Perennojen vauvatarha

 Olin aiemmin tilannut Exotic Gardenilta erilaisten perennojen siemeniä ja eilen laitoin suurimman osan jo itämään. Joitakin perennoja voi jo nyt tammikuussa laittaa itämään koska silloin ne todennäköisesti ehtivät kukkia vielä tänä vuonna. Itse olin siemeniä valitessani kiinnittänyt huomiota helppohoitoisuuteen sekä siihen, että kukat kukkivat myöhään kesällä tai vasta syksyllä, jolloin todennäköisesti olemme kesälomalla. Olin tilannut myös käteviä pieniä turveruukkuja ja mainonnan uhrina tilasin myös vermikuliittia, jonka pitäisi tuoda multaan ilmavuutta ja luovuttaa vettä vähän kerrallaan kasvin käyttöön. Istutin kaikki siemenet vanhoihin kahvikuppeihin ja turveruukkuihin ja laitoin vermikuliittia päälle imitoimaan luonnonhiekkaa. Monessa puutarhakirjassa lukee, että perennojen kasvattaminen siemenestä on pidemmälle päälle halvempaa kuin se, että haet kasvit isoina taimistosta. Siemenillä on myös suurempi itävyysprosentti sisälle istutettuna kuin silloin jos laittaa siemenet suoraan kukkapenkkiin. Vaikka onhan tuossa hommaa piipertää siementen ja multien kanssa ja muistaa vielä kastella.

Alppipiikkiputken siemenet olivat isoja ja helpoimpia istuttaa. Alppipiikkiputki on tukeva kasvi ja siitä tulee talventörröttäjä, pikkulinnuille arvokasta talviruokaa. Lyhtykoisoon olin ihastunut mummolassa. Maljakkoon oli laitettu lyhtykoison varsia, joista roikkui kirkkaan oransseja ''kiinalaisia lyhtyjä''. Lyhtykoison luulisi olevan aloittelijalle helppo nakki, luin jostain kirjasta että lyhtykoisot saattavat innostua leviämään yli äyräitten. Innostuin myös erikoisesta syyshohdekukkalajikkeesta nimeltä 'Western'. Syyshohdekukan pitäisi ainakin ehtiä kukkimaan jo ensimmäisenä vuotena. Syyshohdekukan siemenet tosin olivat uskomattoman pieniä. Laitoin ne itämään omaan pieneen kasvihuoneeseensa. Istutin myös sulopäivänhattua, joka on myös ruosteisen oranssin värinen kukka. Kevätistutusta jäi odottamaan sormustinkukka, ruusumalva, tammihortensia ja amerikan taikapähkinä.

Tämä suuri koivu ikävä kyllä täytyy kaataa pian, se kallistuu vaarallisesti röttelöä kohden. Paikkakunnalla korjataan edelleen edellisten myrskyjen aiheuttamia tuhoja.

 Luin eräästä hyvästä puutarhakirjasta, että vanhan puutarhan pahin vihollinen on ruohonleikkuri. Tämä varmasti pitää paikkansa. Harkitsen alkukesästä palkkaavani pariksi tunniksi puutarhasuunnittelijan. Puutarhasuunnittelija voisi tulla katselemaan, mitkä kasvit kannattaa säilyttää ja muutenkin antamaan ideoita puutarhan aloittamiseen.

Mysteerimukuloita viime syksyltä. Keväällä nähdään mitä niistä tulee.

Tontilla käyskentelee näiden kavereiden lisäksi peuroja, kettuja ja pöllöjä satunnaisesti. Tontin poikki menee hirvien kulkureitti. Syksyllä huomasimme että ruohikossa oli selvä makuupaikka ja tervehdykseksi oli jätetty kakkoja. Ilveksiä paikkakunnalla on myös monta. Jos hankimme riistakameran, tulen julkaisemaan luonto-otoksia.

 Pihalle on 5 vuoden aikana kasvanut pieni kuusimetsä. Metsikkö on paikoin niin tiheä, ettei sen läpi pysty kulkemaan ja sen keskellä on omituinen kohta, jossa ei kasva mikään muu kuin ruoho. Paikasta tulee mieleen Muumipappa ja meri-kirjan kohta, jossa muumipeikko löytää oman rakkaan pesän keskeltä pusikkoa.

Pihalla on myös ikivanhoja marjapensaita. Kuulemma kyseisten pensaitten marjat ovat herkullisia, maukkaampia kuin nykypäivän puutarhamyymälöistä ostettujen marjapensaitten marjat. Pensaat tarvitsevat heti keväällä huolenpitoa, rikkaruohot ovat vallanneet niiltä elintilaa.

Kuulas syysilta.