Pieni sadonkorjuu ja elämänohjeita 50-luvulta

Töistä tullessani katsahdin parvekkeelle, näky oli lohduton. Daaliat olivat kuolemassa ja tomaattipuu nuupahtanut. En jaksa enää tässä vaiheessa vuotta tekohengittää tomaattipuuta joten se lensi roskiin. Puu antoi meille elämänsä aikana yhden ainoan keltaisen kirsikkatomaatin ja sekin maistui pahalta. Onneksi lehtikaalisato ylitti odotukset, sitä riittää pakkaseenkin asti. Ämpärissä minulla oli kokeiluna kasvamassa porkkanaa, mutta aika pieniksi ne jäivät. Jos porkkanoita tulevaisuudessa harrastan, niin täytyy opiskella niiden oikeaoppista kasvattamista, nyt lehtinaatit olivat valtavat mutta itse porkkanat minikokoisia.

Ilmojen kylmennyttyä parvekkeen harsosääksiäiset muuttivat sisälle ja olivat hyvää vauhtia tappamassa chilejäni. Tänäänkin heitin roskiin monta lehteä joiden alapinnoilla oli näiden ötököiden munia ja aikuisia otuksia yritin pyydystää liimapaperilla hyvin tuloksin.

Tämä chili ei voi mitenkään hienosti tuholaisten takia, mutta on sieltä ainakin yksi chili tulossa.

Kodin terveys vuodelta -57

Ostelen kirpputoreilta Kodin neuvokki-sarjan kirjoja aina kun niitä silmiin osuu. Kirjasissa on maalaisjärkisiä neuvoja ongelmaan kuin ongelmaan. Myös kirjoitusasultaan Kodin neuvokit ovat viihdyttävää luettavaa. En litteroi koko kirjaa mutta laitan tähän muutaman kohdan jotka minua huvittivat.

''Isä''-kappaleessa uumoiltiin Amerikan demokratian saapuvan myös suomalaisiin koteihin ja äidin kohtuuton työtaakka tulee jakautumaan oikeudenmukaisemmin kun isäkin vedetään kodin piiriin. Isiä täytyy huoltaa hyvin koska hänen työnsä on yleensä rankkaa ja vaarallistakin, koti on isälle ikäänkuin turvasatama. Tässä kuvassa isä on rentoutumassa iloisten veikkojen parissa.

Ruuan kanssa muista kohtuus! Arvon rouvan ei tarvitsisi ottaa tukkimiehen annoksia. 50-luvun suorasukainen tyyli poikkeaa nykyajan ulosannista kuin yö ja päivä.

Seuraava kappale pätee nykyäänkin, monet vapaa-ajan aktiviteetit ovat valmiiksi pureskeltuja ja komediasarjatkin ovat valmiiksi naurettuja. Facebookissa todentotta tulee kerrottua viisauksia sen sijaan että menisi paikan päälle häikäisemään naapurin rouvan älykkäillä heitoilla. Ja liian usein töiden jälkeen sitä viitsii enää vaan loikoilla sohvalla ja katsoa telkkaria. Sama huoli veltostumisen vaaroista on ollut näköjään jo 50-luvulla!

''Työn vastapainoksi ihmisen täytyy rentoutua vapaa-ajallaan, lukea hyvää kirjallisuutta, kuunnella radiota tai käydä teatterissa tai kirkossa. Mutta olemme sielultamme niin veltostuneita, ettemme viitsi sieluamme lepuutellessamme ponnistella lainkaan. Haemme valmiiksi pureskeltua ajanvietettä, luemme vain keveitä kirjoja, sellaisia joissa he varmasti kyllä saavat toisensa, tai kuuntelemme radiosta valmiita keskusteltuja, kun emme viitsi itse ajatella niin paljoa että saisimme sanotuksi naapurin emännälle nuo samat nerokkaat oivallukset. Pieni ponnistus sekä ruumiillisessa että henkisessä leikissä tekee ne paljon virkistävämmäksi, vasta ponnistelu antaa meille tyydytyksen tunteen että ''sainhan sen tehdyksi''. ''             

Eteinen edistyy

 Innon puuska valtasi meidät lauantaina. Olimme jo ennen kello kymmentä kiertelemässä lähitienoon kirpputoreja ja lopulta löysimme olohuoneen lampun halvalla.  Sitten ostimme eteiseen väliaikaiseksi lattiaratkaisuksi laminaattia ja lopulta päädyimme Salon Myllykadun markkinoille, jossa oli vaikka mitä kivaa nähtävää. Iltaan mennessä saimme eteisen puoliksi tapetoitua kesällä hankkimallamme Apollo-tapetilla. Meidän on tarkoitus asentaa eteiseen myös puolipaneelin.

