Eukko Kyöpelivuorelta

Viime perjantaina sain nautiskella vapaapäivästä, jonka puoliksi vietin Kevätmessuilla. Messuilta olin ostanut käteviä paperipotteja, jotka ainakin myyntipuheen mukaan tulevat pysymään kasassa kunnes kasvin juuret työntyvät pohjan rei'istä ulos. Lisäksi ostin samalta osastolta söpöt koulimistyökalut. Jäin messualuetta kiertäessäni liian hyvät myyjäntaidot omaavan tädin hampaisiin ja poistuin messuilta pihkavoiteen ja rentouttavan jalkavoiteen kera. En edes koskaan käytä jalkavoiteita, mutta tulihan sille heti lauantaina käyttöä, paljosta kävelystä johtuva turvotus hälveni puolen tunnin kuluessa. Ja lähes maagiset parannusvoimat omaava pihkavoide taas paransi minua pitkään ärsyttäneen pikkuhaavan. Ostokset eivät siis olleetkaan turhat!

Flegu-Watti.

 Kylvöpuuhat alkoivat

Eilen vihdoin kävin siemenjemmani läpi ja sain kevätkylvöt aloitettua. Kylvin minikasvihuoneisiin erilaisia ruukku & kirsikkatomaatteja, ja muutaman raparperinsiemenen. Kukkamaailmaa edustavat tällä kertaa hassunhauska päivänkakkara, Crazy Daisy ja tarhaorvokit. Kylvin myös amerikkalaista vuoriminttua. Mintulla oli uskomattoman pienet siemenet.

 Kylmäkäsittelyä kaipaamaan jäävät punaluppio, piikkikukka ''Miss Willmotin kummitus'', sekä saksankirveli. Harmaakäenkukalle ja piiankielelle ohjeen mukaan riittää suorakylvö. Kylmäkäsittelyä kaipaavat siemenet jäävät odottamaan syksyä. Viime keväänä kokeilin kylmäkäsitellä siemeniä, surkealla menestyksellä enkä ole inspiroitunut yrittämään uudelleen. Ehkä luonto hoitaa asian puolestani syksyn tullessa.

 Otin suuren riskin kuolanpionieni koulimisessa. Istutin pionit paperipotteihin normaaliin kukkamultaan. Minua pelottaa että viime kesästä asti vaalitut pioninalut eivät viihdykään kukkamullassa ja kuolevat, usein kun kuulee että pioneille kuuluu laittaa pelkkää hiekalla jatkettua peltomultaa.

Kylvökseni mahtuvat lähes kaikki uuden kasvilamppuni alle. Kasvilamppu oli hyvä hankinta. Minua nauratti kun huomasin että lampun alla oleilleet echinopsis-kaktusten alut olivat saaneet kunnon rusketuksen valon alla. En melkein erottanut niitä mullasta.

Kahvipapuni heitti jo siemenhattunsa päästään, mutta pitää lehtiään edelleen sykkyrässä, miettii uskaltaisiko sitä jo ulos kurkata.

Kyöpelivuorelta 

Löysin Röttelön läheisestä ''romupajasta'' kahdeksan hurmaavaa valokuvaa kauniista ballerinasta ja tanssikumppanistaan. Saa vinkata jos joku tunnistaa kyseisen kaunottaren :). Minulle sanottiin että minun kannattaisi antaa kuvat mieluummin jonnekin teatterimuseoon kuin että kehystäisin ne omaa seinää kaunistamaan. Ehkäpä laitankin kuvista kyselyn esimerkiksi kansallisoopperaan. Myyjän musta huumori kukki taas kuvia ostaessani, ballerina on kuulemma ''melkoinen eukko Kyöpelivuorelta'' :D. 

Watin kuulumiset

Watilla on ollut hieman jännittäviä hetkiä. Joka sunnuntai mami ja isi siivoavat hiki hatussa asuntonäyttöjä varten, nappaavat Watin kainaloon ja häipyvät evakkoon siskon luokse. Näistä pikavisiiteistäkin syntyy niin monia hämmentäviä tunteita, että kotiin palatessa Watti nukkuu reporankana aamuun asti.

