Sivut

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Sairaalasta hieman/ Watti katukatti

Olen vieläkin sairaalassa. Leikkaus meni hyvin ja olen täällä ainakin vielä pari päivää. Olin jo aikeissa julkaista postauksen siitä mikä minut tänne ajoi, mutta sitten päätinkin että aihe on niin laaja että minun kannattaa perustaa oma blogi sitä varten jos joku haluaa kohtalontoverilta tietoa tuosta vaivasta ja sen korjauskeinoista. Yksi postaus ei riitä kattamaan kaikkea asiaan liittyvää.



Yksi kommellus tänä aikana tapahtui ja kerronkin sen. Olin käynyt suihkussa, ja sen ajaksi sairaanhoitaja suojasi teipein epiduraaliputkeni. Kun palasin suihkusta, hoitaja vahingossa katkaisi putken. Hän kutsui anestesialääkärin, joka korjasi putken. Ei kulunut kauaakaan kun laitteeni alkoi uudelleen huutamaan ja lääkäri hälytettiin taas. No, kolmannella kerralla lääkärin tulo kestikin jo kauemmin, jona aikana en saanut kivunlievitystä ollenkaan. Tuntui kuin rinnassani olisi palava tanko. Vaivuin kivusta kaksinkerroin. Kun lääkäri vihdoin tuli, hän heti tuikkasi minuun hätäkipulääkettä ja aloitti kiinnitysoperaation uudelleen. Huoneeni ovi oli auki, olin ylävartalo paljaana, kiemurtelin kivusta ja yksi lääkäri ja yksi sairaanhoitaja oli auttamassa minua kunnon tohinalla, kun keittiöpoika näkee hyväksi hetkeksi tulla avoimesta ovesta sisään ja kysyä tärkeän kysymyksen: "Haluatko juotavaa?"

Watti katukatti

Näen Watin hoitopaikan täältä korkealta sairaalahuoneestani. Siellä se kuulemma istuu päivät ikkunanlaudalla ja katselee ihmisiä ja koiria. Watti on siinä mielessä fiksu ja laskelmoiva kissa, että se aina uudessa paikassa ollessaan suhtautuu hoitajiinsa erittäin mielistelevästi. Se söpöstelee ja köyristelee jaloissa ja jos se tekee jotain tuhmaa, kuten raapaisee hoitajaansa, se heti pyytää anteeksi köyristelyin ja silmien siristelyin.



Watti on päässyt kävelylenkeillekin. Huomatkaa tyylikäs maata laahaava masunahka. Se on uusinta uutta Helsinki-muotia.

 
Watti sai mukaansa oman pedin. Siinä se nukkuu aina rakas hiiri vierellään.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa hurjalta tuo sairaalareissusi. Watti näyttää olleen reippaana. Tsemppiä ja tervehtymistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä tosiaan ollut sen verran hurjaa ettei ihan pienistä valita tämän reissun jälkeen :). Kiitos!

      Poista
  2. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan tarjota sinulle juotavaa, vaikka tuskin juuri silloin kovin paljon sinua nauratti. Koitahan toipua pikaisesti.
    Watti ottaa kulkuenergiaa maasta. Vieraassa paikassa kun ei koskaan tiedä, milloin se energia loppuu. Pitää sitä kissallakin olla tutut kamat mukana reissussa. Ei tule koti-ikävä niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nyt tilanteelle pystyy jo nauramaan. Mutta silloin minua ärsytti kun yksityisyyteni oli tipotiessään, ärsytys vei kivunkin mennessään :D.

      Watille on sen omat tavarat olleet sen turvana. Kamalin teko jonka olisimme voineet tehdä olisi ollut jättää sen rakkain, vanha Ikeahiiri kotiin. Watti on käyttänyt sitä nyt luodessaan kaitsijoihinsa luottamussuhdetta.

      Poista
  3. Toivottavasti vointisi paranee, melkoinen episodi osastolla ja mahdoton kipu, toivottavasti pian hellittää! Watilla on samanlainen pehmeä masu kuin meidän pojilla,hän varmaan kantaa Sinusta huolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, joskus henkilökunnalta unohtuu ettei potilaat ole tottuneet paljastelemaan koko maailmalle, saati keittiöpojille. Onneksi kipu saatiin nopeasti hallintaan.

      Watilla on ihana läskinahka ♥. Sellainen untuvainen pehmeä lörtsy. Eläinlääkärin mukaan sellainen syntyy lähes kaikille leikatuille kisuille. Uskon että teidän pojilla on aivan yhtä ihanat massut ♥.

      Poista
  4. Voimia sairaalareissuun ja pikaista paranemista! Toivottavasti pääsette pian Watin kanssa omaan kotiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Minäkin haluaisin karvamuhveron kanssa jo kotiin, mutta tulehdusarvot on vielä sen verran koholla ettei pääse.. ja epiduraalista pitää päästä eroon.

      Poista
  5. Voi toivottavasti paranet ja pääset kotiin! Tuttu tunne tuo epiduraalin odottelu sairaalassa...se on hirveää olla kipujen kanssa toisten armoilla. Olisit tilannut keittiöpojalta drinkin...anteeksi kuiva huumori. Vähän jäin kyllä miettimään mikä vaiva sinua kiusaa. Ihana tuo Watti kun käy sinua pihalla tervehtimässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, keittiöpoika taisi vaistota etten pidä hänestä yhtään tuon tunkeilevan käytöksensä jälkeen... Sairaalassa kaikki ei ymmärrä että potilas ei halua välttämättä paljastella koko väelle :D. Onneksi pääsin jo torstaina kotiin paranemaan. Minua kiusasi sellainen tila, jossa keuhkojen hapenotto on suunnilleen 60-70 % verrattuna muihin ihmisiin. Rintakehä korjattiin ''normaaliksi'' ja nyt on liikunta-, ja rehkintäkielto ainakin kuukauden, varmaan pidempäänkin :).

      Watti kuulemma meni heti pensaaseen ja kaupunkikävely jäi lyhyeksi <3.

      Poista