Sivut

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Maaliviiva häämöttää?

On uskomatonta kuinka entinen röttelö alkaa tuntumaan asumakelpoiselta kodilta kunhan saa hiukan kalusteita ja viimeisia jalkalistoja paikoilleen. Nyt on se tilanne että sisäpinnat ovat kuosissa ja sitten vaan odotellaan paria pikkuseikkaa jotta pääsisimme viettämään ensimmäisen yön talossa. Keittiökalusteiden saapumisen lisäksi odotamme sitä että saadaan sähköt kuntoon ja vesiputket vedettyä. Luulemme että talo on yöpymiskunnossa juhannukseen mennessä. 


Tänä viikonloppuna Ukko maalasi seiniä valkoisella, hengittävällä vesiliukoisella maalilla ja asenteli jalkalistoja paikoilleen. Hiiri oli jostain rakosesta päässyt sisälle ja oli kakkeloinut sohvallamme. Eilisessä Rekkakuskit jäällä-ohjelmassa oli kuski joka oli nukkunut vahingossa hiiren kakoissa ja sai siitä vakavan hengitystieinfektion. Eli höyrypuhdistin täytyy vuokrata jostain ennen kuin sohvalle istutaan tai varsinkaan nukutaan. Olin jo lähes 6 kuukautta yrittänyt antaa tuota 70-luvun kaunotar-sohvaa ilmaiseksi Torilla ja facebookissa, mutta eipä se herättänyt kiinnostusta. Eli sohva jää meille, aion tosin hankkia jonkun pirteän viltin sen päälle.


Talon entinen liesi meinasi joutua ojasta allikkoon: se kävi reissulla pääkaupunkiseudulla ja lähes oli jo heitettävänä Sortti-aseman elektroniikkalavalle kun meidän kävi sääli tuota hellaa: eihän meidän tarvitse kuin vaihtaa siihen johto ja hieman pestä sitä niin hella on kuin uusi. Ja maksaahan uudet hellat kuitenkin monta sataa.


Uusiokäyttöön pääsi myös rappusten alla maannut vanha pesukomuutti. Pidän komuutin kuluneesta pinnasta, ei kaiken tarvitse loistaa uutuuttaan.

Mies hävisi kengistään kuin tuhka tuuleen?

Komuutin alta löytyi vanha sipulipussi: nyt tiedetään mitä pihalle on istutettu! Heinälilja-lajikkeista en itse ole ennen kuullutkaan.




Ukon hääriessä listojen kanssa tein kierroksen saunarakennuksessa. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja talossa ennen asunut mummo olisi juuri äskettäin poistunut rakennuksesta. Kiukaan tulipesässä oli vielä jäljellä polttopuita ja katon rajassa oli myrskylyhty, jonka valon turvin mummo suunnisti takaisin talolle.
Saunassakin on söpö komuutti. Tämä vaatiikin enemmän huoltoa, pari osaa oli lahonnut. 






Lounais-Suomessa koko viime viikon oli satanut. Huomasimme että vajan takana oleva laskuoja ei oikein vedä. Ukko möyhenteli ojan pohjaa. Nuo vanhat kosteikko-liljat/iirikset olivat piristyneet valtavasti sateista: enää ei lehdet olleet kuivuneita vaan terveen vihreitä. Nyt kun oja vetää hieman paremmin niin jatkossakin ne saavat juurilleen paremmin vettä.

Pihalta löysin ainakin 3 kappaletta hengissä olevaa Jackmanii-kärhöä. Luin että kärhöt kukkivat toisen vuoden versoilla, jonka jälkeen ne kuolevat. Ei ihme että puolet pihasta oli risuisen köynnöksen peitossa.

Aina niin kärsivällinen Watti oli taas mökillä seuranamme. Watti ei tunnin ajomatkasta ollut moksiskaan, paria mielipiteen lausahdusta lukuunottamatta. Täytyyhän kissalla luonnetta olla. Mökillä on tilaa temmeltää ja ikkunoista näkyy lintuja joita voi seurata. Watille on paha paikka aina jos mami lähtee saunan puolelle pesulle: mamia ei saa päästää hetkeksikään näköpiiristä pois. Samoin Watin täytyy vahtia milloin keittiössä on trafiikkia, silloin voi saada namupaloja! On se kissan elämä leppoisaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti