Sivut

lauantai 8. lokakuuta 2016

Pohdintoja ajamisesta ja viimeisiä kukkijoita

 Olen ajanut autoa nyt noin vuoden. Pelkään vieläkin kaistanvaihtoja kamalasti, ja aina valitsen sen reitin, jolla kaistaa ei tarvitse vaihtaa. En myöskään suostu ajamaan minnekään, missä en ole ennen käynyt. Työmatkani on suoraa tietä ilman ihmeempiä kikkailuja, ja valitsen aina sen tutun puolen tieltä, että voin sujuvasti sujahtaa omalta kaistalta uudelle kaistalle. Kehä Ykkösen ruuhkiin en edes kuvittele meneväni, siellä on semmoinen liikennekaaos ettei mitään rajaa, siitä kuulen kokemuksia töissä joka päivä.

Minulle miellyttävintä on ajaa maksimissaan maksimissaan 80 km/h-alueella, mieluiten vielä hiljempaa. Jos ajan moottoritiellä, kämmenet hikoaa, kun pikkuinen auto tuntuu heittelehtivän tuulen voimasta. Olen huomannut, että monet eivät pidä turvavälejä ollenkaan. Espoon Turuntien neljän ruuhkassa on mielestäni typerää ajaa toisen takamuksessa. Jos edellä tulee äkkijarrutus, ei ehdi reagoimaan oikein mitenkään.  Minulle on myös tullut selväksi, mistä tietyn automerkin kuskit ovat saaneet maineensa :D. Olen nähnyt hurjia kiilaamisia ja ohituksia, mutta kuitenkin 10 sekunnin päästä molemmat seisomme samoissa liikennevaloissa.

Todellinen kuskin tulikaste oli ajaa 1,5 tunnin matka Röttelölle matkaseurana pelkkä Watti. Mutta selvisimme molemmat hengissä! Vanhalla tiellä ei ollut ollenkaan liikennettä, ja oli ilo ajaa kauniissa syysruskaisissa maalaismaisemissa. Wattikaan ei laulellut kertaakaan. Paitsi perillä oltuamme kysyin siltä, että oletko vielä kyydissä kun on niin hiljaista. Kopasta kuului vaimea ''mää''.

Syyskukkia

Jotkut kesäkukat ovat varmaan erehtyneet vuodenajasta. Bongasin yhden metsäkurjenpolven, tulikellukan ja ruusumalvan kukkimassa, vaimeasti tosin.




 Syysasteri on pihan alkuperäisiä. Mitähän lajiketta se on? Minulla on myös lahjaksi saatua vaaleansinistä syysasteria, joka on paljon matalampaa ja sen kukatkin ovat pienempiä ja vaimeampia. Saakohan tällaisia korkeita, runsaasti kukkivia vanhan ajan syysastereita enää taimikaupoista?






Viimeiset pörriäiset ovat kiitollisia siitä, että auringontähdet tekivät vielä muutaman kukan näinkin myöhään.

Ruusumalva sinnittelee


Harakankellot ovat ihania. Siirsin yhden sellaisen kukkapenkkiin, ja se kiitti minua kukkimalla monta kuukautta, se oikein rotevoitui päästyään hyvään multaan. Aion jatkossakin laittaa niitä kukkapenkkiin.

 Watin viikonloppu

Me vastustamme kesäkissojen hankkimista ja muutenkin inhoamme kaikenlaista elänten kaltoinkohtelua. Miksi kissoja pidetään vielä vuonna 2016 niin ala-arvoisina, ettei niistä muka tarvitse huolehtia ja niitä hylätään edelleen todella paljon. Toivoisimme asennemuutosta koko kansalle tässä asiassa. 

 Aiheeseen liittyen, kävimme lauantaina Salon SSEY:n kirpputorilla. Kaikki kirpputorin myyntituotot menevät Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:lle. Kannattaa käydä jos tulee Saloon asiaa! Tässä kirppiksen yhteystiedot: http://ssey.fi/testisivu/ssey-kirppis

SSEY:llä oli myynnissä ihania käsinvirkattuja hiirileluja. Ostin kokeeksi yhden Watille, ja hiiri oli menestys. Jahti ja julma riepottelu alkoi heti, Virkattu hiiri ei ollut pelkkää uutuudenviehätystä, sillä on leikitty nyt jo moneen otteeseen.


