Sivut

tiistai 13. syyskuuta 2016

Täällä taas

Melkein hävettää, milloinkohan olen viimeksi blogiani päivitellyt? Olen ollut poissa ehkäpä siksi, koska jostain syystä puutarhakärpäseni oli pitkän aikaa muilla mailla. Kun olin lyhyellä kesälomalla, satoi melkein joka päivä ja joka päivä oli suunnitelmissa siirtää talon vieressä kasvaneet kuunliljat muualle, Suunnitelma kuitenkin lykkääntyi ja lykkääntyi, ja lopulta aloin jo vältellä rikkaruohojen nyppimistä ja kukkien kastelua. Ulos katsoessani näin vain listan mitä kaikkea piti tehdä. Sitten oltiin jo siinä pisteessä, että haaveilin helppohoitoisesta havu & kuunlija-puutarhasta :D. Tätä innottomuutta kesti siihen asti, kunnes tänä viikonloppuna pääsin Marketan puistoon sipuliostoksille. Sipulien ostelun jälkeen ukko noin vain yhdessä minuutissa oli huhkinut ne jo kauan mieltäni kuohuttaneet kuunliljat ylös, ja pääsin istutushommiin. Outoa kuinka vähästä kiinnostukseni puutarhaan oli kiinni.

Siirsimme talon seinää uhanneet kuunliljat reunustamaan molemmin puolin porttia. Samalla aitoukonhatut muuttivat siihen viereen, pois ahtaasta ja pimeästä penkistään. 

Pihan kolme isoa tammea tekevät hirveästi tammenterhoja, joka askeleella narskuu. Niitä putoilee myös kattoa vasten ja Watti katsoo pelästyneenä ylös: '' mikä tuo oli?''

Saksasta peräisin oleva humala on laitettu kiipeämään pitkin tammea. En ole vielä päättänyt uskallanko jättää humalan ruukkuun koko talveksi vai onko se kasville kuolemaksi.


 Shirley-unikot

Taisin keväällä innoissani kertoa siemenostoksistani. Onnistunein siemenostos oli Shirley-unikko. Shirley-unikko osoittautui oikein suloiseksi, hennoksi pikku unikkolajikkeeksi. Kuten kuvauksessa luki, unikoissani ei ollut ollenkaan mustaa. Shirleyllä on hennon karvaiset varret ja uusia kukkia on puhjennut ihan tähän asti. Laitan alle kuvakavaldin Shirleyn eri muodoista.

Tämä kesä oli niin sateinen, että kaliforniantuliunikot eivät tainneet kukkia kertaakaan. Ne kun vihaavat sadetta ja varjoa. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella. 
Kerrannainen Shirley.

Melkein ruusukukkamainen Shirley

Hänen karvaisuutensa


Syysvuokko

Salon torilta ostamani syysvuokko oli hyvä ostos. Tänään ensimmäinen nuppu puhkesi kukkaan! 


Ihania pallomaisia nuppuja <3



 Watti

Watilla jatkuu onnellisen kissan elo normaalissa uomissaan. Viime perjantaina meillä oli vieraita kylässä ja Watille tapahtui ''moka'', tai pikemminkin virhearviointi. Se oli steppailemassa selkä köyryssä iskää kohti, aikeinaan jalkojen helliminen kyljillään. Sitten Watti katsoikin ylös, ja se huomasi että tämähän on väärä mies! Ukkohan oli ihan eri huoneessa. Watti juoksi kurnaisten pakoon mokansa huomattuaan. 

Watin rutiiniaskare, eli hiiriballadien laulaminen on säännöllisempää kuin ennen. Nykyään huolestun, jos Watti ei tuo minulle hiirtä nukkumaan mentyäni, Siinä tapauksessa sillä on ollut luultavasti liian stressaava päivä takanaan.
Mamin sipuliostosten haistelua.





KesäWatti <3

Toivottavasti syksy jatkuu yhtä kauniin aurinkoisena kuin tähän asti, Ja hauskaa loppuviikkoa kaikille! :)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Romuromanttinen kivikkopuutarha

Kävin viikonloppuna Salon torin lauantaimarkkinoilla ja tietenkin löysin kaksi perennamyyjää. En muista taimien myyjien nimiä, mutta lajikkeet oli erikoisia ja tuli ihan sekava olo valintojen edessä.
Päädyin ostamaan alaskanleimua, joka on normaalia sammalleimua rotevampi. Lisäksi ostin kissankäpälää, punaista syysasteria ja syysvuokon. 

