Uusi kukkapenkki, tulpaaneita ja Queen Elizabeth

Päätin ottaa ensi viikon lomaviikoksi sillä minut leikataan vissiin 29.5. Raskaatkaan pihatyöt eivät vedä mieltä matalaksi sillä tiedän etten pahimmassa tapauksessa pysty nostamaan lapiota ainakaan vuoteen. Tarkoitus olisi vielä tällä viikolla kärrätä saunarakennuksesta loputkin betonipalat ja lohkareet pois. Remontissa varmaan kaikkein stressaavin asia on sotku ja epäjärjestelmällisyys.

Päivä alkoi aamuruoholla. Uskalsin päästää Watin metrin etäisyydelle nautiskelemaan. Vasta matalalla lentävä, raakkuva korppi aiheutti sellaisen paniikin, että oli palattava sisään.

Vietyäni hätääntyneen kissani sisään, aloitin urakan nostamalla etupihan huonosti perustamastani kukkapenkistä ylös leimut, sormustinkukat, esikot ja narsissit. Sitten kylmästi sysäsin ainakin 12 säkkiä puutarhamultaa uutta penkkiä varten. Lisäksi vaeltelin ympäri pihaa nostellen sieltä täältä varjoliljoja ja unikkoja ja akileijoja ylös. Nyt harmittaa kun tila loppui kesken ja pelastettavia kukkia on jonoksi asti! Pitää tehdä uusi penkki! :D

Tässä se uusi penkki on. Korkeimmassa kohdassa multaa on noin 40 senttiä.

Puutarhamyymälästä ostin mm. tuoksukurjenpolvi ''Spessart''in luonnon kurjenpolvien seuraksi. Vieressä löytämäni kevätvuohenjuuri.

Takana varjoliljoja ja purppuratulikukka, etualalla taas on itsestään paikalle vaellellut sormustinkukka. Kerä on niin muhkea etten aio sitä siirtää.

Keskellä kaksi syysvuokkoa ja huonossa hapessa olevat leimut :(. Toivon kovasti sadetta, voi kumpa leimut piristyisivät.

Tulppaanit

Nyt kun tulppaanit ovat kukassa, sitä ihan unohtaa sen viimesyksyisen ahdistuneen kaivamisen kun tuli tilattua liikaa sipuleita.

Huomasin että yksi tulppaaneista on ''värivirheellinen''. Hurmaava virhe mielestäni.

Toinenkin ''vikakappale''

Villitulppaanit ovat kukassa! Ihastuin tähän lajikkeeseen ikihyviksi, jokaisessa on monta kukkavartta. Näitä pitää hankkia lisää sitten syksyllä.

Myös pöyhkeät Rip van Vinkle-narsissit kukkivat.

Pörriäinen herkuttelee helmihyasintissä.

Muita pihahommia

Kivipellon Saila kertoi klik! hauskasti Saksasta saapuneista humalapojista. Mietittyäni ja pohdittuani tarkkaan asiaa, päätin itsekin antaa humaloille mahdollisuuden. Tilasin kolmea lajiketta, yhden katkeran ja kaksi täyteläisen makuista. Tarkoitukseni ei ole alkaa oluenpanijaksi, vaan ajattelin (jos käpyjä saan) valmistaa niistä teetä ja myös pistää tyynyn sisälle. Kuulemma käpyjen laittaminen tyynyn sisälle rauhoittaa unta.

Mutta mitäpä sitten löytyikään saunarakennuksen viereisestä rikkaruohojen valtaamasta rinteestä. Löysin mustaherukkapensasta juuri maasta versoavan, herukkaa hamuavan humalan. Tämä vanha humala oli noihin saksalaisiin verrattuna tummempi varreltaan ja paljon tanakampi. Pitää viedä niillekin versoille joku oma kepukka jota pitkin kiivetä.

Aromaattinen humalainen pääsi terassin ja kriikunapuun väliin.

Tänään auttelin mummelia ruusun istutuksessa ja kylvimme yhteen penkkiin mongolianvaahteran siemeniä. Minua huvitti kun mummo kertoi nähneensä tätini pihassa ihanan Queen Elizabeth-jaloruusun. Mummo saikin lahjaksi oman Elizabethin. Itse taas vierailin juuri keskiviikkona näistä ruusukeskusteluista tietämättömänä puutarhamyymälässä ja valitsin röttelön pihaan kymmenien eri lajikkeiden joukosta juuri sen samaisen Queen Elizabethin.

