Juhannuksena osapuilleen valmis

Viikonloppu oli jälleen työntäyteinen. On kummallista kuinka aikaansaamiset vaihtelee Röttelöllä joka toinen viikko. Viime viikonloppu oli työn suhteen aika apaattista, mutta nyt työ sujui kuin tanssi. Otinpa pari juoksuaskeltakin nyt kun talvella sairastetun sydänlihastulehduksen aiheuttamat lisälyönnit tuntuvat heikentyneen, jaksoin jopa rehkiä hyvällä omatunnolla.

Nyt keittiön lattian aukko on korjattu ja sähkö-, ja vesiputket on vedetty. Ukko kokosi keittiökaapitkin. Ensi viikolla täyty vaan asentaa työtaso ja helat paikalleen. Olemme yrittäneet säästää remonttikustannuksissa: löysimme kirpputorilta keittiönaltaan ja hanan 20 eurolla. Uutena allas ja hana olisivat varmaankin kustantaneet noin 300 €. Tuleva työtaso meillä jo on, sen saimme tuttavien purkuun menevistä remonttijätteistä. Yritämme saada keittön valmiiksi juhannukseksi. Askeettisen ja karun saunan ja pesutilan uusiminen/meikkaaminen olisi seuraava projekti.

Lattian aukko korjattuna. Täytyy vaan sutaista tuohon lattiamaalia, sitä on onneksi vielä jäljellä.

Työtaso ja helat vielä uupuu..

Tässä jo asennellaan kattolamppua.

Ihanainen 70-luvun lamppu löytyi talvella osto ja myyntiliikkeestä. Valon määrä ei päätä huimaa, tämä taitaa päätyä mieluummin olohuoneeseen.

Puutarhassa on viikossa taas tapahtunut paljon. Akileijat ovat puhjenneet kukkaan tummansinisten ja vaaleanpunaisin värein. Harmi kun en saanut kännykkäkameralla ikuistettua niiden kukkien herkkää kauneutta.

Puutarhan kenties tärkein löytö oli etupihan ryteikön suojissa piileskelleen pionin löytyminen! Suuret pionipuskat oli viety sen jälkeen kun talo autioitui, mutta ilmeisesti maahan oli jäänyt ainakin yksi siemen odottamaan parempia aikoja. Veikkaan että alkuasukaspioni on Sarah Bernhard, entisajan suosituin vaaleanpunainen pioni. Sen lehdet muistuttavat hieman omaa, muutama viikko sitten istuttamaani Sarah Bernhardt'iani.

Laitoin alkuasukille hieman hevonkakkakompostia ja kitkin rikkaruohot ympäriltä.

Tämä pioni on tädiltä saatu vanhan ajan pioni, lajikkeesta ei ole tietoa. Toivottavasti se piristyy viikon aikana.

Teimme toisenkin kukkalöydön. Olimme juuri ajaneet oman tontin rajalle, kun huomasin ryteikössä jotain epäilyttävän vaaleanpunaista. Otin lapion mukaan ja kävin katsomassa mikä kukka siellä kukkii. Sieltähän löytyi sievästi ison kiven päältä kukkiva kevätpikkusydän. Pelastin karkulaisen omaan kukkapenkkiimme.

Viikonlopun kukkaloiston kruunasi tämänpäiväinen reissu Haagan Rhodorendrum-puistoon ystävän kanssa. En tiennyt että rodot kasvavat noin isoiksi puiksi. Rhodopuisto oli uskomattoman kaunis paikka, kuin sademetsä.

Sitä sun tätä

Hieman sähköistä 

Viikonloppu oli jälleen työntäyteinen. Yli puoli vuotta raatamista alkaa jo tuntumaan mielessä ja kropassa. Mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä: sähköt on nyt vedetty, keittiökin saapui perjantaina ja on kannettu sisälle! Onneksi Ukko on sähkömies ammatiltaan, hän osasi asentaa sähköpiuhat. Vedimme johdot pintavetona koska se on helpoin ja myös halvin tapa. Ja kyllähän entisajan rintamamiestaloissa vedettiin sähköt yleensä pintavetona. Saimme pelastettua jopa pari alkuperäistä bakeliittikatkaisinta.