Watti uuden hiirensä kanssa
Muuten Watin viikonloppu sujui leppoisissa merkeissä, ruohoa syöden, nukkuen ja leikkien. Kerran töistä kotiin saavuttuani, löysin kuistiltamme oranssinruskean kissan. Se lähti heti pakoon kun huomasi minut. Onkohan Watilla salainen vakoilija? Watin nukkumapuu on heti ikkunan vieressä, ja siitä se näkee suoraan kuistille. Ties minkälaiset ihailijajoukot kuistillamme käy kun olemme poissa. Ruskeaoranssi kisu on selvästi ollut kotona ruoka-aikaan ja sillä oli panta kaulassa. Se asuu varmaan tässä jossain lähellä. 




17 kommenttia:

  1. Kaikenlainen eläinten kaltoinkohtelu on raivostuttavaa! Mukavaa, että vielä löytyy joitakin kukkijoita, asterit varsinkin ovat sitkeitä tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoisen lämmin alkusyksy varmaan houkutteli monia kukkijoita :). Asterit on ihania, mutta joskus on vähän epävarmaa ehtivätkö kukkia ollenkaan.

      Poista
  2. Kiva postaus, kiitos tästä. En yhtään ihmettele ettet halua lähteä ruuhkiin ajamaan. En minäkään mielelläni lähde, vaikka olenkin autoillut liki kolmekymmentä vuotta. Kauniita kukkia vielä. Ihana Watti! - Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ruuhkissa on tosi stressaavaa ajella, mutta kyllä sekin menee jos ei tarvitse vaihdella kaistoja. Wattikin kiittää, on se ihana :).

      Poista
  3. Kehä ykkösellä on usein ruuhkia, mutta kamerat ovat vähän hillinneet kiilailua. Olen tullut siihen tulokseen, että turvaväleistä luovutaan, koska jos sellaista pidät, on joku koko ajan kiilaamassa eteesi. Ajokulttuuri on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut holtittomammaksi. Ajamisen oppii vain ajamalla, kaistanvaihtoakin voi harjoitella ruuhka-ajan ulkopuolella vaikka jonkun kokeneemman kuskin kanssa. Kymmeniä vuosia sitten, tuoreena kuskina, ajelin iltaisin Helsingissä, oppiakseni reittejä ja saadakseni varmuutta kaupunkiajoon.
    Lämmin syksy on saanut monet kukat heräämään, aivan liikuttava tuo metsäkurjenpolvi.
    Meistäkin on järkyttävää, että vieläkin jotkut hylkäävät kissoja oman onnensa nojaan. Eläinsuojeluyhdistysten tilat täyttyvät kissoista, eivätkä kaikki hylätyt tietenkään löydä tietään turvaan. Rapsutukset Watille, hauskoja leikkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, täälläkin huomaa joka päivä, kuinka itsekästä väkeä ratin takana on: kolmenkympin alueella, jolla on paljon lapsia ja suojateitä, kaahataan renkaat vinkuen kuuttakymppiä. Onneksi huomasin kerran poliiseja valvomassa näitä kaistapäitä, ehkä oppivat sakosta. Minunkin pitää tehdä noin, että harjoittelee eri reittejä, jonne ehkä joskus tulee reissua. Kunhan saa jonkun rauhallisen opettajan neuvomaan.

      Yhden kulkukissan olemme kerran vieneet eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin ja muistelen sitä kissaa vieläkin, se oli kiltti kuin mikä ja nukahti syliin kun oli ilmeisesti pelännyt niin paljon metsissä oleskeltuaan. Jos samanlainen kissa tupsahtaisi meidän pihalle, ottaisin sen meille asumaan. Kiitos, rapsutukset välitetty Watille :)

      Poista
  4. Olen ajanut jo monta vuotta autolla, mutta kuljen kun juna samaa rataa. Koti-työpaikka-kauppa-koti jne. Ajan vain mikä on pakollista. Suosin julkisia, jos tarvii vaihtaa paikkakuntaa. Enkä yhtään häpäile kertoa sitä. Ei kaikkien tarvitse olla teiden ritareita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, en mielelläni kulje minnekään autolla jos ei ole ihan pakko. Pk-seudulla on kuitenkin tosi hyvät julkiset yhteyden Helsinkiin. Olen näihin päiviin asti myös polkenut pyörällä töihin, eikä aikaeroa autoiluun tule kuin jotain 20 minuuttia ruuhka-aikaan :O.

