Sivut

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Huonekasvien huumaa

Nyt kun on talvi, huonekasvit sykähdyttävät sydäntä enemmän kuin normaalisti. Ainakin minulle ja siskolleni on käynyt niin, että liittyminen Facebookin Huonekasvi-ryhmään on aiheuttanut orkideavillityksen ja ihan uudenlaisen asennoitumisen vanhoihin huonekasveihin, joita on tottuneesti hoivaillut vuosien ajan.

Huonekasvi-ryhmässä suositeltiin lämmintä, laimennettua kahvia santpaulioille. Rohkenin kokeilla tätä vinkkiä omaan santtuuni. Santtu ei ole kukkinut ainakaan vuoteen, joten ajattelin että yrittänyttä ei laiteta. 

Ja nyt santtu aloitti kukkimisen! 

(Yhdessä ketjussa kerrottiin myös, että jotkin huonekasvit nauttivat siitä, jos niille laittaa hieman vodkaa kasteluveteen. Tätä vinkkiä en vielä ole rohjennut kokeilla.)




Olen aina hieman pelännyt orkidean hankkimista, vaikka ovathan ne tosi helppohoitoisia. Kunhan muistaa pistää orkidean kerran viikossa pariksi minuutiksi kylpyyn. Ostin valkoisen perhoskämmekän lisäksi pienemmän orkidean, jolla on suloiset oranssihtavat kukat.




Nyt kalenteriin on laitettu jokaisen sunnuntain kohdalle: orkideojen kylpypäivä. 
Olin jo viime syksynä laittanut ulos kasvatuskehikkoon erilaisten perennojen siemeniä, joten päätin etten tarvitse pihakukkien siemeniä enempää. Pari siemenhankintaa tuli kuitenkin tehtyä...

Tässä on Tacca chantrierin siemeniä likoamassa, odottamassa kylvämistä.

(Kuva lainattu www.chilternseeds.co.uk-sivustolta). Eikös olekin  hurjan näköinen kukka! Taccaa kasvatetaan huonekasvina. Saas nähdä, miten onnistun tämän kanssa.  

Käsityötäyteinen tammikuu

Varmaan sukuvika on se, ettei edes televisiota pysty katsomaan ilman että näpeltää jotain käsissään. Rakkain käsityöharrastukseni on ristipistotöiden tekeminen. Olen yrittänyt analysoida, mikä niissä oikein viehättää:

-tekniikka on todella helppo, yksi ainoa sivuttainen liike*2 riittää.
- väriterapia, kukapa ei piristyisi kun kirjoo mitä upeimmilla väreillä?
-ajattelet, että olipas tuokin turha värin vaihto, mutta sitten huomaatkin että tästähän muodostuukin kukka!
-mieli saavuttaa flow-tilan, eli tunti tuntuu kymmeneltä minuutilta. 

Tänään sain vihdoin valmiiksi yhden sivun lintuteos-projektistani. Sivuja on vielä jäljellä 29. Joku amerikkalainen nainen, joka teki tätä samaa työtä, sai lintutyön valmiiksi 4 kuukaudessa, tehden sitä lähes 24/7. Itse varmaan saan tämän valmiiksi parissa vuodessa, kun muutakin tekemistä ja elämää pitää olla. 



Ilmoittauduin muutama viikkoa sitten työväenopiston virkkaus-kurssille. Olen aina halunnut oppia virkkaamaan. Valitsin omaksi projektikseni ''Juhannusruusu''-maton. Minulla suurin vaikeus tuntuu olevan ohjeen ymmärtäminen: tämäkin matto aloitettiin ''tekemällä ketjusilmukoita renkaaseen''. Tarkoittaen sitä, että työ aloitettiin ihan oikeasti virkkaamalla renkaan sisälle. Tähän mennessä maton virkkaaminen tuntuu hieman vaikealta, ja olen joutunut purkamaan tämän opettajan johdolla jo pari kertaa. Mutta jos nyt alkaisi jo sujumaan. Vaikkei kurssista jäisi muuta mieleen, ainakin olen oppinut virkaamaan patalappuja. 




Viimeisenä hieman Watista. Watti on laihtunut noin 300 grammaa, 4,9 kilon paikkeille. Tähän ei tarvittu muuta, kuin kuivanapsujen vaihtaminen laihdutusraksuihin, lisää liikuntaa ja namupäiviä harvemmin.

Watilla taitaa olla poikaystävä. Monesti kun olen tullut töistä kotiin, kuistille asti kulkee kissan tassun jäljet. Joku komistus käy ihailemassa mustaa Ikkunaprinsessaamme.

Röttelöllä emme ole ehtineet käydä varmaan kuukauteen :(. Aina on tullut viikonlopuksi muita menoja. Yritämme ehtiä sinnekin tässä vaikka talvilomapäivien aikana.

Mukavaa talven jatkoa (ja piakkoin kevättä) kaikille!