Vuoden masentavin päivä

Töissä huomasin nettikalenterista että tämä päivä, 19.1, on Blue Monday, eli vuoden virallisesti masentavin päivä. Itselläni ei ollut tänään mitenkään erityisen masentavaa, mutta tämä juhlapäivä vaatii vähintään vuoden tylsimmän postauksen :).

Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa röttelöllä ja piipahdimme Turussa.

Ennen lähtöä tällainen otus makoili reteänä koppansa päällä. Watti rakastaa matkakoppaansa, joskus ottaa siellä nokosia ihan kotonakin ollessaan.

Harmaata oli mutta ainakaan ei tullut kylmä!

 Lumet olivat sulaneet ja oli harmaata, joten päätimme piipahtaa Turussa katsomassa mikä siellä oli meininki. Tuntui kuin kahviloissa ja kaupoissa asiakaspalvelijat olisivat olleet paljon ystävällisempiä kuin Helsingissä. Toki pk-seudullakin osataan olla hyviä asiakaspalvelijoita, mutta mielestäni Turussa otettiin enemmän aikaa katsoa asiakasta silmiin ja antaa asiakaspalvelutilanteelle oman aikansa. 

Turusta tarttui mukaan Saila Roution ''Puutarha laatikoissa''. Olin aiemminkin nähnyt tämän kirjakaupoissa mutten ollut selannut sitä kuin vasta nyt. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa ja on jotenkin rauhottavaa tietää puutarhan voi perustaa lähes minkälaiseen tahansa kupposeen. Katsoinkin röttelön vajan romuja ihan uusin silmin.

Pihakoivulla oli intiaanihapsut jotka hulmuivat tuulessa :).

Lehtosinilatva sinnittelee rikkaruohojen jo valtaamassa penkissä.

Vajassa uudet vanhat ikkunat odottavat uuden kuistin rakennusta.

Watti runollisena:  ''Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi: jospa niistä ylimielisistä talitinteistä joskus paistin sais''. Kotona talintinttiparven jäsenet vuorotellen leyhyttelevät Watin nenän edessä kun raukka vahtii niitä parvekkeella ja turhautuu.

Alan selailemaan siemenluetteloita ja teen lopulliset päätökset. Tarkoitus olisi tänä kesänä kasvattaa tomaattia, ja mahdollisesti perunaa. Kesäkukista haluaisin kokeilla petunian ja orvokin kylvöä. Tällä kertaa täytyy pitää homma lapasessa koska joudun suurehkoon leikkaukseen keväällä, ja minun (tai Ukon) on jaksettava kastella ja hoivata kylvöksiä.

Lokoisa koti-ilta Watin kanssa + orastava siemenmania

Vietämme Watin kanssa kaksistaan kotielämää sen aikaa kun Ukko on Englannissa työmatkalla. (Ukko vitsaili ennen lähtöään että brittiläinen lyhytkarva-rotuisen Watin pitäisi päästä myös matkalle, ja ilman passia). Röttelö joutuu olemaan nyt heitteillä parisen viikkoa. Tämä on hyväkin asia koska vihdoin olen viitsinyt ja jaksanut siivota kaappeja, järjestellä ja sisustella kaupunkiasuntoamme.

Kylvämyksiä

Kasvien ja kukkien kaipuun ratkaisin jo syksyllä kylvämällä keltaisia kliivioita, echinopsis abbey brook-kaktuksia ja vanhan papan karvakaktuksia. Kliivian siemeniä saapui vain kolme kappaletta, mutta jokainen lähti itämään ihan parissa päivässä!

Keltakukkainen kliiviavauva. Kliivian siemenet kuuluu istuttaa puolittain multaan, missään nimessä niitä ei saa peittää kokonaan.

Abbey Brook-kaktushybridit tulevat Englannista Abbey Brook-kaktustarhasta. Echinopseille pitäisi tulla upeat kukat.

Vanhan miehen kaktukset kaipaisivat jo koulimista. Ehkä ne karvatkin tulevat jälkikäteen.

