Pieni sadonkorjuu ja elämänohjeita 50-luvulta

Töistä tullessani katsahdin parvekkeelle, näky oli lohduton. Daaliat olivat kuolemassa ja tomaattipuu nuupahtanut. En jaksa enää tässä vaiheessa vuotta tekohengittää tomaattipuuta joten se lensi roskiin. Puu antoi meille elämänsä aikana yhden ainoan keltaisen kirsikkatomaatin ja sekin maistui pahalta. Onneksi lehtikaalisato ylitti odotukset, sitä riittää pakkaseenkin asti. Ämpärissä minulla oli kokeiluna kasvamassa porkkanaa, mutta aika pieniksi ne jäivät. Jos porkkanoita tulevaisuudessa harrastan, niin täytyy opiskella niiden oikeaoppista kasvattamista, nyt lehtinaatit olivat valtavat mutta itse porkkanat minikokoisia.

Ilmojen kylmennyttyä parvekkeen harsosääksiäiset muuttivat sisälle ja olivat hyvää vauhtia tappamassa chilejäni. Tänäänkin heitin roskiin monta lehteä joiden alapinnoilla oli näiden ötököiden munia ja aikuisia otuksia yritin pyydystää liimapaperilla hyvin tuloksin.

Tämä chili ei voi mitenkään hienosti tuholaisten takia, mutta on sieltä ainakin yksi chili tulossa.

Kodin terveys vuodelta -57

Ostelen kirpputoreilta Kodin neuvokki-sarjan kirjoja aina kun niitä silmiin osuu. Kirjasissa on maalaisjärkisiä neuvoja ongelmaan kuin ongelmaan. Myös kirjoitusasultaan Kodin neuvokit ovat viihdyttävää luettavaa. En litteroi koko kirjaa mutta laitan tähän muutaman kohdan jotka minua huvittivat.

''Isä''-kappaleessa uumoiltiin Amerikan demokratian saapuvan myös suomalaisiin koteihin ja äidin kohtuuton työtaakka tulee jakautumaan oikeudenmukaisemmin kun isäkin vedetään kodin piiriin. Isiä täytyy huoltaa hyvin koska hänen työnsä on yleensä rankkaa ja vaarallistakin, koti on isälle ikäänkuin turvasatama. Tässä kuvassa isä on rentoutumassa iloisten veikkojen parissa.

Ruuan kanssa muista kohtuus! Arvon rouvan ei tarvitsisi ottaa tukkimiehen annoksia. 50-luvun suorasukainen tyyli poikkeaa nykyajan ulosannista kuin yö ja päivä.

Seuraava kappale pätee nykyäänkin, monet vapaa-ajan aktiviteetit ovat valmiiksi pureskeltuja ja komediasarjatkin ovat valmiiksi naurettuja. Facebookissa todentotta tulee kerrottua viisauksia sen sijaan että menisi paikan päälle häikäisemään naapurin rouvan älykkäillä heitoilla. Ja liian usein töiden jälkeen sitä viitsii enää vaan loikoilla sohvalla ja katsoa telkkaria. Sama huoli veltostumisen vaaroista on ollut näköjään jo 50-luvulla!

''Työn vastapainoksi ihmisen täytyy rentoutua vapaa-ajallaan, lukea hyvää kirjallisuutta, kuunnella radiota tai käydä teatterissa tai kirkossa. Mutta olemme sielultamme niin veltostuneita, ettemme viitsi sieluamme lepuutellessamme ponnistella lainkaan. Haemme valmiiksi pureskeltua ajanvietettä, luemme vain keveitä kirjoja, sellaisia joissa he varmasti kyllä saavat toisensa, tai kuuntelemme radiosta valmiita keskusteltuja, kun emme viitsi itse ajatella niin paljoa että saisimme sanotuksi naapurin emännälle nuo samat nerokkaat oivallukset. Pieni ponnistus sekä ruumiillisessa että henkisessä leikissä tekee ne paljon virkistävämmäksi, vasta ponnistelu antaa meille tyydytyksen tunteen että ''sainhan sen tehdyksi''. ''