Töissä huomasin nettikalenterista että tämä päivä, 19.1, on Blue Monday, eli vuoden virallisesti masentavin päivä. Itselläni ei ollut tänään mitenkään erityisen masentavaa, mutta tämä juhlapäivä vaatii vähintään vuoden tylsimmän postauksen :).
Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa röttelöllä ja piipahdimme Turussa.
 |
| Ennen lähtöä tällainen otus makoili reteänä koppansa päällä. Watti rakastaa matkakoppaansa, joskus ottaa siellä nokosia ihan kotonakin ollessaan. |
 |
| Harmaata oli mutta ainakaan ei tullut kylmä! |
Lumet olivat sulaneet ja
oli harmaata, joten päätimme piipahtaa Turussa katsomassa mikä siellä
oli meininki. Tuntui kuin kahviloissa ja kaupoissa asiakaspalvelijat
olisivat olleet paljon ystävällisempiä kuin Helsingissä. Toki
pk-seudullakin osataan olla hyviä asiakaspalvelijoita, mutta mielestäni
Turussa otettiin enemmän aikaa katsoa asiakasta silmiin ja antaa
asiakaspalvelutilanteelle oman aikansa.
 |
| Turusta tarttui mukaan Saila Roution ''Puutarha laatikoissa''. Olin aiemminkin nähnyt tämän kirjakaupoissa mutten ollut selannut sitä kuin vasta nyt. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa ja on jotenkin rauhottavaa tietää puutarhan voi perustaa lähes minkälaiseen tahansa kupposeen. Katsoinkin röttelön vajan romuja ihan uusin silmin. |
 |
| Pihakoivulla oli intiaanihapsut jotka hulmuivat tuulessa :). |
 |
| Lehtosinilatva sinnittelee rikkaruohojen jo valtaamassa penkissä. |
 |
| Vajassa uudet vanhat ikkunat odottavat uuden kuistin rakennusta. |
 |
| Watti runollisena: ''Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi: jospa niistä ylimielisistä talitinteistä joskus paistin sais''. Kotona talintinttiparven jäsenet vuorotellen leyhyttelevät Watin nenän edessä kun raukka vahtii niitä parvekkeella ja turhautuu. |
Alan selailemaan siemenluetteloita ja teen lopulliset päätökset. Tarkoitus olisi tänä kesänä kasvattaa tomaattia, ja mahdollisesti perunaa. Kesäkukista haluaisin kokeilla petunian ja orvokin kylvöä. Tällä kertaa täytyy pitää homma lapasessa koska joudun suurehkoon leikkaukseen keväällä, ja minun (tai Ukon) on jaksettava kastella ja hoivata kylvöksiä.
Enpä tiennyt masennus päivästä, joten ei tullut masennuttua. Watti on niin suloinen katti, että sen kanssa taatusti masennuskin helpottaa.
VastaaPoistaHyvä ettei masennuspäivää hehkutettu paljoa missään, niin säästyttiin masikselta :). Niin, jos ei Watin suloinen nassu piristä, niin viimeistään sen riiviö-touhut pistää suun hymyyn.
PoistaMasentavin päivä meni ohi ihan huomaamatta :) Minulla on myös tuo Sailan kirja ja siihen palaan aina uudestaan inspiraatiota saamaan. Kärsivällisyys on kissojen hyve, varokaa tintit.
VastaaPoistaSailan kirja on kyllä hyvä, monissa puutarhakirjoissa maalaillaan sellaisia pilvilinnoja ettei kiireisellä harrastajalla ole niihin rahkeita.
PoistaWatti harjoitteleekin joka päivä ahkeraan tappo-elkeitä leikkihiirillään. Kukaan ei ole seppä syntyessään :).
Voi ei, joudut leikkaukseen :( Minäkin olen ollut huomaavinani, että muualla saattaa olla ystävällisempää porukkaa ja sellainen kiireettömyyden tuntu. Orvokit ovat ainakin helppoja, petunioita en ole kokeillut. Watille rapsutukset!
VastaaPoistaJuu, sitten keväällä puutarhahommat jää vähemmälle huomiolle :/. Orvokit on aivan ihania, niitä on niin monen värisiä ja on kestäviä: yksi keväällä mummolle antamani amppeliorvokkipuska kukki ihan myöhäiseen syksyyn asti. Watti kiittää, rapsutukset kelpaa aina :).
Poista