Sivut

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kevättä odotellessa

 Edellisestä postauksestani on jälleen kulunut tosi kauan, muutaman kuukauden. Blogini nimi on Röttelön remontti, mutta emme ole edes käyneet siellä pitkään aikaan. Enkä ole kehdannut kirjoittaa tikustakaan asiaa, minulla olisi ollut vain Watti-juttuja kerrottavana. Pitäisikin vaihtaa blogini nimeksi ''Watti ja muut asiat'', se olisi paljon osuvampi nimi :D.

 Kotimme kokee mullistuksia. Etupihan toisessa kulmassa on kaivettu maata parin metrin syvyyteen: meillä on ulkoviemäriremontti meneillään. Siinä rytäkässä viime kesänä perustamani ruusupenkki ja ihana tuomipuu kaadettiin. Odotan innolla sitä, että saan pihan taas omaan käyttöön, ja pääsen pelastamaan sitä mitä on jäljellä. Kuulemma lisää puita tulee kaatumaan, enkä tykkää siitä sitten yhtään. Olen manannut, että jokaista kaadettua puuta vasten istutan kaksi tilalle. Missä linnut sitten istuvat ja laulavat, jos kaikki isommat puut joudutaan kaatamaan?

Tällainen kaamea kaivanto meillä nyt on etupihalla. 


Pihallamme sijaitsee tämä 70-luvulla rakennettu pihavaja. Se on kuitenkin niin lahossa (ja myyräkuumeisessa) kunnossa, että tämä tullaan nyt kevään aikana purkamaan.


En ole koskaan uskaltanut mennä kynnystä pidemmälle, sillä lattia on papanoita täynnä, ja myyräkuume on todellinen pelko.


Puutarhan kuulumisia

Mutta onneksi meillä on myös jotain kivempaakin odotettavaa. Palkkaamme puutarhurin viemään kaatopaikalle edellisen omistajan kasaamat jättimäiset, puoliksi mädät lehtikasat. Tästä tulee spektaakkeli, epäilen että kasassa asuu rottia. Toivon sydämeni pohjasta, ettei viattomia siilejä kasoissa asu.

Samalla puutarhuri tekee syreeniaidalle nuorennusleikkauksen, ja kaivaa minulle takapihalle pionipenkin. Takapihamme onkin ainoa aurinkoinen paikka koko tontilla, ja nyt pihan pioni kärsii märästä ja pimeästä olinpaikastaan.

Nimetön lukijani kyseli, olenko tänä vuonna kylvämässä siemeniä. Tämän kevään taidan pärjätä viime vuotisten yksivuotisten siemenillä, mutta onhan minulla nämä kylmäkäsittelyä kaipaavat perennojen kylvöt vielä tekeillä :). Ainoa kohta jossa huomasin eloa, oli lapinakileijojen kohdalla.


Ruusupenkin ruusut on nyt väliaikaisessa penkissä ja toivon että ruususet selviävät. 


Puutarhuri antoi vanhalle omenapuullemme kuolemantuomion. Se on kuulemma sen oloinen, ettei sitä ole koskaan hoidettu, ja ainoat terveet oksat ovat niin korkealla, ettemme ylettäisi poimimaan sieltä omenia. Viestittelin jo omenapuihin erikoistuneen Hirvensalmen taimiston kanssa, tiedossa on jo pari mielenkiintoista omenalajiketta, joka tuohon samaan paikkaan sopisi.

 Watin tarinointia



Minulla, Espoon kauneimmalla tyttökissalla, on ollut tämän alkuvuoden aikana hauskaa. Minulle on tullut sellainen olo, että olen tarpeellinen ja hyvin älykäs kissa. 


Olen vienyt mamia ulos pihalle kävelylle. Ilman minua hän ei varmaan edes uskaltaisi. 

Mutta mami ei muista mitä ollaan ulkoiluhommista sovittu: palkkioksi hänen kävelyttämisestään, mamin pitäisi etsiä ja syöttää minulle ruohonkorsia. Mami väitti ettei muka löydä vielä ruohoa. Miten minun mahaparkani oikein kestää odottaa ruohon kasvamista? Kuulemma kohta tulee pääsiäinen ja saan sen kunniaksi oman ruohon. 


Tiedän että olen hurjan pelottava, mutta silti välillä kova tuuli ja äkkinäiset liikkeet pelottavat minua. 

Olin eilen mamille apurina kun mami päätti tehdä suurmylläyksen vaatekaappiinsa. Pitelin mamin kirjaa sillä aikaa paikoillaan. Tällaisissa suurissa projekteissa tarvitaan älykästä työnohjaajaa, muuten hommista tulee pelkkää räpellystä.


Mami tilasi minulle tällaisen kissojen hittilelun, pattereilla heiluvan perhostelineen. Kyllä minä sitä välillä muksin, mutta olen vaatimattomalla tavallani kiintynyt tavalliseen sulkahuiskaan. 

Vaikka minulla on vielä paljon mamille opetettavaa, onneksi olen näiden viiden vuoden aikana kietonut palvelusväkeni jo pikkurillini ympärille. Mutta hetkinen, kuka ruoja on tähän ikkunaankin pärskinyt, en edes näe lintulaudan lentäviä paisteja kunnolla. Hauskaa viikonjatkoa kuitenkin lukijoillemme!





6 kommenttia:

  1. Watin kuulumisia lukee ihan mielellään, joten kiva, että palasit "langoille". Ostin kerran Juusolle aktivointilelun, jota sen piti läpätä saadakseen minttukarkin. Juuso käänsi vekottimen ympäri, jolloin se sai kerralla kaikki namit. Sen jälkeen se ei vilkaissutkaan vempaimeen. Luultavasti Juuso piti minua tyhmänä, kun moisen vempaimen hänelle ostin ja kenties ajatteli, että "naputtele itse leluasi". Tavalliset harmaat leikkihiiret ja vaikkapa kengännauha ovat huomattavasti hauskempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso onkin niin älykäs kissa <3. Mitä turhia tekemään asioita vaikeaksi, kun ratkaisu ongelmaan on niin selkeä. Kyllä kissalle taitaa riittää juuri nuo tavalliset huiskat, laservalohiiret ja nauhat.

      Poista
  2. Olen -nyyh-unohtanut käydä täällä. Mutta nyt olen hieman järkyttynyt, onko Watti tyttö, luulin häntä pojaksi....Teillä onkin hurja mullistus käynnissä, tsemppiä kovasti. Harmi kun joudut puista luopumaan, mutta onneksi saat pionipenkin! Voi että, tälläiselle romuromantikolle tuo vaja on aivan hurmaava, tulen sen hakemaan teiltä myyrineen päivineen :) Iloista kevättä sinulle ja Watille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, et ole menettänyt mitään. En ole oikein talvella mitään jaksanut/viitsinyt tänne kirjoitella, tuntui että koko ajan oli vain räntää ja loskaa ja mitään ei ollut tapahtunut..

      Saat hakea vajan myyrineen milloin tahansa :D.

      Totta tosiaan, Watti on sen verran sukupuolineutraali nimi, ettei ole ihme että olet mennyt Watista sekaisin :D. Olen kyllä huomannut että Watti ei eroa tutuista poikakissoista mitenkään, paitsi se on ehkä vähän hentorakenteisempi. Hauskaa kevättä sinnekin! :)

      Poista
  3. Oli mukava lukea kuulumisianne! Hyvää kevättä!

    VastaaPoista