Sivut

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sauna-projekti on alkanut + kukka-asioita

Suuri rutistus sauna  & pesutilojen suhteen on alkamassa. Aloitimme vanhan huussin ja saunan sisätilojen purkamisella. Ensi viikonlopuksi pitää tilata purkulava rakennusjätteitä varten, sekä sorakuorma myös.

Tarkoituksena on uusia ensiksi sauna ja rakentaa sen yhteyteen suihkutilat. Emme pura koko vajaa, vaan rakennamme huonot kohdat uudelleen. Onkohan liian optimistista toivoa projektin olevan päätöksessä syksyyn mennessä..?




Selviytyjiä

Olin eniten huolissani pionieni kunnosta aika erikoisen talven jälkeen. Pihalta viime kesällä löytynyt pioni ei vielä näyttänyt virkoamisen merkkejä, mutta toivotaan parasta. Annoin sille hieman kahvinpuruja rohkaisuksi.

Tädiltä saamani perinne-pioni voi oikein hyvin, monta punaista piippoa jo näkyvissä!

Lehtosinilatva on tehnyt jo muhkeat, raikkaat lehdistöt kesää varten :)

Sormustinkukka on kylväytynyt ympäriinsä, siirtelin niiden alkuja järkevämpiin paikkoihin. Tässä on sormustinkukista muhkein, odotan sen kukkivan tänä kesänä. 

Raparperikin kurkistaa. Loppumattoman tehtävälistan jatkossa lukee että raparperit pitäisi nostaa ylös ja kunnostaa niiden kasvualusta täysin. Viime kesänä saimme vain pari laihaa, aneemista vartta.

Pelastuspenkki

Jatkoin maatiaiskurjenmiekka-penkkiä, ajatuksena oli istuttaa uuteen penkkiin siemenestä kasvattamani neljä kuolanpionin taimea. Sainkin taimet istutettua, mutta penkistä tulikin ''salvaatio-penkki''. Maantien huonommalle puolelle oli karannut pari narsissin alkua ja lumikello. Saunan oven edestä löysin muutaman liljan, akileijan, varjoliljan ja lukemattomia skilloja. Nämä kaikki + karkulaiset sormustinkukat pääsivät pelastuspenkkiin.

Sammakko ihailee pelastuspenkkiä.


Kevään kukkaloistoa

Syksyllä istuttamani miljoona sipulia ovat selvinneet sekä talvesta että myyrien hyökkäyksistä. Tulppaanit ovat tehneet vauvoja niilläkin kuivilla ja hiekkaisilla paikoilla, joista luulin siirtäneeni sipulit parempiin paikkoihin.   

Rakastan keltaisia krookuksia. Myös jotkut haaleat, maidon väriset krookukset kukkivat, mutta en niitä enää taida hankkia, ne tuntuivat liian haaleilta näiden rinnalla.
Nämä sinisetkin ovat tosi sieviä!

Viime keväänä työpaikkani edustusistutuksien jo kukkineita narsisseja oltiin aikeissa heittää jätteisiin, kun minä ja työkaverit ehdimme hätiin ja pelastimme narsissiparkojen sipulit. 

 
Luin jostain puutarhalehdestä että parhaimmillaan lumikellojen sipuleista on maksettu yli 2000 dollaria. Voi kunpa nämä pihan galanthukset olisi jotain harvinaista lajia, saunakassaan tarvittaisiin täytettä :D.

Skillojen sininen väri on jotain ylimaallista. Kirkkaista kirkkain taivaansininen. Skilloilla on kivan vahva sipuli, joskus riittää kevyt nyppäisy ja koko skilla on irti maasta.

Sinivuokot, nuo herkät kaunokaiset









Watti


Watti ei ihan muistanut mikä paikka Röttelö olikaan. Kun perjantai-iltana poistuin pihalle hetkeksi, Watti kuulemma juoksi kahden oven väliä, huutaen mamia takaisin. Onneksi kissan muisti palautui piakkoin, eikä Watti luullut mamin joutuvan tuhon tielle pihalle mennessään.






7 kommenttia:

  1. Voi Wattia! Ihanasti siellä jo kukkii! Tsemppiä remonttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on kyllä ihanaa kun se viime syksyinen sipulipaniikki oli sittenkin sen arvoista :)

      Poista
  2. Uuh, mitä raadantaa. Ihana tuo pelastusarmeijapenkki, itsekin himoan lisää digitaliksia ja lisäksi tuota lehtosinilatvaa. En usko, että pioneilla on hätäpäivää, kestäviä ovat. Ovathan aika pinnassa? Hauska tuo loikoileva sammakko..olen muuten tosi ihastunut tuohon Salonseutuun, olin kerran sata vuotta sitten vuokramökillä Kiskossa ja se haave jäi elämään...enää lottovoitto tarvitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi muistin sentään olla laittamatta pioneita syvemmälle kuin missä ne ruukussa oli tottuneet :). Pitää vielä tutkia jos pionien istutus olikin virhe, siinä on maanpeitekangas alla enkä tiedä kuinka syvälle pionien juuret menevät...

      Salon seutu on aivan ihanaa! Kaikkialla peltoja, kallioita ja ihania kumpuja. Salon seudulla on edelleen paljon muinaislinnoja, niiitä oli rakennettu viikinkihyökkäyksiä varten. Koko tienoo oli pari tuhatta vuotta sitten veden vallassa.

      Poista
  3. Paljon on jo kaikkea kaunista kukkivaa. Ja kyllä se remppa siitä etenee, vaikka välillä epätoivoiselta tuntuukin.
    Wattikin varmaan pian tottuu siihen, että mamma on välillä pihamaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitää vaan asennoitua niin ettei Roomaakaan rakennettu päivässä :)

      Poista