Omasta mielestään Watti on kehittynyt huippumetsästäjäksi. Yhtenä iltana töistä palatessani päästin Watin parvekkeelle. Siellä se alkoi heti jahtaamaan lihavaa kärpästä. Huomasin tämän ja ihailin ja kehuin reipasta kissaani. Häivyin sisälle tekemään ruokaa. Kului ehkä minuutti kunnes parvekkeelta kuului karmea huuto. Juoksin parvekkeelle peläten että Watti on loukannut itsensä. Ei ollut mikään sellainen kyseessä. Watti kieri maassa onnellisena ja muka-valppaana teeskenteli että jahtaa edelleen sitä kamalaa kärpästä. Kissatkin nauttivat kehuista, kuka nyt yksin viitsii metsästää.

Ilkeät talitintit ovat onneksi hävinneet ja ehkä löytäneet muita kohteita kiusattavakseen. 

Kevättä näkyvissä

Kiirettä on pitänyt! Meidät on pitänyt kiireisenä Ukon sairastuminen ja se kun pistimme kaupunkiasuntomme myyntiin lähestyvän putkiremontin takia, tuntuu että koko ajan pitää olla siivoamassa ja puunaamassa.  Mutta onneksi Ukko on sentään lähes entisissä voimissaan, ja vieläpä palannut takaisin töihin. Itse olen innostunut harrastamaan ja käymään salilla lähestyvää leikkausta ajatellen, hyvä lihaskunto varmasti edesauttaa paranemista. Keskityn nyt pitämään kuolanpionin taimeni elossa ja kylvän muutamat tomaatin siemenet, mutta mahtipontisemmat suunnitelmat saavat jäädä. Leikkaukseen ei enää ole paljoa aikaa enkä pysty alkuviikkoina edes nostamaan kastelukannua.

Lämpöinen ihana kevät

Toin Ruotsista uusimman Gardeners World-lehden, jossa Monty Don esittelee omaa puutarhaansa ja kertoo mitä hän nyt maaliskuussa siellä puuhastelee. Hän kovasti halailee lehdessä narsissi-, ja iirisruukkuja ja valmistelee maata istutuksia varten. Osuvasti lehden mukana tuli myös zinnian siemeniä, joita minun olikin tarkoitus kokeilla.

Lehtien lukemista vaikeuttaa keväisen auringon lämmössä lekotteleva Watti.

Röttelössäkin vierailimme viime viikonloppuna. Kaikki jäät olivat sulaneet, mutta maa oli edelleen roudassa. Mutta löysin silti muutaman ilonaiheen kasvien muodossa.

Muutamat lumikellot ovat ensimmäisiä Röttelön kukkijoita tänä vuonna. Olen pahoillani siitä että olen ilmeisesti perennapenkkiä myllätessäni onnistunut tuhoamaan lumikellojen sipuleita, viime vuonna niitä taisi olla paljon enemmän. Minua pitää jännityksessä se, että onko keltavuokkoni, (kylän luultavasti ainoa esiintymä), voimissaan. Tässä sen näkee kuinka tärkeää on ottaa valokuvia puutarhastaan eri vuodenaikoina. Ettei vaan tule myllättyä jotain kasvia mikä ei sillä hetkellä näy.

Löysin pihatien vierestä alueen jossa kasvaa paljon rohtosormustinkukan siementaimia eri ikäluokissaan. En jaksa odottaa miltä sisääntulo näyttää sormustinkukkien ollessa kukassa.

Esikotkin ovat ilmestyneet.

Jotain krookuksia.

Nämä ovat vissiin purppuratulikukkien lehtiruusukkeita. Kasvattelin nämä siemenestä viime keväänä.

Röttelökin näytti hyvältä :). Myöhemmin keväällä uusi maali pintaan.

Piipahdimme mummon mökillä. Onneksi mummilla on huumorintaju kohdillaan.: punanenäinen kontianen oli kaivanut poteroita kaikkialle, ja varmaan napostellut kukkasipulit poskeensa.

Kontiainen on taitavasti tehnyt konnantyötään kukkapenkin mukaisesti.

Pientä askartelua

Äiti osti minulle ''Näpertelyä''-kirjan, jossa näperellään kaikkea minikokoista omaksi ja muiden iloksi. Aloin välittömästi näperrellä minikissoja. Isomman kissan innokkaalla avustuksella.

Tälläinen siitä tuli.

