Sitä sun tätä

Hieman sähköistä 

Viikonloppu oli jälleen työntäyteinen. Yli puoli vuotta raatamista alkaa jo tuntumaan mielessä ja kropassa. Mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä: sähköt on nyt vedetty, keittiökin saapui perjantaina ja on kannettu sisälle! Onneksi Ukko on sähkömies ammatiltaan, hän osasi asentaa sähköpiuhat. Vedimme johdot pintavetona koska se on helpoin ja myös halvin tapa. Ja kyllähän entisajan rintamamiestaloissa vedettiin sähköt yleensä pintavetona. Saimme pelastettua jopa pari alkuperäistä bakeliittikatkaisinta.

Purujen seasta löytyi Boston-tupakka-askin repale. Kuulemma Boston oli työmiesten lempparitupakkamerkki.

 

Pensas-, ja perennalöytöjä

 

Piha on täynnä ilonaiheita, mutta paikoitten myös murheenkryynejä. Iloisia yllätyksiä ovat olleet talossa asuneen mummon istuttamat ihanat pensaat ja perennat. Murheenkryynejä on jatkuva taistelu vuohenputken ja muiden rikkakasvien kanssa. Puput aiheuttavat myös harmaita hiuksia, ne ovat syöneet yhden istuttamamme omenapuun. 

Talossa ennen asuneella mummolla oli kyllä värisilmää. Hurmehappomarjapensasta pihalla kasvaa kahdessa paikassa. Hurmehappomarjapensas on kukkiessaan ihanan koristeellinen ja tuo mukavaa kontrastia muuten niin pirteän vihreään näkymään. Jotkut sanovat että pensas haisee kukkiessaan todella pahalta, mutta itse en mokomaa ole havainnut.

 

Pihalle oli putkahtanut hillaa muistuttavia lehtipareja ja viikonloppuna puhkesi yksi kirkkaan oranssi kukka. Nyt sain mysteerikukalle nimen kun Cheri Autuas Olo-blogissaan kertoi tuosta kukasta: se on tulikellukka, perinneperenna! Jouko Rikkisen Suomalaiset perinnekasvit-kirjassa kertoo että tulikellukka yleensä kukkii kesä-heinäkuussa. 

Kullerot ovat nyt täydessä kukassa ja alkavat kohta lakastua. Minun täytyy syksyn tullen kerätä talteen kulleroiden siemenet ja kunnostaa niiden asuinsijat, kullerot viihtyvät mehevässä puutarhamullassa. Tuossa kohdassa maa on kuivaa ja kovaa, ihme että ne siellä viihtyvät.

Akileijat ovat yllättäneet minut iloisesti: niitä on ilmestynyt muutamaan paikkaan ja yritän nyt suojella niitä vuohenputkilta ja muilta inhottavilta rikkakasveilta. Siirsin pari pientä akileijaa perustamaani kukkapenkkiin, mutta pelkään pahoin että akileijat eivät pidä siirtämisestä. 

Yksi akileija löysi itsensä entisen maitolaiturin edestä.

Komea akileija vuohenputkien ahdistelemana.

Myös pähkinäpuu ja siperianhernepensaat kukkivat!

Alla olevassa kuvassa on mahdottoman ruma mykerö painajaispenkissäni. Luulen että tuosta rumiluksesta tulee jotain kaunista, mutta aikahan sen vasta näyttää. Tuosta kuvasta saa hyvän kuvan millainen työnsarka vajan edessä olevassa kukkapenkissä on: vuohenputkea, voikukkaa ja jättiputkea valtaa koko ajan lisää elintilaa.  Tarha-alpin mykeröitä olen repinyt pois jo puolet, se leviää kuin rutto. Syksyllä luulin kitkeneeni kaikki rikkaruohojen juuret pois tuolta alueelta ja kylvin monta pussia ukon-, hirven,- ja vuohenkelloa, mutta on kyllä ihme jos yksikin kellokukka tuolta jaksaa nousta.

Hyötykasvimaalla 

 

Ei tarvita paljoa mielikuvitusta kun koittaa löytää syitä sille miksi marjapensaamme ovat noin painavia marjoista: vajan päädyssä ennen sijaitsi sikala ja vieressä on myös mennyt huussin laskuoja. Tienoon rastaat varmaan odottavat kieli pitkänä marjojen kypsymistä. Täytyy yrittää ehtiä apajille niitä ennen.

