Kissa vieköön mikä muutto!

Asuntomme on ollut myynnissä jo n. 6 kuukautta. Putkiremontti lähestyy ja päätimme että aikamme tässä kerrostalossa on tullut täyteen. Pari viikkoa sitten saimme viimein hyvän tarjouksen, ehtona tosin oli että muuttaisimme pois kuukauden viimeiseen viikonloppuun mennessä. Viime ajat ovatkin olleet aikamoista haipakkaa, piti löytää vuokra-asunto ja hankkia laatikoita ja aloittaa pakkaaminen. 

Miksi olen hamsteri? Varsinkaan nyt kun olemme muuttamassa, en kiitä itseäni ollenkaan lasikokoelmien, kirjojen ja muun tavaran keräilystä. Pitää raakata pois aikamoinen kasa tavaraa että mahdumme seuraavaan asuntoon, joka on 20 neliötä pienempi. En raaski luopua oikein mistään. Niin moneen tavaraan liittyy muistoja. Jopa Wattikin osallistuu tavaran vähennystalkoisiin. Pussillinen vähällä käytöllä olleita kissanleluja lähtee äidin kaverin Juuso-kissalle.

Watille muuttaminen on enemmänkin mahdollisuus kuin uhka. Lueskelin siskoltani jouluna saatua Kissan mieli-kirjaa, siinä sanottiin että kissa yleensä stressaantuu jo siitä kun siirtää tutun huonekalun toiseen paikkaan. Meillä on täällä olohuone täynnä muuttolaatikoita ja huonekaluja hävinnyt varaston uumeniin, mutta Watti tuntuu olevan virtaa (watteja <3) täynnä. Ehkä se arvaa että uudessa asunnossa on valtava parveke joka viettää metsikköön. Siellä kelpaa katsella lintuja ja maiskutella.

Röttelön kuulumisia

 

Röttelössä olimme viimeksi pari viikkoa sitten. Siellä on käynnissä Ukon etanadynamiittikokeilu: saunan lattiasta nousi niin suuria kiven lohkareita ettei yhden miehen voimilla niitä ylös saa. Kun pääsemme Röttelöön taas, selviää onnistuiko kokeilu.

Muuten Röttelöön kuului samaa kuin aina ennenkin: sipulini saapuivat postista ja aamuruohon syömistä Watin kanssa. Istutimpa Salon torilta ostamani vaaleajouluruusun iirispenkkiin.

Keväällä muistan ajatelleeni että ikävöin kipeästi kirkkaita värejä. Sipuliostoksissani suosinkin tänä vuonna keltaista ja punaista, niistä saan sitten energiaa talven jälkeisen harmautta vastaan. Tilasinkin sitten kestäviä Darwin-tulppaaneja, keltalaukkoja ja kasvitieteellisiä krookuksia. Musta tulppaani, Queen of the Night eksyi myös mukaan.

Nyt niitä ihania kevätiiriksiä on. Huomasin harmikseni että balkaninvuokon ohjeessa lukee että pitäisi nostaa ylös aina syksyn tullen. En aio viitsiä, kuolkoon pois jos eivät meillä pärjää.

Laitoin pari kiveä ja sammakon tuomaan jouluruusulle turvaa.

Vihdoin viimein akileijat ovat itäneet! <3

Pöllömäistä sunnuntaipäivää toivottaa Watti ja Röttelön väki!

Outoja ääniä

Pitkästä aikaa vietimme Röttelössä taas yön. Tuntui mahtavalta päästä pois rähjääntyneen lähiökuppilan ja hälyisen kerrostaloalueen luota kauas maalaistalon hiljaisuuteen. Maalla röttelö oli hiljainen ja kuu mollotti valaisten koko takapihan. Tyytyväisinä vetäydyimme nukkumaan. Pian kuitenkin alapohjassa asuvat otukset päättivät että oli liian hiljaista ja alkoi kuulua järkyttävää melskettä. Watilla oli kiireinen yö, se ei nukkunut silmäystäkään kun se juoksi päivystämässä metelin kulkureittejä. Itse en jaksa stressata alapohjan olentoja, jos se (ne) ovat päässeet sinne jostain raosta niin pääsenevät myös poiskin. Kieltämättä oli olo kuin Muumipeikolla kun hän kuunteli esi-isämuumien riekkumista keskellä talviyötä.