Pihallamme on ihana sammalen peittämä kallio, jolla kasvaa nyt pelkästään sammalta ja keltamaksaruohoa. Mietin että tähänhän sopii hienosti muitakin kivikkokasveja. Kivikon asukeille on mielestäni hankala rakentaa ihanteellista kasvualustaa koska tontillamme ei ole hiekkakasaa eikä valtoimenaan kiviäkään. Olen raapinut hiekkaa lapiollisen sieltä täältä. Yritän vielä jatkaa täydellisen kivikon tekemistä kunnes olen varma että leimu ja kissankäpälät pärjäilevät talven yli. 


Löysin vajan alta kaikenlaista mielenkiintoista, ne toimivat vielä hetken kuvausrekvisiittana.

Aloittamastani pikkuisesta ruusupenkistä nousi tällainen lasinsirpale. Mitähän sarjaa tämä on, kuvio on varmaan ollut tosi kaunis.

Myös kaljapullo ja pieni puutarhalapio löytyi.
 Kissankäpälien kanssa kävi perinteisesti: olin juuri palannut Salosta röttelölle ja tein puutarhakierroksen. Muistin että laitoin pari vuotta sitten Kukkivasta niitystä ostamiani kissankäpälien siemeniä yhteen paikkaan. Nyt ne sitten olikin itänyt! Nuo kuvan harmaat rotevat ovat torimyyjän taimia, nuo pikkuiset pirpanat ovat minun kasvattamiani. Ihana että ne itivät sittenkin, vaikka pitikin odottaa aika kauan.

Vajan alta löytyi myös kettinkiä ja tuollainen joku rautajuttu jossa lukee Billnäs.

Punainen syysasteri, toriostos

Yhdestä penkistä löysin akileijan vauvoja. Nämä ovat joko Black Barlowia tai niitä värikkäitä suippopäisiä.

Nyt minulla vihdoin on syysvuokko. Sapetti kahteen kertaan kahtena vuotena kun joka syksy olin ostanut tavallisen leimun syysvuokon nimellä ja hinnalla! Tekeeköhän se eräs taimisto tätä tahallaan, että myy perusmättöä kun asiakas luulee ostavansa ihan oikean syysvuokon. Tämä torin taimi on paljon paremman näköinenkin kuin isoissa taimistoissa,

Shirleyunikko, siemenestä kasvatettu. Ovat ne herkkiä, varsi on kovin hento ja karvainen. Yhdellä shirleyllä oli tummat heteet, onkohan se edes sallittua oikealle shirleyunikolle. 

Pioniunikko

Toin röttelöstä päivänkakkaroitakin.


Auringontähdet pörriäisten baarina

Voi että mitä iloa mummolta viime vuonna saamistani auringontähtien taimista onkaan ollut pihamme pölyttäjille. Tämä kaukasuksen keltainen jättiläinen ei vaadi melkein mitään hoitoa, riittää että sillä on kohtuullisesti tilaa kasvattaa isoja lehtiään. Niiden kukissa on kuhinaa ympäri vuorokauden sekä mummon pihalla ja meillä. 

En ole ikinä ennen onnistunut näin hyviä lähikuvia perhosista! Ehkä ne olivat niin siitepölystä sekaisin, ettei välittänyt minusta.


Kukkakärpänen ja mehiläinen

Haapaperhonen keskellä, tavallinen mehiläinen taaimpana ja tuo pikkuinen siitepölyvasut koivissaan on varmaan erakkomehiläinen?
Kurjenpolvella lepäsi metsänokisiipi. Se ressukka on näköjään joskus joutunut varmaan linnun suuhun. Onneksi lento tuntui sujuvan.

Aitoukonhattu ponnahtaa melkein kahden metrin korkeuteen.


Kisut

Mummon luona vieraili myös Kaapo-kissa. Kaapo rakastaa ulkoilua enemmän kuin mitään- vaikkei sen liikkumista voi paljoa kehua. Se plösähtää sinne minne sen laskee ja tarkkailee siitä ympäristöään. Joskus se saattaa taas kiitää kuin rasvattu salama kun näkee linnun tms. Kaapo tekee myös väijytyksiä: jos se on sisällä, se vaanii oven suussa ja livahtaa ulos jalkojen välistä. Oven avaaminen on meillä jännitysmomentti.


