Sivut

tiistai 13. syyskuuta 2016

Täällä taas

Melkein hävettää, milloinkohan olen viimeksi blogiani päivitellyt? Olen ollut poissa ehkäpä siksi, koska jostain syystä puutarhakärpäseni oli pitkän aikaa muilla mailla. Kun olin lyhyellä kesälomalla, satoi melkein joka päivä ja joka päivä oli suunnitelmissa siirtää talon vieressä kasvaneet kuunliljat muualle, Suunnitelma kuitenkin lykkääntyi ja lykkääntyi, ja lopulta aloin jo vältellä rikkaruohojen nyppimistä ja kukkien kastelua. Ulos katsoessani näin vain listan mitä kaikkea piti tehdä. Sitten oltiin jo siinä pisteessä, että haaveilin helppohoitoisesta havu & kuunlija-puutarhasta :D. Tätä innottomuutta kesti siihen asti, kunnes tänä viikonloppuna pääsin Marketan puistoon sipuliostoksille. Sipulien ostelun jälkeen ukko noin vain yhdessä minuutissa oli huhkinut ne jo kauan mieltäni kuohuttaneet kuunliljat ylös, ja pääsin istutushommiin. Outoa kuinka vähästä kiinnostukseni puutarhaan oli kiinni.

Siirsimme talon seinää uhanneet kuunliljat reunustamaan molemmin puolin porttia. Samalla aitoukonhatut muuttivat siihen viereen, pois ahtaasta ja pimeästä penkistään. 

Pihan kolme isoa tammea tekevät hirveästi tammenterhoja, joka askeleella narskuu. Niitä putoilee myös kattoa vasten ja Watti katsoo pelästyneenä ylös: '' mikä tuo oli?''

Saksasta peräisin oleva humala on laitettu kiipeämään pitkin tammea. En ole vielä päättänyt uskallanko jättää humalan ruukkuun koko talveksi vai onko se kasville kuolemaksi.


 Shirley-unikot

Taisin keväällä innoissani kertoa siemenostoksistani. Onnistunein siemenostos oli Shirley-unikko. Shirley-unikko osoittautui oikein suloiseksi, hennoksi pikku unikkolajikkeeksi. Kuten kuvauksessa luki, unikoissani ei ollut ollenkaan mustaa. Shirleyllä on hennon karvaiset varret ja uusia kukkia on puhjennut ihan tähän asti. Laitan alle kuvakavaldin Shirleyn eri muodoista.

Tämä kesä oli niin sateinen, että kaliforniantuliunikot eivät tainneet kukkia kertaakaan. Ne kun vihaavat sadetta ja varjoa. Ensi kesänä sitten paremmalla onnella. 
Kerrannainen Shirley.

Melkein ruusukukkamainen Shirley

Hänen karvaisuutensa


Syysvuokko

Salon torilta ostamani syysvuokko oli hyvä ostos. Tänään ensimmäinen nuppu puhkesi kukkaan! 


Ihania pallomaisia nuppuja <3



 Watti

Watilla jatkuu onnellisen kissan elo normaalissa uomissaan. Viime perjantaina meillä oli vieraita kylässä ja Watille tapahtui ''moka'', tai pikemminkin virhearviointi. Se oli steppailemassa selkä köyryssä iskää kohti, aikeinaan jalkojen helliminen kyljillään. Sitten Watti katsoikin ylös, ja se huomasi että tämähän on väärä mies! Ukkohan oli ihan eri huoneessa. Watti juoksi kurnaisten pakoon mokansa huomattuaan. 

Watin rutiiniaskare, eli hiiriballadien laulaminen on säännöllisempää kuin ennen. Nykyään huolestun, jos Watti ei tuo minulle hiirtä nukkumaan mentyäni, Siinä tapauksessa sillä on ollut luultavasti liian stressaava päivä takanaan.
Mamin sipuliostosten haistelua.





KesäWatti <3

Toivottavasti syksy jatkuu yhtä kauniin aurinkoisena kuin tähän asti, Ja hauskaa loppuviikkoa kaikille! :)

12 kommenttia:

  1. No joskus on innostus tosi pienestä kiinni, mutta onneksi innostus jatkuu vaikka välillä väljähtyykin :D

    Mulla on ollut jo viime talvenkin, neljä saksalaista humalaa avomaalla, laitoin niille katteen päälle ja kaikki säilyivät erittäin hyvin ja nyt kiipeävät korkeuksiin! Kate suojasi sateelta ja pakkaselta, uskon!

    Ihanat unikot! Suloisia keijujen mekkoja!