Kukkaset

Syksy alkaa jo selvästi tekemään tuloaan. Tuuli puhaltaa jo viileänä ja vähitellen puiden lehdet ovat alkaneet kellastua.  Metsän mustikat olivat jo suurimmaksi osaksi nahistuneita. Onneksi vielä muutama myöhäinen kukkija ilahdutti minua. Seuraavaksi odotan syysasterien kukintaa eikä sen jälkeen taidakaan kukkijoita olla tässä puutarhassa luvassa.

Ryteikössä asustava hortensia. Hortensia selvästi piti sille kevään aikana tuomastani kahvinporo-lannoituksesta.

Vajan edestä viime vuonna pelastettu punainen leimu.

Auringontähdet ovat jo kukkineet parhaiden päivien ohi. Kukissa oli kuitenkin kymmeniä pikkuisia koppakuoriaisia ja mehiläisen meden imemisyritys oli jo väsynyttä epätoivoon sävähtävää. Huomaa että kukkijat alkavat olla vähissä.

Queen Elizabeth avasi nuppunsa! Aivan ihana lajike. Toivon että Elizabeth selviää ensimmäisen talven yli. Taustalla kurituspenkin vuorikaunokit ovat alkaneet jälleen kukkia.

Ympäri pihaa pelastetut ihanat tiikerililjat tattaren syleilyssä

Tiikerililjoista rohkein oli lähtenyt huitelemaan vadelmaryteikköön. Pelastusoperaatio laitetaan pian käyntiin.

 

Raukea, samettinen kissa sunnuntaiaamun auringossa

 Watin yö oli sen verran työntäyteinen, että se aamuruohon syömisen jälkeen oli kuin sulaa raukeutta.

''Mami tuli taas kuvaamaan. Piti mennä nukkumaan mutta onhan minulla aina aikaa poseeraamiselle.''

''Tästä asennosta viikseni pääsevät oikeuksiinsa''.

''Pin up-Watti''

Kutikuti

''Enkö olekin malliainesta?''

''Ja näin notkea!''

Kärhö, viiden vuoden projekti

Minulla on vähintäänkin parin vuoden projekti siemenestä kasvatetun kärhön kanssa. Ostin viime vuoden keväällä kolmen eri kärhölajikkeen siemeniä. Laitoin siemenet sekaisin (virhe!) ja jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Muistaakseni syksyllä sitten laitoin multiin kaikki käypät siemenet ja kyseenalaisen hoidon luonnonvalinnan kautta yksi selvisi hengissä. Kärhölläni on kovin pitkät juuret ja se aivan innostuu aina kasvuspurttiin ruukun vaihtojen yhteydessä. Aion pelata varman päälle ja ottaa kärhön ennen halloja takaisin sisälle. Kärhökokeilu on jo nyt tullut kalliimmaksi kuin se jos olisin ostanut taimen taimistosta :D.

Kärhö on tilausvahvistusta uudelleen silmäiltyäni joko clematis alpina, clematis addisonii, tai clematis japonica. Toivon että kärhöni on vaihtoehdoista ensimmäinen. Japanilainen kärhö ei muistaakseni kestä Suomen talvia, eikä välttämättä tuo toinenkaan vaihtoehto.

Parvekkeella yksi kolmesta tomaattipensaasta yrittää jo päästä yläkerran naapuriin. Toivottavasti ehdin saada satoakin, nyt vasta on tullut kukkia.

Ukko ja röttelön kukat

Ukko otti minulle muutaman kukkakuvan röttelöllä ollessaan. Nyt siellä kukkivat ukonhattu, auringontähdet ja leimut. Myös siemenestä kasvatettu ruusumalva on alkanut kukkia.

Joskus kirppiksillä on myytävänä perennojen taimia. Tämänkin syyskaunosilmän ostin viime vuonna kai 50 sentillä.

