Sivut

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Laiskottelua

Viimeiset kolme viikkoa olen ylittänyt itseni melkein joka päivä: minä, joka olen kammonnut autolla ajamista siitä lähtien kun kortin sain n 8 vuotta sitten, olen opetellut ajamaan autoa. Nyt melkein koko maailma aukesi minulle: nyt pääsen helposti ajamaan kirpputoreille ja taimistoihin eikä tarvitse ruinata Ukkoa aina kuskiksi. En vielä ole mikään Juha Kankkunen ajotaidoiltani, joten pysyn poissa motareilta ja ahtailta parkkipaikoilta. Ja yritän pistää naama punaisena karjuvan, kiroilevan ajokouluopettajan ''kannustuksen'' lopulliseen unholaan.

Ukolla oli ollut pikkujoulut perjantaina, ja hänellä oli kaamea kapula vielä koko lauantain, joten minä pääsin rattiin kun oli tarkoitus lähteä Röttelölle oli pitkästä aikaa.

Joulutunnelma alkaa pikkuhiljaa hiipiä sydämiin. Tekaisin joulutorttuja ja sytytin pari kynttilää.. televisiosta tai kännykästä emme katsoneet mitään surullisia, ahdistavia uutisia. Oltiin vaan.

Täytyy kuitenkin sanoa että yksi asia minua ärsyttää suunnattomasti: olen käyttänyt paljon rahaa tulppaanien, krookuksien, iiriksien ja muihin ihaniin kevätsipuleihin. Kuinka pahalta tuntuikaan kun näin että myyrä on käynyt järjestelmällisesti syömässä joka ikisen sipulin jonka on löytänyt. Saas nähdä saammeko nauttia minkäänlaisesta kevätkukkaloistosta ensi keväänä. Tuntuu sen verran turhauttavalta, että harkitsen sitä että ensi vuonna istutan vain myyrien inhokkeja: laukkoja ja narsisseja.


Watin viimeiset aamuruohot tältä vuodelta

Watti tuntuu rakastavan aina sitä kun se pääsee Röttelöön. Kaupunkiasunnossa on sen mielestä muka niin ahdasta, että usein Watin löytää vessanpöntöltä makoilemasta, ihankuin muualle ei pieni kissa mahdu.


Tuoreita, vihreitä heiniä nyt joutuu etsimään kuin neulaa heinäsuovasta.

''Huonot apajat''

Joku kissakaveri on varmaan käynyt merkkaamassa talon nurkan, Watti analysoi tuoksun.

Ja sitten tuli paniikki ja kiire sisälle.
 Ensi viikonloppuna taas päästään katsomaan mitä myyrät on keksineet pääni menoksi :). Hauskaa alkavaa viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Onpa sulla ollut kauhea autokoulunope! Ikävää! Minä kun itse sain aikanaan sellaisen käsityksen, että heillä kaikilla olisi varsinaiset lehmän hermot. Hyvä, että olet kuitenkin rohkaistunut takaisin rattiin, koska ei sitä ajamista opi muuta kuin ajamalla. Autokoulussa ei kukaan vielä mitään ihmeitä opi. Perhanan myyrät... Grrrrrr..!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli harvinaisen traumaattinen koko ajokortin hankkimisprosessi :D. Vaihdoin sekä koulua että opettajaa pari kertaa, kunnes kohdalle osui juuri se lehmän hermoinen ja mukava opettaja.

      Niinpä :(. Mitä noihin myyriin keksisi ratkaisun. Varmaan joku myyräbaari pitäisi kehitellä ettei koskisi minun sipuleihini.

      Poista
  2. Jostakin luin, että valkosipuli auttaisi? Olen tökkinyt sitä tulppaanipenkkeihin hyvässä uskossa! Ja narsissit ainakin auttaa, niitäkin olen sekoitellut vähän sinne sun tänne. Tosi ärsyttävää kyllä, jos myyrät syö sipulit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, hyvä idea, enpä tullut aiemmin ajatelleeksi! Pitääkin tunkea valkosipuleita heti ensi viikon loppuna kaikkialle, toivottavasti ehdin pelastaa edes jonkun sipulin. Viime vuoden saimme olla myyriltä täysin rauhassa, yksikään sipuli ei ollut menetetty- tänä vuonna ottivat senkin sitten takaisin.

      Poista
  3. Kyllä autolla ajo on mukavaa! Pääsee mukavasti paikasta toiseen. Voi harmi noita myyrien tekemisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, penteleen myyrät :(. No, kokeilen josko valkosipuli auttaisi ja edes joku kevätkukka nousisi ensi vuonna. Harmi kun mistään ei enää uusia kukkasipuleita saa. Kyllä autolla ajaminen avartaa, ja helpottaa menemisiä valtavasti :).

