäoloon olin jo tottunut. Perusteellisen harkinnan ja tiedon haun jälkeen päädyimme brittiläinen lyhytkarva-rotuun. Brittiläinen lyhytkarva siksi koska rodun kuvailtiin olevan nallekarhumaisen leppoisa ja hiljainen. Lähiseudulta löytyi hyvä kasvattaja ja eikun pentuja katsomaan!

Kasvattajalla oli muutama ''vanha'' pentu sekä n. 10 viikkoisia siniharmaan värisiä palleroita. Näitä siniharmaita söpöläisiä menimme katsomaankin. Kasvattajan luona oli varmaan 10 isompaa kissaa ja heti ovella punainen vekkulisilmäinen pullero tuli puskemaan minua nilkkoihin. Silloin sain varmistuksen että rotu ainakin oli minulle oikea. Siirryimme pentuhuoneeseen. Siellä meinasin saada sokerihalvauksen siitä söpöyden määrästä. Otin esille mukana tuomani lelukepin ja yritin houkutella harmaan pienen pennun leikkiin, mutta pikkuinen pelkäsi ja meni piiloon kaapin alle. Harmitti kun suloinen pentu ei tahtonut tehdä tuttavuutta.

Itse en sitä  huomannut, mutta sivuummalla erään mustan, hieman vanhemman pennun silmät olivat laajentuneet hämmästyksestä ja innosta: joku tuli leikkimään! Pian harmaa pentu unohtui kun tämä musta sähikäinen taklasi muut leikkimään tahtovat pennut sivuun ja leikki satasella keppini kanssa. Ukko huomasi että tämä musta, Mini-niminen pentu tuli minua myös puskemaan ja näin valitsi meidät palvelusväekseen. Kahden viikon päästä veimme pienen Minin kotiin! :)

Alussa kissanpennullemme emme tahtoneet keksiä nimeä. Mini ei jotenkin sopinut tämän tarmokkaan kissan nimeksi. Jostain luin Hatti-Katti-nimisestä kissasta ja kissastamme tuli Katti-Watti, eli Watti. Watti vietti lapsuuskuukautensa pelkästään riehuen, nukkuen ja syöden. Aluksi siihen oli vaikea tutustua kun pieni oli jatkuvasti hepulin kourissa. Mutta kyllä se siitä vähitellen rauhoittui ainakin hieman. Meillä kyllä edelleen hepuloidaan, juostaan häntä kaarella ja vaaditaan asioita kovalla äänellä.

Mitä enemmän kissaamme tutustuimme, totesimme ettei brittiläisen lyhytkarvan luonnekuvaus vastaa Wattia ollenkaan. Watti juttelee paljon, kurnutuksin, kurkusta tulevin hurinoin sekä myös kauheilla mouruilla.

Watti oli aluksi melkoinen rääpäle.

Lukijani jo tämän vanhentuneen Watin tuntevatkin, joten en jatka löpinääni. Watti saa synttäripäivänsä kunniaksi extra-annoksen kissanameja. Uuno puolestaan saa mammaltaan lempiruokaansa, possua.