Tämä ei ole ehkä maailman parasta tapetointijälkeä mutta pahimmat jäljet peittyvät sitten naulakon alle. Urakka jatkuu ensi viikolla.

Olohuoneeseen oli nyt aivan pakko hankkia valaisin, syksy onnistui yllättämään pimeydellään. Tämä lasikupuinen lamppu on aika siro ja sopii sohvan väreihin.

Osto & myyntiliikkeestä löysin hetken penkomisen jälkeen nätin maitolasisen lyhdyn, merihevosen ja enkelin pään jonka aion antaa äidille. Hän osaa tehdä enkelille kropan. Myymälän omistajan musta huumori kukki: hän tokaisi että Isis on ollut täälläkin näköjään hommissa...

Markkinoilta löytyi purkki pahoilaisen hilloa. Minulle hillo aiheutti heti kovan hikan. No, kuulemma hikkavaikutus vähenee kun totuttelee tulisiin ruokiin. Pihvin kanssa paholaisen hillo sopi oikein hyvin.

 Sipulien istutusta

Pihalla sain viimeisetkin sipulit istutettua, toivottavasti myyrät eivät tee invaasiota tontillemme keväällä. Innoissani odotan kerrotun valkovuokon itämistä, toivottavasti se viihtyy pihallamme yhtä hyvin kuin yksinkertaiset valkovuokko-sukulaisensa.

Etupihalla kuokin maata ylös ja kärräsin paikalle hiekkaa ja hieman multaa ja kylvin kuivan kedon seoksen sekä musta-apiloita.

 Pihapöpelikössä

Kesällä pellolla ja ylätontin pöpelikössä oli sellainen korkea heinikko ja punkkien paratiisi, ettemme uskaltaneet kertaakaan käydä kävelemässä alueella. Mutta nyt oli otollinen aika käydä katsomassa paikkoja. Huomasimme että hirvet tai peurat pitävät pellon laitaa turvapaikkanaan ja ovat lepäilleet monessa kohdassa, korkeiden horsmien suojissa. Kakkakeot ja makuupaikat kertovat näistä vierailuista.

Röttelön edellinen omistaja kynti koko pellon alueen viimeksi vuonna 2009. Kyntämisellä estetään puiden taimien hillitön kasvaminen. Nyt näkee että todella nopea on ollut puiden kasvamistahti alle kymmenessä vuodessa.

Vajan taakse on kasvanut mysteerikasveja. Lehti muistuttaa auringontähteä, mutta auringontähdellä lehden pinta on enemmän röpelöinen.

Tussauttelin savusieniä, niitä on hauska potkia itiösavun tuprutessa.

Watin viikonloppu

Minun ollessani pihalla sipulihommissa Watti sai kuulemma mourupaniikin. Watin mielestä normaali olotila mamille on olla joko sisällä tai olla edelleen sisällä- ulos ei pitäisi olla mitään tarvetta mennä, siellähän on märkää ja kylmää ja monet vaarat vaanivat.

Watin viimeinen keino houkutella mami takaisin sisälle oli tuoda rakkain hiiri uhrilahjana sängylle.

Aamuruohot taitavat olla tältä vuodelta nyt nautittu, lauantaina oli koko päivän lämpötila -5 asteen paikkeilla.

Watille pitääkin kohta laittaa omaa kissanruohoa itämään, mitä olisi viikonloppuaamu ilman aamuruohoa?

Kasvivärjäystä, kukkia ja pientä pihapuuhastelua

 Kasvivärjäystä

 Äiti värjäsi kasviväreillä lankoja. Kasveilla värjääminen on tuhansia vuosia vanhaa perinnettä. Luulen tosin että näiden noitaliemien keittämisestä olisi joutunut pari vuosisataa sitten vähintään häpeäpaaluun istumaan. Kuulemma paras aika värjätä kasveilla on ennen juhannusta, silloin kasvit ovat nuoria ja niissä on eniten väriaineita. Joten päätimme värjätä kasvien sijaan verihelttaseitikeillä, haisu & löyhkäseitikeillä ja mummun pihan liilalla käenkaalilla.