Purujen seasta löytyi Boston-tupakka-askin repale. Kuulemma Boston oli työmiesten lempparitupakkamerkki.

 

Pensas-, ja perennalöytöjä

 

Piha on täynnä ilonaiheita, mutta paikoitten myös murheenkryynejä. Iloisia yllätyksiä ovat olleet talossa asuneen mummon istuttamat ihanat pensaat ja perennat. Murheenkryynejä on jatkuva taistelu vuohenputken ja muiden rikkakasvien kanssa. Puput aiheuttavat myös harmaita hiuksia, ne ovat syöneet yhden istuttamamme omenapuun. 

Talossa ennen asuneella mummolla oli kyllä värisilmää. Hurmehappomarjapensasta pihalla kasvaa kahdessa paikassa. Hurmehappomarjapensas on kukkiessaan ihanan koristeellinen ja tuo mukavaa kontrastia muuten niin pirteän vihreään näkymään. Jotkut sanovat että pensas haisee kukkiessaan todella pahalta, mutta itse en mokomaa ole havainnut.

 

Pihalle oli putkahtanut hillaa muistuttavia lehtipareja ja viikonloppuna puhkesi yksi kirkkaan oranssi kukka. Nyt sain mysteerikukalle nimen kun Cheri Autuas Olo-blogissaan kertoi tuosta kukasta: se on tulikellukka, perinneperenna! Jouko Rikkisen Suomalaiset perinnekasvit-kirjassa kertoo että tulikellukka yleensä kukkii kesä-heinäkuussa. 

Kullerot ovat nyt täydessä kukassa ja alkavat kohta lakastua. Minun täytyy syksyn tullen kerätä talteen kulleroiden siemenet ja kunnostaa niiden asuinsijat, kullerot viihtyvät mehevässä puutarhamullassa. Tuossa kohdassa maa on kuivaa ja kovaa, ihme että ne siellä viihtyvät.

Akileijat ovat yllättäneet minut iloisesti: niitä on ilmestynyt muutamaan paikkaan ja yritän nyt suojella niitä vuohenputkilta ja muilta inhottavilta rikkakasveilta. Siirsin pari pientä akileijaa perustamaani kukkapenkkiin, mutta pelkään pahoin että akileijat eivät pidä siirtämisestä. 

Yksi akileija löysi itsensä entisen maitolaiturin edestä.

Komea akileija vuohenputkien ahdistelemana.

Myös pähkinäpuu ja siperianhernepensaat kukkivat!

Alla olevassa kuvassa on mahdottoman ruma mykerö painajaispenkissäni. Luulen että tuosta rumiluksesta tulee jotain kaunista, mutta aikahan sen vasta näyttää. Tuosta kuvasta saa hyvän kuvan millainen työnsarka vajan edessä olevassa kukkapenkissä on: vuohenputkea, voikukkaa ja jättiputkea valtaa koko ajan lisää elintilaa.  Tarha-alpin mykeröitä olen repinyt pois jo puolet, se leviää kuin rutto. Syksyllä luulin kitkeneeni kaikki rikkaruohojen juuret pois tuolta alueelta ja kylvin monta pussia ukon-, hirven,- ja vuohenkelloa, mutta on kyllä ihme jos yksikin kellokukka tuolta jaksaa nousta.

Hyötykasvimaalla 

 

Ei tarvita paljoa mielikuvitusta kun koittaa löytää syitä sille miksi marjapensaamme ovat noin painavia marjoista: vajan päädyssä ennen sijaitsi sikala ja vieressä on myös mennyt huussin laskuoja. Tienoon rastaat varmaan odottavat kieli pitkänä marjojen kypsymistä. Täytyy yrittää ehtiä apajille niitä ennen.

