Sivut

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kevättä odotellessa

 Edellisestä postauksestani on jälleen kulunut tosi kauan, muutaman kuukauden. Blogini nimi on Röttelön remontti, mutta emme ole edes käyneet siellä pitkään aikaan. Enkä ole kehdannut kirjoittaa tikustakaan asiaa, minulla olisi ollut vain Watti-juttuja kerrottavana. Pitäisikin vaihtaa blogini nimeksi ''Watti ja muut asiat'', se olisi paljon osuvampi nimi :D.

 Kotimme kokee mullistuksia. Etupihan toisessa kulmassa on kaivettu maata parin metrin syvyyteen: meillä on ulkoviemäriremontti meneillään. Siinä rytäkässä viime kesänä perustamani ruusupenkki ja ihana tuomipuu kaadettiin. Odotan innolla sitä, että saan pihan taas omaan käyttöön, ja pääsen pelastamaan sitä mitä on jäljellä. Kuulemma lisää puita tulee kaatumaan, enkä tykkää siitä sitten yhtään. Olen manannut, että jokaista kaadettua puuta vasten istutan kaksi tilalle. Missä linnut sitten istuvat ja laulavat, jos kaikki isommat puut joudutaan kaatamaan?

Tällainen kaamea kaivanto meillä nyt on etupihalla. 


Pihallamme sijaitsee tämä 70-luvulla rakennettu pihavaja. Se on kuitenkin niin lahossa (ja myyräkuumeisessa) kunnossa, että tämä tullaan nyt kevään aikana purkamaan.


En ole koskaan uskaltanut mennä kynnystä pidemmälle, sillä lattia on papanoita täynnä, ja myyräkuume on todellinen pelko.


Puutarhan kuulumisia

Mutta onneksi meillä on myös jotain kivempaakin odotettavaa. Palkkaamme puutarhurin viemään kaatopaikalle edellisen omistajan kasaamat jättimäiset, puoliksi mädät lehtikasat. Tästä tulee spektaakkeli, epäilen että kasassa asuu rottia. Toivon sydämeni pohjasta, ettei viattomia siilejä kasoissa asu.

Samalla puutarhuri tekee syreeniaidalle nuorennusleikkauksen, ja kaivaa minulle takapihalle pionipenkin. Takapihamme onkin ainoa aurinkoinen paikka koko tontilla, ja nyt pihan pioni kärsii märästä ja pimeästä olinpaikastaan.

Nimetön lukijani kyseli, olenko tänä vuonna kylvämässä siemeniä. Tämän kevään taidan pärjätä viime vuotisten yksivuotisten siemenillä, mutta onhan minulla nämä kylmäkäsittelyä kaipaavat perennojen kylvöt vielä tekeillä :). Ainoa kohta jossa huomasin eloa, oli lapinakileijojen kohdalla.


Ruusupenkin ruusut on nyt väliaikaisessa penkissä ja toivon että ruususet selviävät. 


Puutarhuri antoi vanhalle omenapuullemme kuolemantuomion. Se on kuulemma sen oloinen, ettei sitä ole koskaan hoidettu, ja ainoat terveet oksat ovat niin korkealla, ettemme ylettäisi poimimaan sieltä omenia. Viestittelin jo omenapuihin erikoistuneen Hirvensalmen taimiston kanssa, tiedossa on jo pari mielenkiintoista omenalajiketta, joka tuohon samaan paikkaan sopisi.

 Watin tarinointia



Minulla, Espoon kauneimmalla tyttökissalla, on ollut tämän alkuvuoden aikana hauskaa. Minulle on tullut sellainen olo, että olen tarpeellinen ja hyvin älykäs kissa. 


Olen vienyt mamia ulos pihalle kävelylle. Ilman minua hän ei varmaan edes uskaltaisi. 

Mutta mami ei muista mitä ollaan ulkoiluhommista sovittu: palkkioksi hänen kävelyttämisestään, mamin pitäisi etsiä ja syöttää minulle ruohonkorsia. Mami väitti ettei muka löydä vielä ruohoa. Miten minun mahaparkani oikein kestää odottaa ruohon kasvamista? Kuulemma kohta tulee pääsiäinen ja saan sen kunniaksi oman ruohon. 


Tiedän että olen hurjan pelottava, mutta silti välillä kova tuuli ja äkkinäiset liikkeet pelottavat minua. 

Olin eilen mamille apurina kun mami päätti tehdä suurmylläyksen vaatekaappiinsa. Pitelin mamin kirjaa sillä aikaa paikoillaan. Tällaisissa suurissa projekteissa tarvitaan älykästä työnohjaajaa, muuten hommista tulee pelkkää räpellystä.


Mami tilasi minulle tällaisen kissojen hittilelun, pattereilla heiluvan perhostelineen. Kyllä minä sitä välillä muksin, mutta olen vaatimattomalla tavallani kiintynyt tavalliseen sulkahuiskaan. 

