Kaiken alku ja juuri

Keväällä haaveisiimme ilmestyi haavekuva punaisesta mummonmökistä, perunapellosta ja värikkäistä perennoista jotka houkuttelevat kaikki tienoon perhoset puoleensa.  Näimme itsemme juomassa aamukahvia omassa puutarhassa, lintujen laulaessa ympärillämme ja nousevan auringon hyväillessä poskiamme. Haave oli niin voimakas että aloitimme sopivan kesäpaikan etsimisen Varsinais-Suomen ja Hämeen alueelta. Kävimme katsomassa muutamaa paikkaa, jotka olivat omilla tavoillaan kauniita, mutta eivät vaan iskeneet meihin. Lisäksi tuli todettua se tosiasia, että täyden helahoidon mökki järven rannalla maksaa lähes poikkeuksetta ainakin 100 000 €.

Oman rintamamiestalomme löysimme kun rajasimme alueen tiettyyn Varsinais-Suomen pitäjään josta Elmerin mummo on kotoisin ja jossa on vietetty lukuisat lapsuuden kesät. Kyseisellä paikkakunnalla oli ollut jo muutaman vuoden myynnissä 15 vuotta tyhjillään ollut 50-luvun alussa rakennettu rintamamiestalo suurella tontilla, ilman rantaa. Kävimme katsomassa paikkaa pariinkin otteeseen mutta jouduimme toteamaan että paikka vaatii valtavasti remonttia: kivijalassa halkeamia, lahot portaat, kuisti on nähnyt parempia päiviä, myös vajan seinässä on halkeamia kun rakennuksen seinustalla kasvoi jotain 2-3 metrisiä rikkakasveja. Lähdimme haikein mielin pois, mutta totesimme että paikka on aivan ihana ja kaunis, harmi kun se on ihan röttelö... Paikka jäi mieliimme pariksi kuukaudeksi ja lopulta kohtasimme todellisuuden: meidän rahoillamme emme saa täydellistä, muuttovalmista taloa vaikka kuinka etsisimme. Varasimme näytön kesällä nähtyyn rintamamiestaloon ja pääsimme katsomaan paikat sisältä. Sisätilat olivatkin positiivinen yllätys: ei tuntunut homeen hajua, ei kosteusvaurioita seinissä eikä lattiassa. Ja tuvan puolella oli punainen suuri leivinuuni. Ikkunoissa oli ihanat kukalliset pitsiverhot. Paikka tuntui omalta, remontista viis. Teimme tarjouksen ja se hyväksyttiin!