Sivut

perjantai 20. helmikuuta 2015

Itämisen ihanuutta ja puutarhahaaste

Mitä ihanuutta on tapahtunutkaan. Viime syksynä kylvämäni kahvipavun siemen on alkanut vihdoin itää! Riemu ei päättynyt tähän: parvekkeella käydessäni huomasin että myös kesäkuun lopussa kylvetyt kuolan pionit ovat alkaneet itää.


Kahvipensas.


Pontevat kuolan pionien taimet <3. Onneksi viime syksynä ostin Pioni-kirjan, siellä on hyviä vinkkejä pionien kasvatukseen.

Puutarhahaaste Karoliinan Puutarhasta




1. Kuka on innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarhaidolisi?

Puutarhuri minussa heräsi vasta kypsähkössä aikuisiässä, oikeastaan samana hetkenä kun saimme kuulla että olimme saaneet ostettua Röttelön. Kasvit ovat kuitenkin aina olleet lähellä sydäntäni. Lapsena laitoin kaktuksien, greippien ja paprikoiden siemeniä kasvamaan ja seurasin niiden kasvua. Edesmennyt kummitätini oli ammatiltaan puutarhuri ja minua harmittaa se, ettemme koskaan ehtineet puhua kukista ja puutarhan hoidosta. Sen tiedän että hän rakasti oransseja kukkia. Kirkkaat värit ovat myös minun mieleeni.  Nykyinen puutarhaidolini on isoäitini, joka on varmoin käsin muokannut luonnontilaisesta mökin tontistamme sellaisen perennapuutarhan, että se sointuu hyvin järvi/metsämaisemaan. Mummoni salainen ase taitaa olla vuosien kokemus ja hevosen lanta. 

Huone-esikko


2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Häpeäkseni minun pitää tunnustaa että olen kulkenut laput silmillä näinkin vanhaksi asti koska koin puutarhakärpäsen pureman vasta n. 2 vuotta sitten. Ilman muuta mummon mökkipuutarha on minulle kaunein ja myöskin rakkain.
Sen verran aihetta olen tutkinut, että osaan sanoa että minua ei miellytä viivoittimella piirretyt geometriset puutarhat, vaan enemmänkin rönsyilevä, värikäs ja hieman villiintynyt, salaperäinen puutarhatyyli. Niin sanotuista kaupallisista puutarhoista haaveilen visiitistä mm. Sissinghurstin puutarhaan Englantiin. Englannissa on monia muitakin kohteita joissa haluaisin käydä.  
   
 3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

Puutarhalapio :D. Sitä viime keväänä hamusin koko ajan avukseni, meillä ei ole vielä edes ne suuret linjat vielä selvillä.
Mukavaa että lähelle avattu uusi kukkakauppa huomioi myös mouruavat asiakkaat orgaanisesti kasvatetulla kissanruoholla. Wattiakin piti muistaa samalla kun ostin itselleni esikon.


 4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei ole ’’oikeassa elämässä’’ puutarhaystäviä, mutta seuraan monia erilaisia puutarha-aiheisia blogeja. On ihana lukea muiden projekteista ja kokemuksista erilaisista kukista. Viime keväänä oli ihana kun samaan aikaan alkoi blogeihin tupsahdella postauksia ihanista kevään kukkijoista. Talven harmauden jälkeen kevään kukat otetaan yhtäläisellä riemulla vastaan ja jokaisesta kukkaan puhkeamisesta nautitaan.
Luen puutarhaystävikseni kuitenkin myös mummoni, äitini, tätini ja Lehmuskukan tädin. Heiltä saa lähes aina vastauksen mysteerikukkien analyyseihin ja ongelmatilanteisiin. On kiva myös kuulla heidän kertomuksiaan heidän puutarhojensa ruusujen, pionien ja narsissien vanhasta historiasta. 