Eilen sain tehtyä kolmesta laihasta raparperinvarresta mansikka-raparperipiirakan. Tuo piirakka on toistaiseksi ensimmäinen konkreettinen asia josta olemme hyötyneet paikan ostettuamme :D. Kallis raparperipiirakka.

Hieman tulppaaneista ja narsisseista

Olin syksyllä onnistunut ainakin yhdessä tulppaanisipulien valinnassa. Nämä tulppaanit puhkesivat kukkaan pari viikkoa sitten, ensin kukka oli puoliksi keltainen, teristä punainen. Tänä viikonloppuna samojen tulppaanien sähäkkä keltaisuus oli vaihtunut romanttisen valkoiseen ja punainen oli alkanut muuttua vaalenpunaiseksi. Odotan innolla tulevaa viikonloppua, onko kukat silloin täysin valkoisia? Harmi kun en muista lajikkeen nimeä, haluaisin istuttaa näitä lisää.

Nämä massiiviset tulppaanit ovat talossa ennen asuneen mummon peruja.  Ne ovat kai jotain perinnelajiketta kun varret olivat niin vahvat ja kukkiminen kesti pitkään.

Nämä narsissit ovat vanhaa, 1890-luvulta peräisin olevaa lajiketta. Lajikkeen hieman kyseenalainen nimi on ''Lucifer''. Sievät, tuoksuvat ja monta viikkoa kukkivat narsissit eivät mielestäni ansaitse mokomaa nimeä!

Isoäidin paljon paremmin hoidetummassa penkissä on vanhaa kerrannaista narsissia. Keltaisen kukan nimeä en ikävä kyllä muista...

 

Herkkien lukijoiden kannattaa nyt kelata alas nopeasti. 

 

Kevät koittaa myös toukille.. Hyh, toivottavasti noista kasvaa kauniita perhosia eikä tuholaisia.

Ei päivääkään ilman Wattia, meidän omaa tuholaistamme. Tässä loikoillaan sarkastisen ilmeen kera touhukkaan päivän jälkeen.

Pelargoniboordista kukkaiseen kesäpäivään

 Puuh, olipas työntäyteinen ja helteinen viikonloppu. Lauantaina varsinkin aika kului kuin siivillä, uurastimme hieman sisällä ja sitten pihalla.

Tapetointi sujuikin hyvin vaikka siitä meillä ei ollut kokemusta. Boordin tapetoimisessa vaikeinta oli saada nauha liimattua suoraan. Myös kohdistaminen vaati hieman käsinäppäryyttä ja tarkkaa silmää. Talossa ei tapahtunut muuta erityistä, edelleen odottelemme keittiön saapumista. Sähkötyöt pyritään tekemään ensi viikonloppuna. Itsevarmuutemme tapetoinnissa kohosi sen verran että taidamme kokeilla laittaa kiuru-tapettia vielä yhteen seinään olohuoneessa, yksi rulla kun jäi maalausliikkeeltä keväällä ylimääräiseksi.

Kattolistat vielä uupuu

Onkohan tuo nyt oikea korkeus boordeille...

Pihalla tapahtui enemmän kuin sisällä. Jouduimme voimattoman tunteen valtaan kun näimme että vuohenputket ja jättiputket olivat roihahtaneet ilmiömäiseen kasvuun etupihalla ja kukkakedoksi tarkoittamallani alueella.

Aloitimme kuokkimalla jättiputkia, jotka olivat ehtineet kasvaa varmaan kymmenen senttiä viikon aikana. Jättiputkien juuret olivat vahvoja ja olivat syvällä. Kun kasvia repi maasta niin nenään tulvi ällöttävä, pilaantunut haju.