Multa loppui jo lauantaina kesken joten Elizabeth sai köyhän miehen istutuksen, kaivoin rinteestä muhevaa savimaata ja sekoitin joukkoon kalkkia ja kaadoin lannoitettua vettä päälle.

Lopuksi mummon mongolianvaahtera-kylvös.

Tuoksuvatukkasodassa eka erä voitettu

Nyt on kyllä koko kroppa niin jumissa että hyvä jos tuolilta ylös pääsee! Mutta oli se lauantainen raataminen silti sen arvoista. Nimittäin alla olevan kuvan karmea entinen tuoksuvatukka-invaasio on saanut ansionsa mukaan. Vietimme Ukon kanssa koko lauantai-iltapäivän levitellessämme maanpeitettä ja kärrätessämme hiekkaa tuoksuvatukkaesiintymien päälle. Suhtaudun projektiin aika intohimoisesti koska nämä iljetykset ovat valtaamassa meidän ihanat marjapensaat jotka ovat kuitenkin ruokkineet yhden perheen ihan 50-luvulta lähtien ja toivottavasti ruokkivat meitäkin jatkossa.

Ennen vajan takana näytti tältä. Tuonne ei keskikesällä edes uskaltanut mennä, sillä jättipalsamit ja vatukat yltivät monen metrin korkeuteen ja lisäksi tiheässä kasvustossa asusteli ties mitä elikoita jotka pitivät pelottavaa ääntä.

Tuo betonimurikka-kasa on peräisin saunan lattioista, se on siinä vain väliaikaisesti. Onneksi kiviä voi käyttää vaikka kukkapenkeissä.

Hyötypuutarha. Aion tilata kuorman jotain kevyttä haketta ja tukahduttaa rikkaruohot sen alle. Kesällä pitkässä heinikossa aina joutuu pelkäämään punkkeja.

 Kukka-asioita

Ihanaa, en ollutkaan onnistunut tuhoamaan keltavuokko-esiintymiäni! Eräs joka oli moneen otteeseen hakenut niitä silloin kun koko tontti oli heitteillä, valitti sitä kun meidän tonttimme on ainoa paikka missä näillä tienoin keltavuokkoa esiintyy, ja hänellä ne meiltä haetut olivat kuolleet heti.

Keltavuokko oli vallannut juuri viime kesänä tekemäni kukkapenkin sekä villiintynyt täysin yhden koivun juurella. En silti valita :). Keltavuokoille on meillä aina koti.

Ostin pari viikkoa sitten kylmänkukkia. Ostin yhden punaisen ja loput sinisiä, mutta nuo näyttävät enemmänkin liiloilta. Ihanan karvaisia hassuja se ovat silti väriin katsomatta.

Viime kesänä messuilta ostamani Tove Jansson-ruusun mukana tuli tälläista inhottavaa rönsyävää kasvia, joka nyt on levinnyt räjähdysmäisesti ''alokas''-penkissä. Outoa että joku viitsii myydä ruusun kaupanpäällisiksi rikkaruohoja.

Ukonhattuja ja keisarinkruunuja tupsahtelee ympäriinsä.

Mitähän nämä hassut ovat?

Kylvin terassin eteen pariin laatikkoon piiankieltä. Joskus jossain blogissa esiteltiin ko. kasvia ja se teki niin suuren vaikutuksen että on pakko kokeilla.

Kullerot ovat elossa! Luin juuri että entisinä aikoina kulleroita kutsuttiin nimellä ''kultapalleroinen'', josta tuli ajan mittaan lyhennys kullero. Kulleroa tavataan enimmäkseen pohjoisessa vetisen maan kasvina, ja tietysti perennapenkeissä myös. Kullero on tärkeä ravintokasvi kullerokärpäselle.

Meidän kultapalleromme tarkastaa aina automatkalla maisemat.

Watilla kädet nätisti ristissä.

Puutarhasuunnitelma

Ensi viikonloppuna saan äidin ja siskon avuksi suureen operaatioon. Vajan viereisen rinteen keltapäivänliljat, ukonhatut ja narsissit pitää siirtää parempaan paikkaan koska kesän aikana kaivuri tulee kaivelemaan ja se tulee murskaamaan kaikki kukat alleen. Olen intoa täynnä, pitää tehdä oikea puutarhasuunnitelma :).