 5. Mikä on puutarhaharrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Parhainta puutarhaharrastuksessa on itse työ, ja tietenkin myös onnistumisen tunne. Usein aamulla sitä ajattelee että nyt korjaan vain tuon yhden ongelmakohdan, ei mitään muuta. Mutta sitten huomaatkin että alkuperäinen suunnitelma ei toteutunutkaan: tuuli työnsi sinut jonnekin toiselle kukkapenkille ja siellä pitää siirtää joku kärsivä kukka muualle. Seuraavaksi silmään osuu vuohenputki-invaasio, joka on hoidettava pikaisesti. Sitten näet nurmikolla kummallisen kukan, jonka tunnistat joksikin perennaksi. Tämäkin kukka pitää siirtää parempaan paikkaan. Päivä ja ilta kuluu ja huomaat että et ole tehnyt mitään mitä alunperin suunnittelit. Mutta lihakset kertovat että hommia on tullut tehtyä.

Jokailtainen ilmiö, vanukas-Watti.


12 kommenttia:

  1. Haa tuo on niin totta! Kuinka sitä aina onnistuukin tekemään aina ne muut hommat mitä ei ollut edes suunnitellut tekevänsä! Ajelehtii pitkin poikin puutarhassa ja lopulta huomaa, että on tullut aloittaneeksi pari uutta projektiakin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä sitä aina vajaan asti pääsee hakemaan ne työvälineet joita ajatteli tarvitsevansa, mutta matkalla puutarhaan kaikki suunnitelmat haihtuu kuin taikaiskusta ilmaan :D.

      Poista
  2. Olen aina miettinyt, että tuo ihmeellinen haahuilu on vain meikäläisen hajamielisyyttä, mutta ilmeisesti se kuuluu aika monen puutarhaharrastajan elämään. Lohdullista! =D Meillä taitaa kuvauksestasi päätellen olla samanlainen maku puutarhojen suhteen. Minäkään en pidä mistään kulmikkaista, arkkitehtonisista puutarhoista vaan sellaisista rehevän rönsyilevistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin lohduttaa kuulla että hajamielisyys on tuttua muillekin :D. Ukko aina manailee että ''et sitten yhtään uutta kukkapenkkia tee, vanhat riittää!'' Mutta minkäs teet kun pelastettavia kasveja on niin paljon ja tila loppuu. Tuntuu tosiaan että sellaisessa kunnon geometrisessä puistossa ei pysty rentoutumaan, mutta englantilais-tyylisessä puutarhassa on rennompi tunnelma kun puut ja kukatkin saa kasvaa niille luonnolliseen tyyliin.

      Poista
  3. Ihanaa nähdä jo uutta kasvua. Puutarhassa eksyy helposti puuhasta toiseen niin, että alkuperäinen missio unohtuu ja sen sijaan tulee tehtyä kymmenen muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon iloa syntyy pienistä kasvien aluista :). Puutarhanharrastajille pitäisi suunnitella samanlaiset silmälaput kuin hevosillakin, silloin ei ehkä eksyisi sivuraiteille niin helposti.

      Poista
  4. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa puutarhan rakentamista, joten hyppää vaan innolla hommaan.
    Viidennessä kohdassa puhuit kuin minun suullani. Juuri tuollaista se välillä on - itse asiassa aika useinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin voin laskea yhden käden sormilla milloin viimeksi olen mennyt puutarhahommiin ja oikeasti tehnyt sitä mitä pitikin :D. No, ei se mitään, kaikki puutarhahommat ovat yhtä tärkeitä ja kivoja tehdä.

      Poista
  5. Voih, alan innolla seuraamaan kahvipapusi kehitystä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, pitääpä sitten postata pavun kuulumisista jatkossakin :D.

      Poista
  6. Pitkien idätysaikojen tulokset palkitsevat kyllä, tulee hyvä mieli, kun näkee jonkin lähtevänkin kasvuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, edes yksi onnistuminen jonkun kasvin kanssa korvaa kyllä kaikki vaivat :)

      Poista