Vieraileva kissatähti, Senja

Vierailin ystäväni luona teellä ja kakkupalalla. Tapasin jälleen myös pienen mutta pippurisen Senja-kissan. Senja on luonteeltaan iloluontoinen ja kiltti, eli ei kyllä uskoisi silmiään kun näkee Senjan keittiökäytöksen. Minulla ei ollut aikomustakaan avata jääkaapin ovea, mutta oli lopulta aivan pakko kun Senja roikkui jääkaapin ovessa molemmin käsin ja päästi kärsiviä naukuja. Sain luvan antaa Senjalle hieman leikkelettä, joka sitten hävisi parempiin suihin alta aikayksikön.

Senja on alkujaan virolainen kissa. Senja taisi saada kodin Suomesta Rekku-rescuen kautta. 

Senjan mieliharrastuksiin kuuluu kalastaminen. Tai pikemminkin mielikuvakalastus, kaloihin ei kissa pääse käsiksi.

Itämisen ihanuutta ja puutarhahaaste

Mitä ihanuutta on tapahtunutkaan. Viime syksynä kylvämäni kahvipavun siemen on alkanut vihdoin itää! Riemu ei päättynyt tähän: parvekkeella käydessäni huomasin että myös kesäkuun lopussa kylvetyt kuolan pionit ovat alkaneet itää.

Kahvipensas.

Pontevat kuolan pionien taimet <3. Onneksi viime syksynä ostin Pioni-kirjan, siellä on hyviä vinkkejä pionien kasvatukseen.

Puutarhahaaste Karoliinan Puutarhasta

1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarhaidolisi?

Puutarhuri minussa heräsi vasta kypsähkössä aikuisiässä, oikeastaan samana hetkenä kun saimme kuulla että olimme saaneet ostettua Röttelön. Kasvit ovat kuitenkin aina olleet lähellä sydäntäni. Lapsena laitoin kaktuksien, greippien ja paprikoiden siemeniä kasvamaan ja seurasin niiden kasvua. Edesmennyt kummitätini oli ammatiltaan puutarhuri ja minua harmittaa se, ettemme koskaan ehtineet puhua kukista ja puutarhan hoidosta. Sen tiedän että hän rakasti oransseja kukkia. Kirkkaat värit ovat myös minun mieleeni.  Nykyinen puutarhaidolini on isoäitini, joka on varmoin käsin muokannut luonnontilaisesta mökin tontistamme sellaisen perennapuutarhan, että se sointuu hyvin järvi/metsämaisemaan. Mummoni salainen ase taitaa olla vuosien kokemus ja hevosen lanta. 

Huone-esikko

2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Häpeäkseni minun pitää tunnustaa että olen kulkenut laput silmillä näinkin vanhaksi asti koska koin puutarhakärpäsen pureman vasta n. 2 vuotta sitten. Ilman muuta mummon mökkipuutarha on minulle kaunein ja myöskin rakkain.

Sen verran aihetta olen tutkinut, että osaan sanoa että minua ei miellytä viivoittimella piirretyt geometriset puutarhat, vaan enemmänkin rönsyilevä, värikäs ja hieman villiintynyt, salaperäinen puutarhatyyli. Niin sanotuista kaupallisista puutarhoista haaveilen visiitistä mm. Sissinghurstin puutarhaan Englantiin. Englannissa on monia muitakin kohteita joissa haluaisin käydä.  

   

 3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

Puutarhalapio :D. Sitä viime keväänä hamusin koko ajan avukseni, meillä ei ole vielä edes ne suuret linjat vielä selvillä.

Mukavaa että lähelle avattu uusi kukkakauppa huomioi myös mouruavat asiakkaat orgaanisesti kasvatetulla kissanruoholla. Wattiakin piti muistaa samalla kun ostin itselleni esikon.

 4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei ole ’’oikeassa elämässä’’ puutarhaystäviä, mutta seuraan monia erilaisia puutarha-aiheisia blogeja. On ihana lukea muiden projekteista ja kokemuksista erilaisista kukista. Viime keväänä oli ihana kun samaan aikaan alkoi blogeihin tupsahdella postauksia ihanista kevään kukkijoista. Talven harmauden jälkeen kevään kukat otetaan yhtäläisellä riemulla vastaan ja jokaisesta kukkaan puhkeamisesta nautitaan.

Luen puutarhaystävikseni kuitenkin myös mummoni, äitini, tätini ja Lehmuskukan tädin. Heiltä saa lähes aina vastauksen mysteerikukkien analyyseihin ja ongelmatilanteisiin. On kiva myös kuulla heidän kertomuksiaan heidän puutarhojensa ruusujen, pionien ja narsissien vanhasta historiasta. 