    Watin elo on vastuullista ja vaativaa, pitää vaania, saalistaa, valvoa henkilökuntaa, joskus tulee moka ja se varmaan harmittaa, mutta onneksi elämä jatkuu! Ihana Watti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ehkä uskallan sitten siirtää humalan ruukustaan avomaalle. Ettei vesi keräänny ruukussa reppanan juuriin :)

      Ihana Watti-kommentti, naulan kantaan :D. Kyllä minuakin nolottaisi jos esim. kaupassa vahingossa halaisi väärää miestä.

      Poista
  2. Puutarhainnostus katoaa välillä tosi tehokkaasti ja sen palaamista saa odotella. Kummallista tosiaan, miten jonkun pienenkin homman suorittaminen tuntuu niin vaikealta. Sitten, kun siihen viimein tarttuu, suorastaan ihmetyttää, miten helposti ja nopeasti se hoitui. Kaipa sitä mielessään suurentaa tekemättömiä töitä ja lopulta ne tuntuvat vuodenkorkuisilta.
    Ihana Watti! Välillä Juusokin huomaa mokanneensa ja silloin se on ilmiselvästi nolostuneen näköinen. Varsinkin, jos sille nauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja helpottaa varsinkin jos saa apuvoimia urakkaansa. Tulee kyllä helpottunut olo kun näkee mitä on saanut aikaan!

      Vertasinkin Watin nolostumista siihen jos vahingossa halaisi tai pussaisi vierasta miestä :D. On kissallakin ylpeytensä <3.

      Poista
  3. Puutarhaharrastuksessa tulee välillä lannistumisen hetkiä. Aina ei vain jaksa innostua. Joskus oikein ihmettelee, että miksiköhän sitä on tähänkin ralliin ylipäätään aikanaan ruvennut. Jostain se innostus kuitenkin aina palaa takaisin ja sitten on taas niin hyvä mieli, kun puuhastelee ulkona. :) Voi Wattia, on sitä mahtanut nolottaa, mutta lohdutuksena voit hänelle sanoa, että sattuu sitä paremmillekin välillä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, epäonnistumisen hetkiä kyllä tulee. Varsinkin jos on pistänyt suuret rahat kasveihin ja multaan, ja sitten joku menee pieleen. Olen huomannut että varsinkin sateisina päivinä ei puutarhastelu kiinnosta ollenkaan. Kumma miten sää vaikuttaa fiiliksiin.

      Watti on nyt jo unohtanut mokansa, vaikka tämän tapahtuessa melkein tunsimme punan nousevan Watin poskille <3

      Poista
  4. On se tosiaan kumma, että puutarhastakin saa stressin aikaiseksi! Itse haaveilen jo välillä luonnontilaisesta metsäpuutarhasta, jossa olisi vain pieni hyötytarha laatikoissa... Kiva, että löysit taas intosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Kyllä helppohoitoisessa metsäpuutarhassa on omat hyvät puolensa. Minuakin sellainen kiehtoisi, olisi ihana jos keskellä tiuhaan rakannettua aluetta olisi pieni turvapaikka erilaisille linnuille ja ötököille ja luonto hoitaisi itse itsensä :).

      Poista
  5. Innostus tulee ja menee, minullakin on seinustalla kasveja siirtoa odottamassa. Tälläinen lämmin syksy on ollut hieno lahja puutarhurille. Voi, Wattia! Ei vieras mieskään kai niin vaarallinen olisi ollut. Hiiriballadit kuulostavat upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin isojen puskien siirtäminen on aika raskasta hommaa ja helposti sitä hommaa tulee välteltyä. Ihanaa että on ollu kauniimpi sää kuin keskellä kesää :O.

      Watilla on hiiriballadeissaan aina sama kulku. Ensin on tukahtuneen surullista maukunaa, joka voimistuu hätääntyneeseen maumau:hun, sitten hiiri lasketaan suusta ja fanfaari huipentuu. Silloin on palvelusväen aika kiittää Wattia hiirestä <3.

      Poista
  6. Hyvä ettei kissatkaan ole täysin virheettömiä :) No ei sitä vaan aina jaksa, huvita, viitsi puutarhuroida, se on ihan okei minusta. Kiva kuitenkin kun pääsit uudelleen tunnelmiin. Meillä on vähän tuo sama tammidilemma...ruts ruts. Mitä sipuleita hommasit? Ihanaa uusi kukkapenkki!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ruts ruts. ja sitten kun on jotenkuten saanut haravoitua, tammi päättää läsäyttää uuden satsin terhoja. Tilasin kaikkea mahdollista, kevätiiriksiä, punaisia tulppuja, havera-narsissia ja paljon laukkoja myyriä vastaan :).

      Poista