Talon seinustalla kasvaa köynnösruusu, luultavasti Pohjantähti. Se piristyi keväisestä kuivien oksien karsimisesta, tekee jo lehtiä ja kurottelee oksiaan yhä pidemmälle. Aiomme siirtää köynnösruusun muualle sitten kun se on kukkinut. Huomasimme kivijalassa hienoisen halkeaman, jonka ruusun juuret on tehnyt.

Parissa tunnissa tontti kohentui hurjasti, kiitokset jätteet keräävälle ruohonleikkurille, joka ahnaana imaisi jopa laiskuuksissani keskelle pihaa jättämäni vanhan risukasan. Rajasimme koivujen väliin tasaiselle alueelle kohdan, jonne rakennamme terassin kesän aikana. Metsikön raivaaminen jää odottamaan hamaa tulevaisuutta. Olisihan se hyvä ainakin karsia tiheää rämeikköä jotta ohikulkijat ymmärtävät että alue kuuluu meidän tonttiimme, eikä ole jotain hylkymaata.

Ihanat tuomenkukat tuoksuivat hyvältä. Tuomen tuoksu on miellyttävä muttei päihitä mesiangervon tai suopayrtin tuoksua.

Pihan ruohonleikkuroimisen jälkeen halusimme perustaa kukkapenkin oikeaoppisesti. Möyhimme lapiolla hieman maata ja revimme enimmät rikkaruohot pois. Laitoimme alustaksi tavallista sanomalehteä, jonka on tarkoitus tukahduttaa alhaalla kasvavat rikkaruohot. Ukko siirsi penkkiin pari karannutta varjoliljaa ja minä kylvin siemeniä monenlaisia. Laitan uskoni ainakin kehäkukan ja siperianunikon siemeniin, muiden siemenien itämisestä en menisi takuuseen.

Olemme aloittelijoita puutarhanhoidossa, mutta onneksi meitä vanhemmat ja viisaammat osaavat aina neuvoa ja tunnistaa lajeja jotka itse on ohittanut ilman erityistä ajatusta!

Kullero on tunnistettu, se vaan ilmestyi ''jostain''.

Yksinäinen kiurunkannus löytyi vanhan sireenipuun alta

Tämä karvainen kaveri on kuulemma unikko.

Myös kumpareen päälle nousseet kasvit tunnistettiin jonkunlaisiksi liljoiksi. Olinkin kumpareen muodon takia varma että tuosta nousee jotain.

 Pihalla on ensimmäinen istuttamani tulppaanikin puhjennut kukkimaan. Tontilla olevat perinnetulput ovat vielä supussa.

Syksyllä istuttamani tulppaani

Tontin alkuperäisiä tulppaaneja, jännää nähdä millaisia kukkia nupuista paljastuu!

Pihalla on perinteisiä valkonarsisseja sekä niiden kerrannaista muotoa. Yhden karanneen kerrannaisen siirsin turvaan tien vierestä. Eräältä paikalliselta kuulimme että tontilla ennen kasvaneet keltanarsissit ja pionit ovat muuttaneet muihin koteihin. Sääli.

 

Erikoisempi kerrannainen narsissi. Sain työpaikaltani ilmaiseksi pieniä keltaisia narsisseja, joita oltiin heittämässä roskiin. Istutin ne tuonne siperianhernepensasaidan viereen.

Kevätkaihonkukat ovat parhaimmillaan

Hoikat helmililjat kurottelevat

Tässä nyt kukkivia ketunleipiä syötiin lapsena, ne maistuivat kirpeiltä.

Ja tämä otus oli ilkikurinen riiviö koko viikonlopun. Kaikki mökin matot menivät rullalle moneen otteeseen kun Watti laukkasi sivuttain selkä köyryssä ympäri ämpäri. Kun maukumiskonsertin jälkeenkään mami ei antanut tarpeeksi huomiota niin riiviö tuli tökkimään käsivarteen.Täytyy kaivaa Watin valjaat esiin ja ulkoiluttaa sitä, ehkä sen pitää vaan purkaa energioitaan.