Eilen sain tehtyä kolmesta laihasta raparperinvarresta mansikka-raparperipiirakan. Tuo piirakka on toistaiseksi ensimmäinen konkreettinen asia josta olemme hyötyneet paikan ostettuamme :D. Kallis raparperipiirakka.

Hieman tulppaaneista ja narsisseista

Olin syksyllä onnistunut ainakin yhdessä tulppaanisipulien valinnassa. Nämä tulppaanit puhkesivat kukkaan pari viikkoa sitten, ensin kukka oli puoliksi keltainen, teristä punainen. Tänä viikonloppuna samojen tulppaanien sähäkkä keltaisuus oli vaihtunut romanttisen valkoiseen ja punainen oli alkanut muuttua vaalenpunaiseksi. Odotan innolla tulevaa viikonloppua, onko kukat silloin täysin valkoisia? Harmi kun en muista lajikkeen nimeä, haluaisin istuttaa näitä lisää.

Nämä massiiviset tulppaanit ovat talossa ennen asuneen mummon peruja.  Ne ovat kai jotain perinnelajiketta kun varret olivat niin vahvat ja kukkiminen kesti pitkään.

Nämä narsissit ovat vanhaa, 1890-luvulta peräisin olevaa lajiketta. Lajikkeen hieman kyseenalainen nimi on ''Lucifer''. Sievät, tuoksuvat ja monta viikkoa kukkivat narsissit eivät mielestäni ansaitse mokomaa nimeä!

Isoäidin paljon paremmin hoidetummassa penkissä on vanhaa kerrannaista narsissia. Keltaisen kukan nimeä en ikävä kyllä muista...

 

Herkkien lukijoiden kannattaa nyt kelata alas nopeasti. 

 

Kevät koittaa myös toukille.. Hyh, toivottavasti noista kasvaa kauniita perhosia eikä tuholaisia.

Ei päivääkään ilman Wattia, meidän omaa tuholaistamme. Tässä loikoillaan sarkastisen ilmeen kera touhukkaan päivän jälkeen.

Pelargoniboordista kukkaiseen kesäpäivään

 Puuh, olipas työntäyteinen ja helteinen viikonloppu. Lauantaina varsinkin aika kului kuin siivillä, uurastimme hieman sisällä ja sitten pihalla.

Tapetointi sujuikin hyvin vaikka siitä meillä ei ollut kokemusta. Boordin tapetoimisessa vaikeinta oli saada nauha liimattua suoraan. Myös kohdistaminen vaati hieman käsinäppäryyttä ja tarkkaa silmää. Talossa ei tapahtunut muuta erityistä, edelleen odottelemme keittiön saapumista. Sähkötyöt pyritään tekemään ensi viikonloppuna. Itsevarmuutemme tapetoinnissa kohosi sen verran että taidamme kokeilla laittaa kiuru-tapettia vielä yhteen seinään olohuoneessa, yksi rulla kun jäi maalausliikkeeltä keväällä ylimääräiseksi.

Kattolistat vielä uupuu

Onkohan tuo nyt oikea korkeus boordeille...

Pihalla tapahtui enemmän kuin sisällä. Jouduimme voimattoman tunteen valtaan kun näimme että vuohenputket ja jättiputket olivat roihahtaneet ilmiömäiseen kasvuun etupihalla ja kukkakedoksi tarkoittamallani alueella.

Aloitimme kuokkimalla jättiputkia, jotka olivat ehtineet kasvaa varmaan kymmenen senttiä viikon aikana. Jättiputkien juuret olivat vahvoja ja olivat syvällä. Kun kasvia repi maasta niin nenään tulvi ällöttävä, pilaantunut haju.

Talon seinustalla kasvaa köynnösruusu, luultavasti Pohjantähti. Se piristyi keväisestä kuivien oksien karsimisesta, tekee jo lehtiä ja kurottelee oksiaan yhä pidemmälle. Aiomme siirtää köynnösruusun muualle sitten kun se on kukkinut. Huomasimme kivijalassa hienoisen halkeaman, jonka ruusun juuret on tehnyt.

