Sivut

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannus röttelössä

Röttelö on ulkoapäin katsottuna aika luotaantyöntävä: maalikerros rapisee pois, kivijalka on halkeillut ja on slummipeltinen katto. Kun astuu eteisestä sisälle, niin tunnelma muuttuu heti kodikkaammaksi. Nyt keittiön kaapit on koottuna ja työtasot ovat paikallaan. Hiirenkakkaisen sohvan putsasimme höyrypesurilla, tuli raikasta jälkeä ja nyt sohvalle uskaltaa jopa istahtaa. Lauantaina nukuimme röttelössä ensimmäistä kertaa. Aluksi oli sellainen olo kuin nukkuisi jonkun vieraan talossa, johtuen varmaan siitä kun mm. ruokapöytä, sohvapöytä, sohva, komuutti, hella ja tupakkapöytä on alkuperäisasukkaiden jäämistöä. Ensi viikolla kannan röttelöön omia tavaroitani niin talossa alkaa näyttää enemmän omalta. Pari kertaa yön aikana havahduimme hereille, mutta talossa ei vaellellutkaan kummitus, vaan talon erittäin elävä kissahaamu, Watti.

Tänä aamuna yritimme saada reunusnauhan tapetoinnin päätökseen, mutta meiltä jäi uupumaan n. 40 cm tapettia. Täytyy vierailla tapettikaupassa taas.

Olohuone lähes valmiina, vielä yksi seinä tapetoidaan kiurulla.


Makuuhuone valmiina. Verhotkin ovat edellisten asukkaiden jäljiltä, mutta ne sopivat isoäititapettiin niin hyvin! Seinälle ripustin oman sukulaiseni, Lappalaisen 40-50-luvulla maalaaman hedelmäasetelma-taulun.

Eteinen on nyt maalattuna. Arvomme vielä että maalaammeko lattian vai mitä sille tekisi.
Watti kotiutui röttelöön aika nopeasti. Ensin jokainen kolo oli tutkittava ja varmistaa ettei mami karkaa minnekään oudossa paikassa. Juhannuslauantaina koimme ensimmäisen hepulin, mikä kertoo sen että Watti oli jo täysin kotiutunut. Nyt Watti näyttää miten röttelössä rentoutuminen on mahdollista mitä erilaisimmissa paikoissa.

Sängyssä on kiva tutia lempihiiri kainalossa...

..ja unien jälkeen täytyy hieman venytellä...
...ja kun kaipaa vaihtelua niin siirtää ruhonsa vaan tyynyn päälle!
Myös tv-pöydän päällä on hyvä nukkua, Aurora Karamzinin elämänkertaa vasten.

Sohvapöytä menettelee lepopaikkana, täytyy ihan irvistää!
Puutarhaan sain mummulta pari valtavaa auringontähteä. Niiden kaivaminen maasta vaati Ukon lihasvoimaa, kiitos hänelle! Aluksi pelkäsin miten auringontähdet enää noin isoina juurtuvat, mutta viikon aikana satoi varmaan sata kertaa joten kumpikin on onneksi piristynyt.
Auringontähti


Jännittää nähdä minkä värisiä sormustinkukkani kukinnot ovat.
Hevoskastanjan alle on ilmestynyt jotain kuunliljoja.
Ihanat iirikset puhkeavat kukkaan yksitellen.
Jalokuunlilja ''Fragrant Blue'' oli hyvä ostos. Rakastan näiden kuunliljojen sinisyyttä ja hentoa vihreyttä. Ostin kolme kappaletta näitä ja ne näyttävät viihtyvän vajan edessä ja ovat jopa kasvattaneet lisää lehtiä.
Mökinruusu jaksaa vielä kukkia ja levittää ihanaa tuoksuaan.
Tähän marjapensaitten ympärille on saatava joku maanpeiteratkaisu, vaikkapa katekangas ja sen päälle soraa/ kivituhkaa. Nyt ruohikko pitää ajaa ruohonleikkurilla joka viikko ja ruohikon punkit hierovat toiveikkaina käsiään. 
Palsami & vatukka-alueemme. Molemmat ovat roihahtaneet ilmiömäiseen kasvuun ja varmaan pian siementävät. Yritän kyllä sitä ennen nistiä nämä.

2 kommenttia:

  1. Löysinpä tänne blogiisi ja päätin jäädä vakkarikävijäksi. Aika paljon olette saaneet lyhyessä ajassa talon hyväksi tehtyä. Ja ylllättävän paljon pihasta on löytynyt vanhoja, tuttuja kasveja. Kunhan ne saavat taas hoivaa ja rakkautta, ei muuta tarvitakaan.

    VastaaPoista
  2. Kiva, no mutta tervetuloa Röttelön lukijaksi! :) Juu, onhan tuossa talossa ollut hommaa.. toivottavasti kesälomalla ehditään muutakin tehdä kuin korjailla paikkoja. Niinpä, on jotenkin ihana ajatus että vaikka edellisestä asukkaasta aika jätti jo 10 vuotta sitten, niin kukat jäivät jäljelle ja ne nousevat joka vuosi. Minun täytyy vaan muistaa lannoitella ne etteivät käy liian laihoiksi.

    VastaaPoista