Jokainen arpa voitti!

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, on mukavaa että niin monet haluavat edesauttaa perhosten ruokailua. Arvontaan osallistujia oli kuitenkin niin pieni määrä, että päätin että kaikki osallistuneet pääsevät niityn tekoon, eli jokainen arpa voitti :). Laitatteko viestiä wattiqatti@gmail.com, tämä tekniikan ihmelapsi ei löydä sähköpostiosoitteitanne. Lähetän palkinnot ensi viikon aikana.

Nimimerkki ''Äitykkä'' saa siemenet sitten henkilökohtaisesti mummon pihan kaunistamista varten.

Ensimmäinen ja toinen palkinto

Ukko toimi onnettarena. Ensimmäisen palkinnon voitti Annu Röyskö! Onneksi olkoon, laitan jo tänään viestiä! (Edit: laitatko viestiä wattiqatti@gmail.com, en löytänyt sähköpostiosoitettasi :).

Toisen palkinnon sai Siili. Laitan sinullekin pian viestiä.

Kohtalon käsi, kuka palkinnon saa?

Pääpalkintojen saajat

Loput palkinnot

Esimerkiksi täältä löytyisi hyödyllistä tietoa niityn perustamisesta:
http://www.ahonalku.fi/Kukkaniityn.Maisemapellon.perustaminen.htm

Arvonta perhosten puolesta alkakoon!

Julistan arvonnan alkaneeksi. Arvon perhosniittysiemeniä, sekä parin hauskan perhosille maistuvan lajikkeen siemeniä.

Pääpalkintona on perhosniitty tuoreelle, rehevälle maapohjalle. Siemensekoituksesta löytyy mm. ahdekaunokkia, nurmikaunokkia, pietaryrttiä, puna-ailakkia, päivänkakkaraa ja mahdollisesti myös lehtosinilatvaa ja illakkoa. Siemenpussi riittäää jopa 25 neliömetrin kylvökseen.

Lisäksi pääpalkintoon kuuluu (en tiedä tämän suomenkielistä nimeä), Didiscus caerulean siemeniä. Kuvauksen mukaan lajikkeen vaaleansiniset tähden muotoiset kukat tuoksuvat suloiselta, ja on helppo kasvattaa siemenestä.

1. palkinto

2. palkinto sisältää myös perhosniittyseoksen, siemenet riittävät 3 neliömetriseen kylvökseen. Lisäksi palkinto sisältää perhosten ja pörriäisten kestosuosikit, tummatulikukan ja mäkimeiramin siemenet. Mäkimeirami maistuu myös ihmisille, eikös se olekin oreganoa? :)

Watti esittelee 2. palkinnon.

Säännöt

Osallistumisaika on 23.4- 2.5.
-Anonyymit osallistuvat yhdellä arvalla, kommentoikaa postausta ja antakaa joku nimimerkki (ettei sitten ole montaa ''Anonyymi''-nimistä). Jos voitto osuu kohdallesi, ilmoittautukaa minulle sähköpostilla (wattiqatti@gmail.com).

-Tunnistautuneet voivat osallistua joko yhdellä arvalla (kommentoimalla postausta),
tai kahdella arvalla, eli kommentoimalla ja kopioimalla alhaalla olevan arvontakuvakkeen omille sivuillensa.

Arvontaonnea kaikille :)

Synttärisankarit Watti ja Uuno!

Tänään ti. 21.4. meillä juhlii kaksi karvaista syntymäpäiväsankaria, Watti ja Uuno :). Omistan juttuni heille.

Onneksi olkoon Uuno 5 v !

Uuno on ensimmäinen kissani. Olimme siskojeni ja äitini kanssa surun murtamia kun olimme menettäneet Kalle-kissamme aivan liian aikaisin. Kun on elänyt lyhyenkin ajan kissan kanssa, ei pysty enää olla ilmankaan. Menimme siskoni kanssa kissanäyttelyyn lievittämään tuskaamme.

Persialais-alueella oli tällainen aivan ihana, silloin hieman kiukkuisen näköinen pentu juuri puunattavana.

Uuno muutti meille sitten parin viikon sisällä. Uunon kotiutuminen oli sydäntäsärkevää seurattavaa: Uuno makasi sohvan alla monta viikkoa ja ruokakupilleenkin se hiipi kuin giljotiinille. Juuri kun aloin voittamaan Uunon luottamuksen, muutin omaan asuntooni enkä ollut enää kotona niin usein. Lyhyenä aikana Uuno ja pikkusiskoni loivat sellaisen siteen, jota ei voi kukaan särkeä, ja Uuno jäi sitten siskoni hoiviin.

Uunon mamma kertoo: ''Uuno on maailman äänekkäin kissa. Se huutaa ja kähisee kunnes hänen mielipiteensä tulee ymmärretyksi. Uuno ei myöskään ikinä mau-u, eikä ymmärrä semmoisten päälle, vaan ääni on aina variksen kaltaista raakkumista. Se rakastaa leikki-punatulkkuaan ja pääsiäistipuja, pampuloita, meikkilappuja, taidetta, musiikkia.. Yölaulu on hänen mielipuuhiaan, sekä kaikenlaisissa lokeroissa ja kaapeissa istuminen. Uuno on kotitonttu luonteeltaan, ulkomaailma ei kiinnosta häntä ollenkaan, mutta pitäähän toki oma valtakunta pitää ruodussa!''

Uuno rakastaa tätä yhtä tiettyä taulua, jonka aiheena on äiti kehdon äärellä. Uuno viettää paljon aikaa taulua tarkastellen. Olemme vitsailleet että taulu herättää Uunossa muistoja omasta äidistään.

Onnea Watti 3-v!

Kolme vuotta sitten minulla oli kaipuu saada oma kisu, kotona oli hiljaista ja kissan läsnäoloon olin jo tottunut. Perusteellisen harkinnan ja tiedon haun jälkeen päädyimme brittiläinen lyhytkarva-rotuun. Brittiläinen lyhytkarva siksi koska rodun kuvailtiin olevan nallekarhumaisen leppoisa ja hiljainen. Lähiseudulta löytyi hyvä kasvattaja ja eikun pentuja katsomaan!

Kasvattajalla oli muutama ''vanha'' pentu sekä n. 10 viikkoisia siniharmaan värisiä palleroita. Näitä siniharmaita söpöläisiä menimme katsomaankin. Kasvattajan luona oli varmaan 10 isompaa kissaa ja heti ovella punainen vekkulisilmäinen pullero tuli puskemaan minua nilkkoihin. Silloin sain varmistuksen että rotu ainakin oli minulle oikea. Siirryimme pentuhuoneeseen. Siellä meinasin saada sokerihalvauksen siitä söpöyden määrästä. Otin esille mukana tuomani lelukepin ja yritin houkutella harmaan pienen pennun leikkiin, mutta pikkuinen pelkäsi ja meni piiloon kaapin alle. Harmitti kun suloinen pentu ei tahtonut tehdä tuttavuutta.

Itse en sitä  huomannut, mutta sivuummalla erään mustan, hieman vanhemman pennun silmät olivat laajentuneet hämmästyksestä ja innosta: joku tuli leikkimään! Pian harmaa pentu unohtui kun tämä musta sähikäinen taklasi muut leikkimään tahtovat pennut sivuun ja leikki satasella keppini kanssa. Ukko huomasi että tämä musta, Mini-niminen pentu tuli minua myös puskemaan ja näin valitsi meidät palvelusväekseen. Kahden viikon päästä veimme pienen Minin kotiin! :)

Alussa kissanpennullemme emme tahtoneet keksiä nimeä. Mini ei jotenkin sopinut tämän tarmokkaan kissan nimeksi. Jostain luin Hatti-Katti-nimisestä kissasta ja kissastamme tuli Katti-Watti, eli Watti. Watti vietti lapsuuskuukautensa pelkästään riehuen, nukkuen ja syöden. Aluksi siihen oli vaikea tutustua kun pieni oli jatkuvasti hepulin kourissa. Mutta kyllä se siitä vähitellen rauhoittui ainakin hieman. Meillä kyllä edelleen hepuloidaan, juostaan häntä kaarella ja vaaditaan asioita kovalla äänellä.

Mitä enemmän kissaamme tutustuimme, totesimme ettei brittiläisen lyhytkarvan luonnekuvaus vastaa Wattia ollenkaan. Watti juttelee paljon, kurnutuksin, kurkusta tulevin hurinoin sekä myös kauheilla mouruilla.