Parissa tunnissa tontti kohentui hurjasti, kiitokset jätteet keräävälle ruohonleikkurille, joka ahnaana imaisi jopa laiskuuksissani keskelle pihaa jättämäni vanhan risukasan. Rajasimme koivujen väliin tasaiselle alueelle kohdan, jonne rakennamme terassin kesän aikana. Metsikön raivaaminen jää odottamaan hamaa tulevaisuutta. Olisihan se hyvä ainakin karsia tiheää rämeikköä jotta ohikulkijat ymmärtävät että alue kuuluu meidän tonttiimme, eikä ole jotain hylkymaata.

Ihanat tuomenkukat tuoksuivat hyvältä. Tuomen tuoksu on miellyttävä muttei päihitä mesiangervon tai suopayrtin tuoksua.

Pihan ruohonleikkuroimisen jälkeen halusimme perustaa kukkapenkin oikeaoppisesti. Möyhimme lapiolla hieman maata ja revimme enimmät rikkaruohot pois. Laitoimme alustaksi tavallista sanomalehteä, jonka on tarkoitus tukahduttaa alhaalla kasvavat rikkaruohot. Ukko siirsi penkkiin pari karannutta varjoliljaa ja minä kylvin siemeniä monenlaisia. Laitan uskoni ainakin kehäkukan ja siperianunikon siemeniin, muiden siemenien itämisestä en menisi takuuseen.

Olemme aloittelijoita puutarhanhoidossa, mutta onneksi meitä vanhemmat ja viisaammat osaavat aina neuvoa ja tunnistaa lajeja jotka itse on ohittanut ilman erityistä ajatusta!

Kullero on tunnistettu, se vaan ilmestyi ''jostain''.

Yksinäinen kiurunkannus löytyi vanhan sireenipuun alta

Tämä karvainen kaveri on kuulemma unikko.

Myös kumpareen päälle nousseet kasvit tunnistettiin jonkunlaisiksi liljoiksi. Olinkin kumpareen muodon takia varma että tuosta nousee jotain.

 Pihalla on ensimmäinen istuttamani tulppaanikin puhjennut kukkimaan. Tontilla olevat perinnetulput ovat vielä supussa.

Syksyllä istuttamani tulppaani

Tontin alkuperäisiä tulppaaneja, jännää nähdä millaisia kukkia nupuista paljastuu!

Pihalla on perinteisiä valkonarsisseja sekä niiden kerrannaista muotoa. Yhden karanneen kerrannaisen siirsin turvaan tien vierestä. Eräältä paikalliselta kuulimme että tontilla ennen kasvaneet keltanarsissit ja pionit ovat muuttaneet muihin koteihin. Sääli.

 

Erikoisempi kerrannainen narsissi. Sain työpaikaltani ilmaiseksi pieniä keltaisia narsisseja, joita oltiin heittämässä roskiin. Istutin ne tuonne siperianhernepensasaidan viereen.

Kevätkaihonkukat ovat parhaimmillaan

Hoikat helmililjat kurottelevat

Tässä nyt kukkivia ketunleipiä syötiin lapsena, ne maistuivat kirpeiltä.

Ja tämä otus oli ilkikurinen riiviö koko viikonlopun. Kaikki mökin matot menivät rullalle moneen otteeseen kun Watti laukkasi sivuttain selkä köyryssä ympäri ämpäri. Kun maukumiskonsertin jälkeenkään mami ei antanut tarpeeksi huomiota niin riiviö tuli tökkimään käsivarteen.Täytyy kaivaa Watin valjaat esiin ja ulkoiluttaa sitä, ehkä sen pitää vaan purkaa energioitaan.

Viikonloppua odotellessa

Pari lukijaani ovat toivoneet lisää päivityksiä blogiini joten täältä pesee, kerron vaikkapa siitä mikä viikonloppuna meitä odottaa ja lisäksi kerron siemenkylvöjeni tilanteesta.