Vaikka minulla on vielä paljon mamille opetettavaa, onneksi olen näiden viiden vuoden aikana kietonut palvelusväkeni jo pikkurillini ympärille. Mutta hetkinen, kuka ruoja on tähän ikkunaankin pärskinyt, en edes näe lintulaudan lentäviä paisteja kunnolla. Hauskaa viikonjatkoa kuitenkin lukijoillemme!





sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Huonekasvien huumaa

Nyt kun on talvi, huonekasvit sykähdyttävät sydäntä enemmän kuin normaalisti. Ainakin minulle ja siskolleni on käynyt niin, että liittyminen Facebookin Huonekasvi-ryhmään on aiheuttanut orkideavillityksen ja ihan uudenlaisen asennoitumisen vanhoihin huonekasveihin, joita on tottuneesti hoivaillut vuosien ajan.

Huonekasvi-ryhmässä suositeltiin lämmintä, laimennettua kahvia santpaulioille. Rohkenin kokeilla tätä vinkkiä omaan santtuuni. Santtu ei ole kukkinut ainakaan vuoteen, joten ajattelin että yrittänyttä ei laiteta. 

Ja nyt santtu aloitti kukkimisen! 

(Yhdessä ketjussa kerrottiin myös, että jotkin huonekasvit nauttivat siitä, jos niille laittaa hieman vodkaa kasteluveteen. Tätä vinkkiä en vielä ole rohjennut kokeilla.)




Olen aina hieman pelännyt orkidean hankkimista, vaikka ovathan ne tosi helppohoitoisia. Kunhan muistaa pistää orkidean kerran viikossa pariksi minuutiksi kylpyyn. Ostin valkoisen perhoskämmekän lisäksi pienemmän orkidean, jolla on suloiset oranssihtavat kukat.




Nyt kalenteriin on laitettu jokaisen sunnuntain kohdalle: orkideojen kylpypäivä. 
Olin jo viime syksynä laittanut ulos kasvatuskehikkoon erilaisten perennojen siemeniä, joten päätin etten tarvitse pihakukkien siemeniä enempää. Pari siemenhankintaa tuli kuitenkin tehtyä...

Tässä on Tacca chantrierin siemeniä likoamassa, odottamassa kylvämistä.

(Kuva lainattu www.chilternseeds.co.uk-sivustolta). Eikös olekin  hurjan näköinen kukka! Taccaa kasvatetaan huonekasvina. Saas nähdä, miten onnistun tämän kanssa.  

Käsityötäyteinen tammikuu

Varmaan sukuvika on se, ettei edes televisiota pysty katsomaan ilman että näpeltää jotain käsissään. Rakkain käsityöharrastukseni on ristipistotöiden tekeminen. Olen yrittänyt analysoida, mikä niissä oikein viehättää:

-tekniikka on todella helppo, yksi ainoa sivuttainen liike*2 riittää.
- väriterapia, kukapa ei piristyisi kun kirjoo mitä upeimmilla väreillä?
-ajattelet, että olipas tuokin turha värin vaihto, mutta sitten huomaatkin että tästähän muodostuukin kukka!
-mieli saavuttaa flow-tilan, eli tunti tuntuu kymmeneltä minuutilta. 

Tänään sain vihdoin valmiiksi yhden sivun lintuteos-projektistani. Sivuja on vielä jäljellä 29. Joku amerikkalainen nainen, joka teki tätä samaa työtä, sai lintutyön valmiiksi 4 kuukaudessa, tehden sitä lähes 24/7. Itse varmaan saan tämän valmiiksi parissa vuodessa, kun muutakin tekemistä ja elämää pitää olla. 



Ilmoittauduin muutama viikkoa sitten työväenopiston virkkaus-kurssille. Olen aina halunnut oppia virkkaamaan. Valitsin omaksi projektikseni ''Juhannusruusu''-maton. Minulla suurin vaikeus tuntuu olevan ohjeen ymmärtäminen: tämäkin matto aloitettiin ''tekemällä ketjusilmukoita renkaaseen''. Tarkoittaen sitä, että työ aloitettiin ihan oikeasti virkkaamalla renkaan sisälle. Tähän mennessä maton virkkaaminen tuntuu hieman vaikealta, ja olen joutunut purkamaan tämän opettajan johdolla jo pari kertaa. Mutta jos nyt alkaisi jo sujumaan. Vaikkei kurssista jäisi muuta mieleen, ainakin olen oppinut virkaamaan patalappuja. 




Viimeisenä hieman Watista. Watti on laihtunut noin 300 grammaa, 4,9 kilon paikkeille. Tähän ei tarvittu muuta, kuin kuivanapsujen vaihtaminen laihdutusraksuihin, lisää liikuntaa ja namupäiviä harvemmin.

Watilla taitaa olla poikaystävä. Monesti kun olen tullut töistä kotiin, kuistille asti kulkee kissan tassun jäljet. Joku komistus käy ihailemassa mustaa Ikkunaprinsessaamme.

Röttelöllä emme ole ehtineet käydä varmaan kuukauteen :(. Aina on tullut viikonlopuksi muita menoja. Yritämme ehtiä sinnekin tässä vaikka talvilomapäivien aikana.

Mukavaa talven jatkoa (ja piakkoin kevättä) kaikille!