      Poista
  4. Minun autokouluopeni oli ällöttävä lääppijä. Vieläkin nousee karvat pystyyn inhotuksesta. Autokoulun jälkeen meni 8 vuotta muutaman rattiintarttumisen merkeissä, kunnes kerran oli pakko omatoimisesti ryhtyä ajamaan. Siitä se lähti vähän samaan tapaan kuin sinulla, moottoriteitä ja ruuhka-aikoja väitellen. En voisi kuvitellakaan arkea ilman ajokorttia ja mahdollisuutta tarttua tarvittaessa rattiin.
    Murrr niille myyrille. Tosi harmillista.
    Juusollakin vakituinen päiväkävelyreitti kulkee parin heinätupasesiintymän kautta. Ovat sen verran suojaisassa paikassa, että ihan lumen tuloon saakka voi siellä käydä napostelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi yäk, ihmeellistä että tuollaisia tyyppejä ryhtyy autokoulun opettajaksi, ajokortti maksaa maltaita niin kuka haluaisi karjumisesta tai lääppimisestä vieläpä maksaa :O. Kyllä se ajokortti on melkein ehdoton asia, varsinkin jos mökkeilee maaseudulla ja haluaa päästä vaivattomasti kyläilemään jne.

      Nyt kun myyrät juhlivat, melkein toivon että Watti olisi kovapintainen maatiaiskissa. Myyrät saisi kyytiä. No, varustaudun valkosipulein tällä viikolla, jos saisin edes jotain pelastettua.

      Poista
  5. Samoin sinulle. Minullakin on jokin kynnys autoiluun.. Samanlaisia kamppailuja on, olisi vain ylitettävä ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli niin suuri kynnys tuo autoilu, etten suostunut rattiin ennen kuin saatiin pikkuruinen automaattivaihteinen auto jossa on mäkilähdönavustin. Alussa kun ajoin, sydän laukkasi kahtasataa ja kävin mielessäni läpi kaikkia kauhuskenaarioita joita voi tiellä sattua. Tie ajamiseen ei ole helppo.

      Poista
  6. Ei voi olla totta, myyräkö syönyt nyyh. Minäkin olen niin odottanut sipuliesi loistoa. Toivottavasti ei ole popsinut kaikkea. Jos laitat niitä laukkoja sinne tänne ensi vuonna haisemaan. Upea tuo autohomma, ihailen sinua...itse en osaa ollenkaan ajaa. Hyvin sinne sekaan sujahdat, kyllä sitä on ties millaisia kuskeja tuolla liikenteessä. Mun autokouluope haaveili ajotuntien aikana mustista naisista, fantasiat vaan kukkivat ja minä yritin suhata Kallion kaduilla, puuh. Hienoa nyt kun pääset taimistollekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, laukkoja tulee ja valkosipulia mausteeksi ensi vuonna. Ja narskuja, niistäkään ne inhottavat myyrät ei pidä. Heheh, nauratti tuo sinun (kin) autokoulun ope, hyi mikä limanuljaska :D. Minäkin muuten aluksi yritin ajaa siellä Kallion vilinässä, mutta vaihdoin onneksi koulua sekä opettajaa. Kalliossa ei ole mikään helppo ajaa vaikka olisikin jo ajokortti. Minäkin valuin aina siellä Kallion jyrkässä mäessä kun en osannut mäkilähtöä.

      Poista
  7. Ai että on kiva että uskaltauduit ajamaan, se avaa ihmeesti maailmaa. En minäkään hyvä kuski ole ja auton parkkeeraan aina niin että varmasti pääsen helposti omaa tai jonkun muun autoa kolhimatta pois. Mutta ajelen myös kirppareille ja kaupoille, taimistoille ja nykyisin teen retkiä jo kauemmaksikin, viime kesänä kävin Raumalla Suvikummun Marjalla ja Lohjalla Sundbergin taimistolla ja tyttären kanssa vielä (minä ajoin) Uudenkaupungin kukkamessuilla ja Vuorelan puutarhalla...nuo matkat ovat ihania!

    Meillä kasvaa juuri myyrien takia pahanmakuisia kukkasipuleita, muutama hassu tulppaani vain, Appendoorneja, ne eivät ainakaan vielä ole myyrille kelvanneet.

    Watti on kyllä komea kissa, rapsutuksia hänelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se auto avartaa, ei tuollaisia maakuntamatkoja tule tehtyä muuten :). Minäkin nyt aluksi (ja varmaan jatkossakin) ajan aina parkkipaikan perukoille, mieluiten niin että pääsen pois kolhimatta ketään. Auton mittasuhteet ja ratin kääntäminen mihin milloinkin on minulle hieman vaikeata. Mutta ei se muuta kuin ajamalla mene ohi.

      Minä haluaisin vaikka mitä tulpaaneja, mutta ne taitaakin olla myyrien herkkua. Pitää tutkia aihetta erityisellä huolella sitten ensi vuonna :)

      Rapsutus välitetty Watille, se kehräsi takaisin!

      Poista