Haisu ja löyhkäsienet ja verihelttaseitikit odottavat keittämistä.

Tarveaineet saattavat vaihdella, mutta värin lankaan tartuttamiseen tarvitaan viinikiveä, alunaa ja joskus rautaa ja kuparia. Aluksi sieniä keitetään n. tunnin ajan ja sitten siivilöidään muhjut ja roskat pois.

Valmis liemi

Siiviöintiä

Märkä lanka kastellaan kädenlämpöiseen liemeen ja lisätään puretusaineet 60 asteessa. Puretusta ei sieniä käytettäessä oikeastaan tarvita, mutta jos haluaa muunnella värejä niin niitä voi käyttää. Sienissä on jo itsessäänkin puretuaineita. Käenkaalissa käytimme kuparia ja alunaa. Liemet kuumennetaan lähes kiehumispisteeseen ja annetaan muhia tunnin ajan.

Kaapo auttaa lankojen pesussa. Ja on näköjään ehtinyt piipahtaa takassakin.

 Keiton jälkeen langat voi ottaa kuivumaan. Märkänä lopullisesta tuloksesta ei osaa varmasti sanoa, väri muuttuu vielä lankojen huuhtelun jälkeen. Väri kuitenkin pysyy langassa pesuista huolimatta, kunhan puretus on tehty oikein.

Vasemmalla verihelttaseitikki, keskellä ketunleipä ja oikealla haisu/löyhkäseitikki.

Röttelön puuhia

Röttelö on painumassa talvilevolle. Meidän täytyi polttaa puita leivinuunissa ja laittaa patterit täysille. Ukko siivosi kellaria ja laittoi sinnekin lämmittimen jottei pumppu jäädy. Tuuletusaukkokin on nyt tukittu.

Kellari. Ukko aikoo tehdä kellarista viihtyisän paikan, mutta en tiedä millä keinoin se onnistuu. Jo matka kellariin on klaustofobinen, pää hipoo kattoa.

Itselläni oli tuottoisampi päivä kuin aikoihin: istutin kaikki kukkasipulini ja kylvin siemeniä. Lisäksi ehdin aloittaa tien viereiselle alueelle tulevaa kukkaniittyä. Tuo paikka on paahteinen ja maaperä on hiekkaa, multaa siinä ei taida olla laisinkaan. Eli täydellinen paikka kuivan kedon siemensekoitukselleni. Alueelta täytyy ensin kokonaan poistaa maan päälliskerros, ruoho on niin tiheää ettei siihen vielä uskalla kylvää mitään.

Kamomillat kukkivat nyt. Kylvin siemenet turhan myöhään, kukat jäivät siksi hieman heikkokasvuisiksi. Sain kuitenkin nypittyä mykeröitä tarpeeksi yhteen kamomillahaudukkeeseen.

 

On suppiloiden aika. Metsässä oli niitä niin paljon että keräysastiat loppui.

Kukkakatsaus

Tänään löysin kamerasta jonkunlaisen makroasetuksen, vuoden kameran käytön jälkeen!

Harakankellot ovat kukkineet koko kesän ja syksyn. Ne ovat ihania ja vähään tyytyväisiä pikkusöpöläisiä.

Kehäkukat tuovat auringon muuten jo harmaaseen pihaan.

En ollutkaan kuokkinut syysastereita kuoliaaksi!

Watti

Watin elämä kulkee samaa vanhaa rataa. Watti sai viime viikolla uusia leluja, kissanminttuvihanneksia. Vihannekset olivat niin kovaa kamaa että annoin Watille vain tomaatin leikittäväksi. Lopulta jouduin takavarikoimaan tomaatin yöksi kirjahyllylle kun heräsin maiskuttelun ääniin eikä Watti ollut malttanut tulla nukkumaan. Kunnon narkkarin tapaan se oli kiivennyt ylös hyllylle ja saanut lelun heilutettua lattialle. Tomaatti viettää yöt nyt vitriinin päällä.

Aamuruoholla. Kohta on niin kylmää ettei ulos tarkene mennä, pitää ottaa ilo irti niin kauan kun ruoho on elossa.