 5. Mikä on puutarhaharrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Parhainta puutarhaharrastuksessa on itse työ, ja tietenkin myös onnistumisen tunne. Usein aamulla sitä ajattelee että nyt korjaan vain tuon yhden ongelmakohdan, ei mitään muuta. Mutta sitten huomaatkin että alkuperäinen suunnitelma ei toteutunutkaan: tuuli työnsi sinut jonnekin toiselle kukkapenkille ja siellä pitää siirtää joku kärsivä kukka muualle. Seuraavaksi silmään osuu vuohenputki-invaasio, joka on hoidettava pikaisesti. Sitten näet nurmikolla kummallisen kukan, jonka tunnistat joksikin perennaksi. Tämäkin kukka pitää siirtää parempaan paikkaan. Päivä ja ilta kuluu ja huomaat että et ole tehnyt mitään mitä alunperin suunnittelit. Mutta lihakset kertovat että hommia on tullut tehtyä.

Jokailtainen ilmiö, vanukas-Watti.

Lyhyt huolivalitus

Olen joutunut pitämään nyt pientä taukoa blogin kirjoittamisesta. Viime viikolla Ukko meni nielurisaleikkaukseen, joka meni hirvittävällä tavalla pieleen, emme tiedä miksi. Hän on menettänyt puolet verimäärästään kun kurkun pääverisuoni on mennyt poikki. Nyt ei kuitenkaan pitäisi olla enää hätää, odotamme Watin kanssa että hän pääsisi kotiin.  Watti toi Ukon tyynylle hiirensä, kenties toivoen isin palaavan. Watin ikävän huomaa myös sen myötätuntoisesta katseesta ja hieman rauhallisemmasta käytöksestä.

Vastaan paremmalla ajalla Karoliinan puutarha-blogissa alkunsa saaneeseen Puutarha-haasteeseen, kysymykset näyttivät kivoilta :). 

Lopuksi näytän vain Wattia lekottelemassa keväisessä aamuvalossa.

Watilla on aivan ihana, samettinen ja pehmeä masu.

Tässä tämä olikin tällä kertaa :)

Vuoden masentavin päivä

Töissä huomasin nettikalenterista että tämä päivä, 19.1, on Blue Monday, eli vuoden virallisesti masentavin päivä. Itselläni ei ollut tänään mitenkään erityisen masentavaa, mutta tämä juhlapäivä vaatii vähintään vuoden tylsimmän postauksen :).

Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa röttelöllä ja piipahdimme Turussa.

Ennen lähtöä tällainen otus makoili reteänä koppansa päällä. Watti rakastaa matkakoppaansa, joskus ottaa siellä nokosia ihan kotonakin ollessaan.

Harmaata oli mutta ainakaan ei tullut kylmä!

 Lumet olivat sulaneet ja oli harmaata, joten päätimme piipahtaa Turussa katsomassa mikä siellä oli meininki. Tuntui kuin kahviloissa ja kaupoissa asiakaspalvelijat olisivat olleet paljon ystävällisempiä kuin Helsingissä. Toki pk-seudullakin osataan olla hyviä asiakaspalvelijoita, mutta mielestäni Turussa otettiin enemmän aikaa katsoa asiakasta silmiin ja antaa asiakaspalvelutilanteelle oman aikansa. 

Turusta tarttui mukaan Saila Roution ''Puutarha laatikoissa''. Olin aiemminkin nähnyt tämän kirjakaupoissa mutten ollut selannut sitä kuin vasta nyt. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa ja on jotenkin rauhottavaa tietää puutarhan voi perustaa lähes minkälaiseen tahansa kupposeen. Katsoinkin röttelön vajan romuja ihan uusin silmin.

Pihakoivulla oli intiaanihapsut jotka hulmuivat tuulessa :).

Lehtosinilatva sinnittelee rikkaruohojen jo valtaamassa penkissä.

Vajassa uudet vanhat ikkunat odottavat uuden kuistin rakennusta.

Watti runollisena:  ''Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi: jospa niistä ylimielisistä talitinteistä joskus paistin sais''. Kotona talintinttiparven jäsenet vuorotellen leyhyttelevät Watin nenän edessä kun raukka vahtii niitä parvekkeella ja turhautuu.