Ruusumalvat

Auringontähdet ovat pörriäisten suosiossa.

Watti

Watti on jo liiankin tottunut siihen että olen kotona koko ajan. Eilen kävin suihkussa ja jo senkin aikana sille tuli ikävä. Ikävöidessään Watti kantaa lempihiirensä esim. sängylle ja mouruaa siellä: ''mami tule takaisin, katso mitä sinulle toin''.

Watilla on sopivasti pienet pirun sarvet <3.

Eilisen taidonnäyte, miten tällaisessa asennossa pystyy hengittämään?

Tänään nukutaan reisi ulkona.

Mysteeriruusunen

Olen taas lyhyellä kirjoitustauolla sen ajan kun toivun leikkauksesta. Kipuja on vieläkin paljon mutta eilen ilokseni pääsin vihdoin kotiin toipumaan. Olin viikon aikana ikävöinyt Wattia, mutta onneksi Ukko lähetti minulle paljon kuvia ja videoita. Kuulemma watilla oli kauhea halipula koko viikon ajan. Heti kun eilen astuin ovesta sisään, näin Watin minuun selin päin kissatornissa. Kutsuin Wattia, jolloin sen pää kääntyi kuin salama. Silmät laajenivat hetkeksi kuin kissa ei uskoisi silmiään. Sitten sanoin: ''Watti kulta!'' Sitten Watti loikki kuin rasvattu salama syliini ja lepäili siinä hetken. Jälleennäkeminen oli siis suloinen <3 :).

Ukko on saanut reippaana poikana sauna & pesutilojen remonttia etenemään. Hän on käsivoimin kaivanut pesutilasta ja saunasta maata ylös n. 50 cm. Mukana oli kuulemma paljon valtavia kivilohkareita, jotka piti rautakangella ängetä ylös. Ukkoa ilahdutti huomata se, että saunan piipun alla on kunnon betonivalu, jota ei tarvitse purkaa. Rakennus oli siis alunperinkin rakennettu laadukkaasti ja hyvin. Ladon betonikivijalka oli muutamasta kohtaa halkeillut, ja ne piti valaa uudelleen korjauslaastilla. Kirjoitan projektista lisää kunhan saan Ukolta kuvia :).

Terassin takaata olin aiemmin löytänyt mysteeriruusun. Ukko otti minulle muutaman kuvan puhjenneesta kukasta. Mummon ruusukirjasta löysin yhden kuvailun, joka voisi täsmätä ruusuuni. Olisiko se damaskonruusu Celsiana?

Minua odotti ruokapöydällä Korpikankaan sipulikuvasto. Tuollaiset selkeät ja värikkäät kuvastot ovat hyvin vaarallisia. Kuvasto oli jonkin aikaa koskemattomana, kunnes lankesin ja illalla sitten jätin tilauksen. Tällä kertaa tilasin enimmäkseen kasvitieteellisiä tulppaaneja, ankaran sahramia, kevätkurjenmiekkaa ja Balkanin vuokkoa. Onneksi paketti tulee vasta joskus syyskuussa, ehkä sitten jaksan itse hissukseen istuttaa sipulit.

Kesäkukkapläjäys

Sametti Hortensia klik! haastoi minut kesäkukkakimaraan. Tarkoituksena on kuvata pihalla näin keskikesällä kukkivia kesäkukkia. En tällä kertaa haasta ketään kun niin monet ovat jo tähän vastanneet, mutta jos et ole vielä vastannut niin osallistu ihmeessä! Tämä haaste oli kiva senkin takia että tulee ainakin kunnolla dokumentoitua pihansa ihanuudet. Talvella sitten ihastellaan ja muistellaan kesän riemuja.

Muuten taas on pitänyt kiirettä, joudun uuteen leikkaukseen huomenna mutta pidän peukkuja pystyssä että pääsen pian taas kuvailemaan ja kertomaan kukkajuttuja. Onneksi on sentään monta blogipäivitystä lukematta :).