Meidän täytyisi saada pelargoni-reunusnauha asennettua keittiön katon rajaan, tuo tapettirulla on pyörinyt nurkissamme jo kuukausitolkulla. Kumpikaan meistä ei ole koskaan tapetoinut, vaikka muuten tapeteista kovasti pidämmekin. Mutta nyt kun luin paperitapetin asennusohjeista, alkoi kauhistuttamaan. Toivottavasti tapettipöytänä voi käyttää tavallista ruokapöytää, muuten tapetoinnille tulee aika paljon hintaa. Lisäksi pelottaa jos sotkemme vastamaalatut lattiat ja seinät liisteriin. Emme ole niin fanaattisia perinnerakentamisen kannattajia että alkaisimme itse tekemään vehnäjauhoista liisteriä, kaupan tavara saa luvan kelvata.

Rahaa säästääksemme aiomme kesän aikana maalata talon itse. Jostain täytyisi vaan etsiä aikaa... Aina sunnuntain koittaessa tuntuu että juurihan me tulimme tänne, paljoakaan ei olla saatu aikaiseksi ja taas täytyy lähteä ajamaan pääkaupunkiseutua kohden.

Watti tarkistaa passaako tapetin laatu meille.

 Saimme ukon kaverilta kasan vanhoja betonitiiliä. Tiilet pääsevät reunustamaan kukkapenkkejä, ellemme keksi niille parempaa käyttötarkoitusta. Ehdotuksia otetaan vastaan! Rajaan nyt ainakin tulevan valkopallo-ohdakepenkin noilla tiilillä.

Minua odottaa röttelöllä tapetoinnin ja kukkien istutuksen lisäksi kamppailu jättipalsamien, jättiputkien ja kortteiden kanssa. Sain vahvistuksen sille epämääräiselle versomuodostelmalle joka on vajan takana. Jättipalsamiahan se. Jättipalsami on kauhujen kasvi, se leviää kuin rutto ja jaksaa lennättää siemeniään 7 metrin päähän itsestään. Kasvi on vieraslaji joka tukahduttaa alkuperäiset suomalaiset kasvilajikkeet hyvin nopeasti.

Jättipalsami

Toinen kauhukasvimme on jättiputki. Se on myrkyllinen, sitä ei saa käsitellä paljain käsin ja se jättipalsamin tavoin tuhoaa agressiivisella leviämisellään alkuperäiskasveja. Siinä missä palsamit ovat helppo repiä maasta, jättiputki on syvempänä maassa. Viimeksi kun katsoin niin jättiputken versot uhkaavat jo tulevaa kellokukkaketoani.

Jättiputki

Korte

Sitten hieman kivemmista kasveista. Otin yhteiskuvan kaikkein onnistuneimmista siemenkylvösteni tuloksista. Kuvassa on taka-alalla yksinäinen alppipiikkiputki, ainoa joka koko pussista iti. Olen suojeleva ainoata alppipiikkiputkeani kohtaan, se pääsee puutarhaan vasta kun ei varmasti enää tule halloja. Alppipiikkiputken vieressä on tammihortensia, se tekee maata pitkin rönsyjä. Tammihortensian voisin tänä kesänä laittaa ulos, kunhan suojaan sen rikkakasveilta kunnolla. Punaisessa purkissa on lyhtykoisoa, edessä on ruusumalvaa. Pienimmässä purkissa on valkopallo-ohdaketta, ne aion istuttaa nyt viikonloppuna ennen kuin ne halkaisevat ruukun kovalla kasvullaan.

Leijonankitaa en aio enää tulevaisuudessa siemenistä kasvattaa, suurimmasta osasta taimia tuli todella honteloita. Niitä taimia en kehtaa edes esitellä. Daaliat taas olivat kiva yllätys, ne alkoivat välittömästi multaan pistämisen jälkeen kasvamaan.

Daalia

Mummonpalsameista kaksi vahvinta selvisi pimeän talven lisäksi myös kömpelön Watin keväisestä riehumiskohtauksesta, jonka seurauksena pari palsamia  napsahti poikki ja sormustinkukkakylvökseni tuhoutui. Jäljelle jääneet palsamit alkanevat pian kukkimaan.

Minulla on myös muutama mysteeritaimikin kasvamassa: Englannista saapuneen siemenlähetyksen kirjekuoren pohjalla oli pari epämääräistä siementä. Laitoin ne kaikki itämään, katsotaan mitä niistä tulee... muumien angostuuraa ehkäpä?

Mysteeritaimet

Maaliviiva häämöttää?