 Siemenluetteloita on tipahdellut postiluukusta. Aluksi nakkasin ne sivuun mutta sitten haksahdin katsomaan Youtuben puutarhaohjelmia. Eniten pidän Alan Titchmarshin ja Monty Donin ohjelmista. Vaikka en ole vielä edes 30 vuotta täyttänyt, koen nämä kaksi keski-ikäistä herraa hyvin charmikkaiksi. Sellaiset miehet jotka osaavat puhua kiinnostavasti ja lapio pysyy hallussa, on sitä jotain. Ohjelmia katsoessani tajusin että kohtahan ne siemenet pitäisi tilata jos aikoo mitään esikasvatella!

Kaivoin varastojani ja löysin edellisen siemenmanian lopputulemat, hassun näköisen Crazy Daisy-päivänkakkaran, vuorimintun, punaluppion sekä piikkiputken siemeniä. Nämä aion kylvää piakkoin ja yritän tilata maksimissaan pari uutta kukkapussia ja tomaatinsiemeniä parvekekylvöä varten.

Sisustelua

Kun ulkona on pimeätä ja kylmää, sitä alkaa kaipaamaan värejä ympärilleen. Vaihdoin keittiön valjut verhot kunnon retrokuvioon ja laitoin vielä värikkään pöytäliinan pöydälle.

Martelan vanha työtuoli on isoisän vanha. Tuolin vanha kangas oli harmaansininen, ja tosi huonossa kunnossa. Vein tuolin verhoojalle ja hän sai tuolin kukoistamaan uudelleen. Nyt Watti makoilee siinä enemmän kuin minä. ''Vain parasta minulle''-sanoo Watti.

Kesää ikävä

Katselin vanhoja kuvia viime kesältä. Meillä oli yhtenä kesäpäivänä hauskaa seurata puuntuhoojaperhosen elämän alkutaipaleita.

Ensin joku huomasi tällaisen pyrstön. Laho puu oli maistunut toukalle.

Sitten vastakuoriutunut perhonenkin löytyi. Oli sillä kokoa.

Perhonen seisoi paikallaan pitkän aikaa, varmaan siivet piti kuivatella ennen ensimmäistä liitoa.

Nyt sitä oltiin valmiina ensimmäiseen liitoon. Joku antaa takana henkistä tukea.

Enää vain kuutisen kuukautta petunioihin, laineiden liplatukseen ja iltapäiväkahveihin auringon lämmittäessä selkää. Mummo on mieltynyt vaaleanpunaisiin petunioihin, niitä hän hankkii laiturin laatikoihin joka vuosi. Kuulemma vaikuttavat kestävämmiltä kuin muut petuniat.

Kyllä se sieltä vielä tulee :).

Jouluviikko Watin silmin

 Lomaviikko on mennyt ohi liiankin nopeasti. Koko alkuviikko oli täynnä leipomista ja viime hetken lahjapaniikkeja. Ehdimme kuitenkin juuri ennen lumisateita piipahtaa röttelöllä, jossa palelimme ensimmäisen yön kun pakkanen kiristyi eivätkä patterit ihan heti lämmittäneet.

Kuistilla haisi hiirien kakkelit, meidän oli pakko heittää kaikki puutarhahanskani ja kesäkengät roskalavalle. Toisaalta hiirien kuistille pääsy ei ollut yllätys, kuisti on puoliksi laho ja reikäinen. Suunnittelemme että uusimme kuistin tämän talven aikana. Ukko laski että työhön menisi maksimissaan vain pari päivää. Uudet (vanhat) ikkunatkin meillä jo on karmeineen. Haasteenamme on löytää vielä 50-luvun taloon sopiva ulko-ovi, joka olisi eristetty. Moderni ulko-ovi näyttäisi röttelössä hieman hassulta.

Ukko purki kuistin kattoa ja saimme todeta että kuistilla on ennen ollut harjaskatto! Vaikka harjaskatto näyttäisi paremmalta kuin nykyinen talon katon mukaisesti menevä katto, on ajateltava käytännöllisyyttäkin. Epäilemme että vanha harjakatto aiheutti rappusten viereisen laudoituksen mätänemisen kun vesi on roiskunut suoraan siihen. 

Kuinka ihana onkaan sitten kesällä tulla uudelle kuistille aamukahville ja antaa katseen levätä alas laaksoon! :)

 Siirtykäämme kissa-asioihin.

Watti seuraa lintulaudan tapahtumia röttelöllä.