Kaapo löysi karhun alta viihtyisän paikan makoilla.


Lopuksi vielä Watin reippailua ja ruohonsyömistä







Aurinkoista viikonjatkoa kaikille!




lauantai 2. heinäkuuta 2016

Puuhailua Röttelössä

 Juhannusloman aikana kävimme kylässä Ukon kaverilla, jolla on kesäkartano melko lähellä Röttelöä. Heidän kesäpaikkansa oli ollut myös vuosia heitteillä, ja nyt paikka on kunnostettu vanhaan loistoonsa ja tehty mukavaksi nykyajan ihmiselle. Teki hyvää käydä kylässä tomerien ihmisten luona. Saimme lisää innostusta ja uskoa siihen että ehkä se meidänkin kesämökkimme tulee kuntoon.

Innostuspuuskan johdosta saimme vihdoin eteisen puolipaneelit maalattua ja hieman jo purettua lahoa kuistiakin.



Kuisti olisi aika yksinkertainen homma laittaa kasaan kun uus(vanhat) ikkunatkin on valmiina vajassa odottamassa. Tällä hetkellä kuistin rakennus on enemmänkin vapaa-ajan vähyydestä kiinni.

Vanha ampiaispesä löytyi

Sauna on edelleen tällaisessä kunnossa :D. Aika rouhea. Uusi aikataulu tälle projektille on ensi kesä.

Pihamaan kukat

Tänä kesänä ei sormustinkukkia ole montaakaan. Viime vuonna niitä kasvoi siellä täällä. Tätä kesää voisi sanoa harakankellojen kesäksi, ne ilahduttavat violeteilla pikkukukillaan lähes joka paikassa. Kulleroiden viereen on varmaan minulta pudonnut siemenpussi, niin paksu neilikkamatto sieltä kurkistaa. Ensi vuonna on siis vaaleanpunaista ilotulitusta luvassa.


Iki-ihanat maatiaisiirikset

Keskellä päätään riiputtaa mummolta saamani kultapallopariskunta. Ukko kyhäsi niille telineen jota vasten sitten syksyllä kelpaa nojata. 
 Pionini kantavat kaunaa siitä että joutuivat taistelemaan niin kauan rikkaruohojen keskellä silloin kun emme ehtineet käydä mökillä. Tai sitten pionit murjottavat siitä että ne ylipäänsä istutettiin. Tädiltä saamani nimetön mysteeripioni pahoitti mielensä siitä kun viime kesänä puutarhuri ajoi ruohonleikkurilla sen yli ja rankaisi minua tänä vuonna kitukasvuisella koollaan. Toivottavasti ensi vuonna erimielisyydet on unohdettu ja saisin nähdä pionien kukintaa :)

En viitsinyt kitkeä tätä sinistä kasvia, rumahko mutta erikoinen joku pillike (?)


Kesäkullerolla on hauskat sapelit pystyssä. Nämä kullerot olivat kovasti mehiläisten suosiossa.




Keltasormustinkukkien kasvatus siemenestä onnistui! Tässä ne ovat vielä nupullaan.
Sormet syyhyävät että saan tämän upeuden siirrettyä syksyllä oikeaan kukkapenkkiin. Oikea komistus.

 Watti

Watti koki maalaiselämän epämiellyttäviä puolia. Juuri kun olimme palaamassa puutarhakierrokselta, muurahainen puri Wattia nenään. Watti katsoi minua silmiin ja päästi sydäntäsärkevän parkaisun. Onneksi Watti huiskaisi muurahaisen nopeasti pois eikä nenään ilmeisesti enää sen jälkeen tehnyt kipeää. Watti ei koskaan ole huutanut noin pahasti, ehti tulla jo avuton olo mamille.



Watti muurahaisepisodista toipuneena, lintuja vahtimassa.. 

Yksi ilta Ukko piipahti ulkona, oli jättänyt hetkeksi vesilasin pöydälle. Se pieni hetki riitti ja vesivaras iski. Tämä jälkeen luovuimme lopullisesti keramiikka-vesikiposta ja Watti sai oman lasin loppuloman ajaksi. Watilla kun tuntuu olevan pakkomielle laseihin. Se varmaan luulee että kirkkaassa lasissa oleva vesi on raikkaampaa.

Eikö ole pelottava kuva :D. Kissademoni.