Alan selailemaan siemenluetteloita ja teen lopulliset päätökset. Tarkoitus olisi tänä kesänä kasvattaa tomaattia, ja mahdollisesti perunaa. Kesäkukista haluaisin kokeilla petunian ja orvokin kylvöä. Tällä kertaa täytyy pitää homma lapasessa koska joudun suurehkoon leikkaukseen keväällä, ja minun (tai Ukon) on jaksettava kastella ja hoivata kylvöksiä.

Lokoisa koti-ilta Watin kanssa + orastava siemenmania

Vietämme Watin kanssa kaksistaan kotielämää sen aikaa kun Ukko on Englannissa työmatkalla. (Ukko vitsaili ennen lähtöään että brittiläinen lyhytkarva-rotuisen Watin pitäisi päästä myös matkalle, ja ilman passia). Röttelö joutuu olemaan nyt heitteillä parisen viikkoa. Tämä on hyväkin asia koska vihdoin olen viitsinyt ja jaksanut siivota kaappeja, järjestellä ja sisustella kaupunkiasuntoamme.

Kylvämyksiä

Kasvien ja kukkien kaipuun ratkaisin jo syksyllä kylvämällä keltaisia kliivioita, echinopsis abbey brook-kaktuksia ja vanhan papan karvakaktuksia. Kliivian siemeniä saapui vain kolme kappaletta, mutta jokainen lähti itämään ihan parissa päivässä!

Keltakukkainen kliiviavauva. Kliivian siemenet kuuluu istuttaa puolittain multaan, missään nimessä niitä ei saa peittää kokonaan.

Abbey Brook-kaktushybridit tulevat Englannista Abbey Brook-kaktustarhasta. Echinopseille pitäisi tulla upeat kukat.

Vanhan miehen kaktukset kaipaisivat jo koulimista. Ehkä ne karvatkin tulevat jälkikäteen.

 Siemenluetteloita on tipahdellut postiluukusta. Aluksi nakkasin ne sivuun mutta sitten haksahdin katsomaan Youtuben puutarhaohjelmia. Eniten pidän Alan Titchmarshin ja Monty Donin ohjelmista. Vaikka en ole vielä edes 30 vuotta täyttänyt, koen nämä kaksi keski-ikäistä herraa hyvin charmikkaiksi. Sellaiset miehet jotka osaavat puhua kiinnostavasti ja lapio pysyy hallussa, on sitä jotain. Ohjelmia katsoessani tajusin että kohtahan ne siemenet pitäisi tilata jos aikoo mitään esikasvatella!

Kaivoin varastojani ja löysin edellisen siemenmanian lopputulemat, hassun näköisen Crazy Daisy-päivänkakkaran, vuorimintun, punaluppion sekä piikkiputken siemeniä. Nämä aion kylvää piakkoin ja yritän tilata maksimissaan pari uutta kukkapussia ja tomaatinsiemeniä parvekekylvöä varten.

Sisustelua

Kun ulkona on pimeätä ja kylmää, sitä alkaa kaipaamaan värejä ympärilleen. Vaihdoin keittiön valjut verhot kunnon retrokuvioon ja laitoin vielä värikkään pöytäliinan pöydälle.

Martelan vanha työtuoli on isoisän vanha. Tuolin vanha kangas oli harmaansininen, ja tosi huonossa kunnossa. Vein tuolin verhoojalle ja hän sai tuolin kukoistamaan uudelleen. Nyt Watti makoilee siinä enemmän kuin minä. ''Vain parasta minulle''-sanoo Watti.

Kesää ikävä

Katselin vanhoja kuvia viime kesältä. Meillä oli yhtenä kesäpäivänä hauskaa seurata puuntuhoojaperhosen elämän alkutaipaleita.

Ensin joku huomasi tällaisen pyrstön. Laho puu oli maistunut toukalle.

Sitten vastakuoriutunut perhonenkin löytyi. Oli sillä kokoa.

Perhonen seisoi paikallaan pitkän aikaa, varmaan siivet piti kuivatella ennen ensimmäistä liitoa.

Nyt sitä oltiin valmiina ensimmäiseen liitoon. Joku antaa takana henkistä tukea.

Enää vain kuutisen kuukautta petunioihin, laineiden liplatukseen ja iltapäiväkahveihin auringon lämmittäessä selkää. Mummo on mieltynyt vaaleanpunaisiin petunioihin, niitä hän hankkii laiturin laatikoihin joka vuosi. Kuulemma vaikuttavat kestävämmiltä kuin muut petuniat.

Kyllä se sieltä vielä tulee :).