Mami lässyttää takaata päin, korvat menee söpösti tupsulle :)

Mitäs se mami raahasikaan kirpputorilta?

 Olimme Watin kanssa taas muistin virkistämiseksi puolen minuutin mittaisella ''lenkillä''. Tottuneesti Watti ensin hieman katseli ympärilleen ja sitten juosten raahasi minut takaisin sisään, jossa Ukko sai auttaa kissan pois valjaista.

  Vietimme jouluaaton vanhemmillani. Perinteinen jouluruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta tavalliseen tapaamme olimme aterioineet jo 30 minuutissa vaikka yritimmekin hidastella. Ihmettelimme miten on mahdollista että keski-Euroopassa perheet syövät jouluateriaa tunti tunnin perään.

Tänä vuonna olimme panostaneet ei-krääsämäisiin, eettisiin lahjoihin. Lahjoimme läheisiämme mm. kirjoilla, kesto-ostoskasseilla, huutokauppojen mahtilöydöillä ja näkövammaisten valmistamilla hienoilla tavaroilla. Itsekin sain kivoja lahjoja, mm. mehiläisvahakosmetiikkaa, elokuvalippuja, lämpimän paidan, Kissan mieli-Ymmärrä kissasi käytöstä-kirjan (onko tämä joku vihje? :D) ja kauniin punaisen pöytäliinan.

Watti pelkäsi viattoman näköistä Kaapo-kissaa ja joulurauhaamme häiritsikin murinat ja sihinät. Luulen ettei Watti tunnista leppoisaa persialais-Kaapoa kissaksi ja siksi on aina niin hämillään ja kauhuissaan Kaapon nähdessään.

Kaapo lahjapapereiden lumoissa. Watti oleili nojatuolin takana.

Pelottava Kaapo imi Watin energiat, kotona uni kyllä maittoi.

Seuraavana aamuna koettelemuksistaan piristynyt Watti pääsi parvekkeelle lempiharrastuksensa pariin, seuraamaan naapuruston tapahtumia.

Tulostintakin ollaan vahdittu.

Ollaan myös poseerattu toisen mustan pantterin kanssa.

Rauhallista Tapaninpäivän iltaa ja viikonloppua kaikille lukijoille! :)

Watti pääsi hommin

Röttelön remontti on vaarassa päätyä kissablogiksi, mikä ei ollut alkujaan tarkoitus. Mutta ehkä varsinkin nyt loskakeleillä kissapitoinen asiasisältö on ihan ymmärrettävä.

Mutta ensin esittelen hyasinttini ja jouluruusuni jotka löysin onnen kantamoisena sopuhintaan Prismasta. Olin ihaillut kukkakauppojen kauniita ja kiiltäviä jouluruusuasetelmia, hintahaitari pääkaupunkiseudulla näkyi niillä olevan 18- 45 €. Itse tyydyn köyhän miehen versioon, lahjapaperilla kääräistyyn asetelmaan. 

Ihanaan vanhaan tonttuni reppuun löytyi enkelinkellokynttilä, se on juuri oikean kokoinen.

Viime viikolla askastelin talviasetelman vitriiniin. Tässä asetelmassa sorsat, puput, ketut ja karhut elävät sulassa sovussa. Clas Olssonilta löytyi muutamalla eurolla lumen alla kajastava led-valo.

Tänään otimme loputkin joulukoristeet esille ja Watti pääsi hommiin. Täällä vedettiin sellaista rallia että matot meni rullalle eikä kamera ehtinyt ikuistamaan.

Watin masu ei kestä muoveja eikä kiilteitä, lelut kerätään varmuuden vuoksi yön ajaksi pois.

Pieniä jouluostoksia

Vietimme rauhaisan kotiviikonlopun, kävimme röttelöllä vain sen verran että saimme purettua muurarin telineet katolta. Taidamme hankkia makuuhuoneeseen perus-kamiinan sijasta oikean takan. Meillä on jo tiedossa eräs valkoinen, sirorakenteinen takka joka sopisi meille. Silloin voisimme ilman lämpöhuolia yöpyä ihan kovillakin pakkasilla.