Yksivuotispankki vm. 2015

Aloitetaanpa joka kesä kylvämälläni yksivuotispenkillä! Penkin teen aina keväisin huhti-toukokuussa. Minulla tällä kertaa oli jäljellä viime vuotisia siemeniä, kalifornian tuliunikoita, silkkiunikoita ja pioniunikoita. Mukaan tuli myös piiankieliä ja paikalle vaeltanut sormustinkukka.

Päivänkakkara

Raparperipuskan viereen on tullut päivänkakkaroita. Ne ovat kyllä varsinaisia päivänpaisteita.

Mummolla päivänkakkarat ovatkin ihan eri sfääreissä, niitä on kunnon niitty.

Harjaneilikat

Pihalla on talossa asuneen perheen jäljiltä valtava määrä harjaneilikoita. Ne ovat sormustinkukkien kanssa suurimpia tuntemiani vaeltajia. Harjaneilikka on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuotena se on rennon suikeromainen ja kerää voimiaan seuraavaa kesää varten. Toisena kesänä sitten kukkavarsi ikäänkuin kovettuu ja suoristuu ja joka päivä puhkeaa uusi kukka kukkaan. 

Tässä on montaa eri väriä!

Hiekkakasalla on puhtaan valkoisia neilikoita. Kun siirtyy pähkinäpuulle päin, neilikoiden väri voimistuu vähitellen kirkkaaseen pinkkiin. Ovat siis risteytyneet keskenään.

Tästä otan täyden vastuun. Pari vuotta sitten huiskin Arctic Fire-neilikan siemeniä ja nyt ne alkavat kukkia. 

Luonnonkukkia

Sydäntäni on lähellä luonnonkukat. Joskus ''huvittelen'' lukemalla Luontoportin sivulta mikä laji mahtaa olla vaarantunut tai uhanalainen ja sitten alan miettiä mistä noita siemeniä saisin ja pärjäisikö meillä. Hulluilla on halvat huvit :D.

Olen onnistunut ehkä parhaiten kelta-apilan kasvatuksessa. Se viihtyy meillä jo toista vuotta. Laji on uhanalaisuudeltaan silmällä pidettävä.

Ailakin kasvatuksessa olen onnistunut myös. Se oli rehahtanut täyteen loistoon pioneiden viereen ja vaikka hyvin ronskisti koukkasin kasvin ylös ja siirsin ilman mitään valmisteluja uuteen paikkaan, se ei ollut moksiskaan. Eli ailakki on mielestäni tosi helppo luonnonkukka.

Kirjopillikettä on ilmestynyt iirispenkkiin. En ole ihan päättänyt annanko tämän siementää, kuulemma laji on kukkapenkin vitsaus. En yhtään kaipaa lisää palsamien tyyppisiä kasveja jotka sylkevät siemenet monen metrin päähän.  Olen antanut pillikkeen kukkia kun on tuo kuitenkin aika erikoinen.

Sekalaisia

Mummolla kasvaa paljon kurjenkelloja. Näitä minulla ei vielä ole..

Ukonhattuinvaasio, tulee mieleen ihan vaeltavat hattivatit. 

Mummon akileija. En ole jostain syystä akileijojen kasvatusta itselläni onnistumaan :(. Mikään ei idä. 

Mummon amppeliorvokeista on lennellyt siemeniä ympäriinsä ja aina joudumme noukkimaan pikkuisia ruukkuun murskaavien jalkojen alta.

Ruusupapua sain lahjaksi, se aloittaa nyt kukintaansa. Ruusupapu köynnöstelee muiden kasvien päällä kun en ole hankkinut sille oikeaa köynnöstelinettä.

Ostin talvella Lidlistä pussin epämääräisiä sipuleita, en tiedä onko tämä tulppaani vai mikä. Varret ovat kovin hennot enkä usko että jaksaa kukkia enää uudestaan.

Auringontähdet ovat ihania ja kovasti mehiläisten suosiossa. Vieressä vajan vierestä löytämäni aitoukonhattu.

Lähipotreti piiankielestä

Kesäkukkia maljakossa