Sivut

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Juhannuksena osapuilleen valmis

Viikonloppu oli jälleen työntäyteinen. On kummallista kuinka aikaansaamiset vaihtelee Röttelöllä joka toinen viikko. Viime viikonloppu oli työn suhteen aika apaattista, mutta nyt työ sujui kuin tanssi. Otinpa pari juoksuaskeltakin nyt kun talvella sairastetun sydänlihastulehduksen aiheuttamat lisälyönnit tuntuvat heikentyneen, jaksoin jopa rehkiä hyvällä omatunnolla.

Nyt keittiön lattian aukko on korjattu ja sähkö-, ja vesiputket on vedetty. Ukko kokosi keittiökaapitkin. Ensi viikolla täyty vaan asentaa työtaso ja helat paikalleen. Olemme yrittäneet säästää remonttikustannuksissa: löysimme kirpputorilta keittiönaltaan ja hanan 20 eurolla. Uutena allas ja hana olisivat varmaankin kustantaneet noin 300 €. Tuleva työtaso meillä jo on, sen saimme tuttavien purkuun menevistä remonttijätteistä. Yritämme saada keittön valmiiksi juhannukseksi. Askeettisen ja karun saunan ja pesutilan uusiminen/meikkaaminen olisi seuraava projekti.

Lattian aukko korjattuna. Täytyy vaan sutaista tuohon lattiamaalia, sitä on onneksi vielä jäljellä.
Työtaso ja helat vielä uupuu..
Tässä jo asennellaan kattolamppua.
Ihanainen 70-luvun lamppu löytyi talvella osto ja myyntiliikkeestä. Valon määrä ei päätä huimaa, tämä taitaa päätyä mieluummin olohuoneeseen.

Puutarhassa on viikossa taas tapahtunut paljon. Akileijat ovat puhjenneet kukkaan tummansinisten ja vaaleanpunaisin värein. Harmi kun en saanut kännykkäkameralla ikuistettua niiden kukkien herkkää kauneutta.



Puutarhan kenties tärkein löytö oli etupihan ryteikön suojissa piileskelleen pionin löytyminen! Suuret pionipuskat oli viety sen jälkeen kun talo autioitui, mutta ilmeisesti maahan oli jäänyt ainakin yksi siemen odottamaan parempia aikoja. Veikkaan että alkuasukaspioni on Sarah Bernhard, entisajan suosituin vaaleanpunainen pioni. Sen lehdet muistuttavat hieman omaa, muutama viikko sitten istuttamaani Sarah Bernhardt'iani.

Laitoin alkuasukille hieman hevonkakkakompostia ja kitkin rikkaruohot ympäriltä.
Tämä pioni on tädiltä saatu vanhan ajan pioni, lajikkeesta ei ole tietoa. Toivottavasti se piristyy viikon aikana.

Teimme toisenkin kukkalöydön. Olimme juuri ajaneet oman tontin rajalle, kun huomasin ryteikössä jotain epäilyttävän vaaleanpunaista. Otin lapion mukaan ja kävin katsomassa mikä kukka siellä kukkii. Sieltähän löytyi sievästi ison kiven päältä kukkiva kevätpikkusydän. Pelastin karkulaisen omaan kukkapenkkiimme.



Viikonlopun kukkaloiston kruunasi tämänpäiväinen reissu Haagan Rhodorendrum-puistoon ystävän kanssa. En tiennyt että rodot kasvavat noin isoiksi puiksi. Rhodopuisto oli uskomattoman kaunis paikka, kuin sademetsä.




2 kommenttia:

  1. Ihanalta kuulostaa, kun olet niin innostunut akileijoista. Teidän ja akileijojen tarina muistuttaa sitä tarinaa Karin Berglundin puutarhakirjasta, josta on pätkä blogini ihan ensimmäisessä jutussa tammikuulta 2012.
    Tervetuloa blogini lukijaksi!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, kun olet innostunut akileijoista. Tarinasi kuulostaa siltä Karin Berglundin puutarhakirjasta lainatulta tarinalta, josta on pätkä blogini ihan ensimmäisessä jutussa tammikuulta 2012.
    Tervetuloa blogini lukijaksi!

    VastaaPoista