Nyt juttu muuttuu hieman materialistiseksi, olenhan hieman hamsteri. Minulla on tapana ostaa itselleni etukäteisiä joululahjoja, joskus montakin kuukautta ennen joulua :D. Onneksi aika harvoin kuitenkin. Löysin alla olevan taulun Aarresaaresta. Maalaus on Marianne Trygg Pelegrinin v.-40 maalaama mallikuva postikortteja varten. Maalaus pääsi saman tien seinälle.

 Rakastan Kupittaan saven ja Svante Turusen bambeja ja muita eläinhahmoja. Ne ovat kaikki erilaisia, vaikka samasta muotista olisivatkin peräisin. Varsinkin bambit ovat jotenkin niin elävän oloisia, ihankuin ne voisivat hetkenä minä hyvänsä hypähtää juoksuun. Bambien jalkojen juuressa oleva ankkalampi on itselleni lahjoittama toinen joululahja.

Kotimatkalla pysähdyimme Kasvihuoneilmiöön, joka on romuromanttisen ihmisen haavemaa. Kaikkialla oli röykkiöittäin kimaltavia, kitschimäisiä ihania enkeleitä, possuja, tonttuja ja muita koriste-esineitä. Löysimme kirjoittamattomia 40-lukulaisia joulukortteja ja yhden paperisen joulukranssin, jonka ripustin tänään Watin valvovan katseen alla.

Ihana repro-kissakranssi, joka roikkuu tv:n yläpuolella.

''Kissakoriste? Eikös minun pitänyt olla huushollin ainoa kissa. Eikä nuo kissat ole edes mustia!''

''Mami, hyväksyn tämän kyllä, mutta hyvin vastahakoisesti.''

Piipun pellitys

Muurari oli viime viikolla ollut hommissa katolla. Hän oli korjannut pari mätää kohtaa ja pellinnyt piipun jotta vesi ei enää valuisi vintille. Saimme piipun hatunkin.

Ammattimiehiä on välillä vaikea löytää. Ensimmäinen muurari johon otimme yhteyttä tuli hätäiselle visiitille ja valitteli kuinka koko piippu ja leivinuuni pitäisi purkaa. Tilalle hän suositteli eleganttia möhköä Nunnauunia. Kun emme innostuneet ajatuksesta, hän katosi kuin tuhka tuuleen. Nykyinen muurarimme tuli silloin kun lupasi ja hän sanoi ettei tosiaan tarvitse koko piippua purkaa, pari kohtaa vaan piti muurata uusiksi. Vintin muuraukset hoidamme itse.

Sen kummempia kuulumisia ei ole antaa tällä kertaa, paitsi ehkä että pientä projektin alkua on luvassa: löysimme vajasta yhden kauniisti harmaantuneen tuppeen sahatun kuusilankun. Otimme sen sisälle kuivumaan. Haluaisin joskus hioa sen ja tehdä siitä seinähyllyn.

Paikalliselta kirppikseltä löysin ihanan retrotonttukynttelikön. Nyt täytyisi etsiä siihen sopivat kynttilät, antiikkikynttilät ovat tuossa aika vaaralliset. Joskus kauan sitten olin löytänyt nuo messinkiset kynttilänjalat, olisi hauska tietää kuinka vanhoja ne ovat. Ovatkohan tältä vuosisadalta ollenkaan.

Watin puuhastelut

Watilla oli henkisesti raskas viikonloppu. Olimme Ukon kanssa lauantaina häissä ja jätimme Watin yöksi hoitoon Ukon vanhemmille. Yövierailu sujui kivasti, mutta kissan suuresta ikävästä kieli se hetki kun minä aamulla tulin sisälle ja kutsuin Wattia luokseni. Sekunti niin syliini juoksi musta kissa valittaen kovaan ääneen muka kehnoa kohteluaan. Harvalla kissalla kuitenkaan on noin kiva hoitopaikka, Watille oli yritetty tarjota meetvurstiakin.

Watin kouluttaminen reippaaksi ulkoilevaksi kissaksi otti takapakkia viime viikolla. Tuntui kuin koko kissa ei olisi koskaan valjaissa ollutkaan.

Ehdimme olla ulkona ehkä minuutin kunnes jossain rasahti...

..ja Watti ampaisi vimmattuun juoksuun ja raahasi Ukon perässään takaisin sisälle. Ulkoilut on nyt ulkoiltu, uusi yritys ensi keväänä.

Nyt uni maittaa, rankan viikonlopun jälkeen.