Watti oli aluksi melkoinen rääpäle.

Lukijani jo tämän vanhentuneen Watin tuntevatkin, joten en jatka löpinääni. Watti saa synttäripäivänsä kunniaksi extra-annoksen kissanameja. Uuno puolestaan saa mammaltaan lempiruokaansa, possua.

Sauna-projekti on alkanut + kukka-asioita

Suuri rutistus sauna  & pesutilojen suhteen on alkamassa. Aloitimme vanhan huussin ja saunan sisätilojen purkamisella. Ensi viikonlopuksi pitää tilata purkulava rakennusjätteitä varten, sekä sorakuorma myös.

Tarkoituksena on uusia ensiksi sauna ja rakentaa sen yhteyteen suihkutilat. Emme pura koko vajaa, vaan rakennamme huonot kohdat uudelleen. Onkohan liian optimistista toivoa projektin olevan päätöksessä syksyyn mennessä..?

Selviytyjiä

Olin eniten huolissani pionieni kunnosta aika erikoisen talven jälkeen. Pihalta viime kesällä löytynyt pioni ei vielä näyttänyt virkoamisen merkkejä, mutta toivotaan parasta. Annoin sille hieman kahvinpuruja rohkaisuksi.

Tädiltä saamani perinne-pioni voi oikein hyvin, monta punaista piippoa jo näkyvissä!

Lehtosinilatva on tehnyt jo muhkeat, raikkaat lehdistöt kesää varten :)

Sormustinkukka on kylväytynyt ympäriinsä, siirtelin niiden alkuja järkevämpiin paikkoihin. Tässä on sormustinkukista muhkein, odotan sen kukkivan tänä kesänä. 

Raparperikin kurkistaa. Loppumattoman tehtävälistan jatkossa lukee että raparperit pitäisi nostaa ylös ja kunnostaa niiden kasvualusta täysin. Viime kesänä saimme vain pari laihaa, aneemista vartta.

Pelastuspenkki

Jatkoin maatiaiskurjenmiekka-penkkiä, ajatuksena oli istuttaa uuteen penkkiin siemenestä kasvattamani neljä kuolanpionin taimea. Sainkin taimet istutettua, mutta penkistä tulikin ''salvaatio-penkki''. Maantien huonommalle puolelle oli karannut pari narsissin alkua ja lumikello. Saunan oven edestä löysin muutaman liljan, akileijan, varjoliljan ja lukemattomia skilloja. Nämä kaikki + karkulaiset sormustinkukat pääsivät pelastuspenkkiin.

Sammakko ihailee pelastuspenkkiä.

Kevään kukkaloistoa

Syksyllä istuttamani miljoona sipulia ovat selvinneet sekä talvesta että myyrien hyökkäyksistä. Tulppaanit ovat tehneet vauvoja niilläkin kuivilla ja hiekkaisilla paikoilla, joista luulin siirtäneeni sipulit parempiin paikkoihin.   

Rakastan keltaisia krookuksia. Myös jotkut haaleat, maidon väriset krookukset kukkivat, mutta en niitä enää taida hankkia, ne tuntuivat liian haaleilta näiden rinnalla.

Nämä sinisetkin ovat tosi sieviä!

Viime keväänä työpaikkani edustusistutuksien jo kukkineita narsisseja oltiin aikeissa heittää jätteisiin, kun minä ja työkaverit ehdimme hätiin ja pelastimme narsissiparkojen sipulit. 

 

Luin jostain puutarhalehdestä että parhaimmillaan lumikellojen sipuleista on maksettu yli 2000 dollaria. Voi kunpa nämä pihan galanthukset olisi jotain harvinaista lajia, saunakassaan tarvittaisiin täytettä :D.

Skillojen sininen väri on jotain ylimaallista. Kirkkaista kirkkain taivaansininen. Skilloilla on kivan vahva sipuli, joskus riittää kevyt nyppäisy ja koko skilla on irti maasta.

Sinivuokot, nuo herkät kaunokaiset

Watti

Watti ei ihan muistanut mikä paikka Röttelö olikaan. Kun perjantai-iltana poistuin pihalle hetkeksi, Watti kuulemma juoksi kahden oven väliä, huutaen mamia takaisin. Onneksi kissan muisti palautui piakkoin, eikä Watti luullut mamin joutuvan tuhon tielle pihalle mennessään.