      Poista
  5. Liikennekulttuuri on eittämättä muuttunut aika villiksi ja käyttäytyminen ratin takana rumaksi. Ajan usein Turunväylällä ja Kehä I:llä, mutta ei se enää hirvitä. Minäkin kävin aikoinani harjoittelemassa reittejä ja vaikeita tilanteita hiljaiseen aikaan. Lähdin myös rohkeasti uusiin paikkoihin ja ruuhkiin. Virheitä tuli ja monesti huomasin olevani väärällä kaistalla. Sitten vain eteenpäin, kunnes oli mahdollisuus kääntyä tai etsiä uusi reitti. Kaiketi monet mieskuskit ajattelivat, että siinä taas nainen törttöilee, mutta ajatus ei tapa. Kaikki tekee liikenteessä virheitä, mutta pääasia, ettei tule henkilövahinkoja. Varmuus ja rohkeus tulee kokemuksen myötä ja kokemusta saa vain ajamalla.
    Erään naapurin pihalla kasvaa juuri tuota samaa asteria ja olen odottanut, että näkisin asukkaat pihalla, jotta voisin pyytää pienen juurakon itselleni. Luulen sen olevan vanhaa kantaa, jollaista en ole nähnyt kaupoissa. Kukkii parhaillaankin aivan upeana puskana.
    Toivottavasti ihmisten valistuneisuus paranisi sen verran, että kissojen kaltoinkohtelu loppuisi. "Se on vain kissa" -ajattelu on säälimätöntä ja käsittämätöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta, virheitä tosiaan sattuu kaikille, mutta niistä pitää ottaa opiksi. Onhan se auto aivan mahtava kulkupeli. On ihan mahdotonta varhain aamulla siirtyä julkisilla Espoosta esimerkiksi Tuusulaan alle tunnissa. Pitää vaan rohkaistua ja saada rautahermoinen opettaja viereen neuvomaan :).

      Otan nyt tänä syksynä asterista siemenet talteen ja katson mitä niistä saa aikaiseksi. Ihanaa jos saat naapureiltasi sen juurakon, tuo asteri on niin helppohoitoinenkin eikä leviä liikoja.

      Poista
  6. Ihailen sinua kovasti kun uskallat ajella! Itse en enää osaa enkä uskalla ajaa ollenkaan. Liikenne on niin sekopäistä. Aivan ihana tuo asteri, minä olen etsiny ttuollaista pitkään mutten löydä mistään. Unelmissa siintäisi astereita, mutta onnistun aina ostamaan lajikkeen joka ei ehdi kukkia....Eläinten (+lasten) kaltoinkohtelu järkyttää ja suututtaa niin. Mutta missä näitä kesäkissoja oikein on, niistä kirjoitellaan ja puhutaan, muttei niitä ole koskaan missään. Olemme jo pari vuotta yrittäneet hankkia kissaa, mutta me emme kelpaa adoptioperheeksi yksityisille/hesyille kun meillä on lapsia...tuntuu hullulta sekin, ihan kuin lapset olisivat jotain hirviöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo asteri on upea, se on aika korkea ja hoikka, mutta pysyy pystyssä vaikka missä tuulessa. Pitää yrittää saada siitä siemeniä jos tuota ei tosiaa löydä enää kaupoista :). Salon torilla oli perennamyyjiä n. pari kuukautta sitten ja ostin pari kirkkaanpunaista syysasteria, ne aikovat kukkia nyt. Torimyyjiltä voi löytyä mielenkiintoisia lajikkeita.

      Ihanko totta, onpa kummallista jos lapset muka jotenkin estää kissan adoptoimisen :O. Eihän lapset nyt mitään rääkkääjiä ole. Varmaan jos kisun hankkiminen pk-seudulla ei nappaa, niin kokeilisin jostain kauempaa kysellä orpoa kisua. Tai sitten salavihkaisesti cat-nappaat jonkun naapurin kisun, niitä taitaa näillä seuduin kulkea paljon :D.

      Poista
  7. Ihana Watti<3 Minunkin niin tekisi mieli meille kisua, mutta jotenkin vain edelleen pelkään, että se huonontaisi untani, nyt kun lasten vuoksi saan nukkua lähes häiriöttä. Ehkäpä vielä joskus uskallan ottaa meille oikein kunnon myyräkissan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota vaan kissa, et tulisi sitä katumaan :).Kissojen yöelämiset on sattuman kauppaa, tiedän pari kissaa jotka elämöi joka yö, mutta esim.Watti on aina kiltisti öisin :)

      Poista
  8. Kehä ykkösen ajattelukin puistattaa näin syrjässä asuvaa kuskia... Itsellä nuo ohitustilanteet on aina pulssia nostattava tapahtuma, vaikka hyvin menisikin.
    Eläimen jos ottaa, siitä pitää huolehtia sitten koko sen elinajan! Piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohittelu on tosi jännää. En tajua miten jotkut uskaltaa tehdä kaistanvaihtoja monta yhteen putkeen, ja ruuhkassa vielä. Näin sellaisen tänään :O.

      Kyllä,eläimistä pitää pitää huolta kun sellaisen kun on ottanut.

      Poista
  9. Hienoa että ajelet :) Itse en ole uskaltanut ajaa vuosiin...

    VastaaPoista