On uskomatonta kuinka entinen röttelö alkaa tuntumaan asumakelpoiselta kodilta kunhan saa hiukan kalusteita ja viimeisia jalkalistoja paikoilleen. Nyt on se tilanne että sisäpinnat ovat kuosissa ja sitten vaan odotellaan paria pikkuseikkaa jotta pääsisimme viettämään ensimmäisen yön talossa. Keittiökalusteiden saapumisen lisäksi odotamme sitä että saadaan sähköt kuntoon ja vesiputket vedettyä. Luulemme että talo on yöpymiskunnossa juhannukseen mennessä. 

Tänä viikonloppuna Ukko maalasi seiniä valkoisella, hengittävällä vesiliukoisella maalilla ja asenteli jalkalistoja paikoilleen. Hiiri oli jostain rakosesta päässyt sisälle ja oli kakkeloinut sohvallamme. Eilisessä Rekkakuskit jäällä-ohjelmassa oli kuski joka oli nukkunut vahingossa hiiren kakoissa ja sai siitä vakavan hengitystieinfektion. Eli höyrypuhdistin täytyy vuokrata jostain ennen kuin sohvalle istutaan tai varsinkaan nukutaan. Olin jo lähes 6 kuukautta yrittänyt antaa tuota 70-luvun kaunotar-sohvaa ilmaiseksi Torilla ja facebookissa, mutta eipä se herättänyt kiinnostusta. Eli sohva jää meille, aion tosin hankkia jonkun pirteän viltin sen päälle.

Talon entinen liesi meinasi joutua ojasta allikkoon: se kävi reissulla pääkaupunkiseudulla ja lähes oli jo heitettävänä Sortti-aseman elektroniikkalavalle kun meidän kävi sääli tuota hellaa: eihän meidän tarvitse kuin vaihtaa siihen johto ja hieman pestä sitä niin hella on kuin uusi. Ja maksaahan uudet hellat kuitenkin monta sataa.

Uusiokäyttöön pääsi myös rappusten alla maannut vanha pesukomuutti. Pidän komuutin kuluneesta pinnasta, ei kaiken tarvitse loistaa uutuuttaan.

Mies hävisi kengistään kuin tuhka tuuleen?

Komuutin alta löytyi vanha sipulipussi: nyt tiedetään mitä pihalle on istutettu! Heinälilja-lajikkeista en itse ole ennen kuullutkaan.

Ukon hääriessä listojen kanssa tein kierroksen saunarakennuksessa. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja talossa ennen asunut mummo olisi juuri äskettäin poistunut rakennuksesta. Kiukaan tulipesässä oli vielä jäljellä polttopuita ja katon rajassa oli myrskylyhty, jonka valon turvin mummo suunnisti takaisin talolle.

Saunassakin on söpö komuutti. Tämä vaatiikin enemmän huoltoa, pari osaa oli lahonnut. 

Lounais-Suomessa koko viime viikon oli satanut. Huomasimme että vajan takana oleva laskuoja ei oikein vedä. Ukko möyhenteli ojan pohjaa. Nuo vanhat kosteikko-liljat/iirikset olivat piristyneet valtavasti sateista: enää ei lehdet olleet kuivuneita vaan terveen vihreitä. Nyt kun oja vetää hieman paremmin niin jatkossakin ne saavat juurilleen paremmin vettä.

Pihalta löysin ainakin 3 kappaletta hengissä olevaa Jackmanii-kärhöä. Luin että kärhöt kukkivat toisen vuoden versoilla, jonka jälkeen ne kuolevat. Ei ihme että puolet pihasta oli risuisen köynnöksen peitossa.

Aina niin kärsivällinen Watti oli taas mökillä seuranamme. Watti ei tunnin ajomatkasta ollut moksiskaan, paria mielipiteen lausahdusta lukuunottamatta. Täytyyhän kissalla luonnetta olla. Mökillä on tilaa temmeltää ja ikkunoista näkyy lintuja joita voi seurata. Watille on paha paikka aina jos mami lähtee saunan puolelle pesulle: mamia ei saa päästää hetkeksikään näköpiiristä pois. Samoin Watin täytyy vahtia milloin keittiössä on trafiikkia, silloin voi saada namupaloja! On se kissan elämä leppoisaa..