Matkalla kotiin, Wattia kailottaa vastalauseensa jos ei välillä pääse katsomaan missä mennään.

Pikavisiitti röttelöllä

Työkiireiden takia emme pariin seuraavaan viikkoon ehdi yöpyä röttelöllä, mutta eilen, lauantaina ehdimme piipahtaa katsomassa että kaikki oli kunnossa. Salon ja Turun seudulla on viime aikoina ollut murto-aalto, ja jopa lähitaloissa oli käynyt murtovarkaita. Kävimme myös katsomassa katolle asennettuja uusia tikkaita, maalarit olivat joutuneet asentamaan kokonaan uudet tikkaat kun vanhat olivat ihan vänkyrät. Kyllä talon ilme muuttui heti asutumman oloiseksi kun katto oli maalattu.

Mummon sieniasetelma

Kävimme mustikoiden poimimisen lomassa mummon luona. Siellä kannon juurelle ja päälle oli pulpahtanut rykelmä sieniä, niistä oli pakko napsaista kuva. Betonikissan juurella olevia sieniä ei kuulemma vielä perjantai-iltana ollut, nopeakasvuisia sieniä.

Kukkakesä jatkuu

Röttelöllä vallitsee edelleen kesä: kamomillat aloittelevat kukkimistaan ja kesäkukat jatkavat aiempien kuukausien kukkaloistoaan. Tosin punahattu Magnus osoitti jo luovuttamisen merkkejä. Yksi pettymys kuitenkin tuli: kaikki ruusumalvojen kukkavarret oli joko katkaistu tai syöty. Onneksi malva on monivuotinen, toivon että ne selviävät koettelemuksesta.

Siemenestä kasvatettu yksittäinen salkoruusu alkoi kukkimaan. Salkoruusu ei ollut kovin korkea, ehkä tämä on joku minilajike. Kukat kuitenkin ovat niin suuria että ne loistivat tielle asti.

Lehtosinilatvat ja purppuratulikukat ovat tehneet lupaavat lehtiruusukkeet ensi kesän kukintaa varten. Lehtosinilatvalla on hauska englanninkielinen nimi: Jacobs ladder. Sen lehdet näyttävätkin kuin tikapuilta.

Unikot eivät usko että syksy saapuu.

Kesäinen näkymä alas laaksoon

Kävin tarkastamassa kuukausi sitten tuhoamieni japanintattarien tilanteen. Pontevasti muutamat tattaret olivat jo ehtineet kasvaa, mutta ne kokivat kohtalonsa kun sain puutarhasakseni kätösiini. Tattaret olivat tuhonneet vanhan syreenipuun lähes kokonaan.

Japanintatar tuhoaa vahvalla leviämisellään kaikki tielleen osuvat kasvit.

Puolikuollut syreeni. Onneksi tuo yksi latvusto näytti terveeltä ja syreeni on tehnyt pari syreenipienokaista ympärilleen.

Suunnitelmia ja haaveita

Kunhan pääsen taas vauhtiin ja paikan päälle niin aion istuttaa Marketanpuiston puutarhamyymälästä ostamani tulppaanien sipulit ja pari mysteerinarsissien sipulia. Toivottavasti sipulit eivät tykkää kyttyrää odottamisesta.

Aluelle missä japanintatar kasvoi niin ajattelin tuoda suodatinkangasta ja siten tukahduttaa mahdolliset tattarien kasvuyritykset. Suodatinkankaan päälle voisin sitten tuoda uutta maata ja tehdä uuden siemenkylvöpenkin. Mielessäni on siintänyt jo kauan ''örkkipenkki''. Sinne tulisi vain erikoisen värisiä ja muotoisia luonnonkukkia. Näin kuvan tummalehtisestä kurjenpolvesta nimeltä Dark Reiter, sitä haluaisin ainakin kokeilla. Parin siemenfirman tilille taitaa kilahtaa pian pennosia. Näitä asioita kyllä täytyy ensin suunnitella ettei homma lähde niin sanotusti lapasesta.

Kotona Watti ottaa iisisti mummolta lahjaksi saamani ''Kaarle''-pään kanssa. Kaarle odottaa lopullista sijoituspaikkaansa, en tiedä minne tuollainen pää sopisi. Kaarle on pelotellut muutamia dagen efteristä kärsiviä vieraitamme.