Sivut

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Puuhailua Röttelössä

 Juhannusloman aikana kävimme kylässä Ukon kaverilla, jolla on kesäkartano melko lähellä Röttelöä. Heidän kesäpaikkansa oli ollut myös vuosia heitteillä, ja nyt paikka on kunnostettu vanhaan loistoonsa ja tehty mukavaksi nykyajan ihmiselle. Teki hyvää käydä kylässä tomerien ihmisten luona. Saimme lisää innostusta ja uskoa siihen että ehkä se meidänkin kesämökkimme tulee kuntoon.

Innostuspuuskan johdosta saimme vihdoin eteisen puolipaneelit maalattua ja hieman jo purettua lahoa kuistiakin.



Kuisti olisi aika yksinkertainen homma laittaa kasaan kun uus(vanhat) ikkunatkin on valmiina vajassa odottamassa. Tällä hetkellä kuistin rakennus on enemmänkin vapaa-ajan vähyydestä kiinni.

Vanha ampiaispesä löytyi

Sauna on edelleen tällaisessä kunnossa :D. Aika rouhea. Uusi aikataulu tälle projektille on ensi kesä.

Pihamaan kukat

Tänä kesänä ei sormustinkukkia ole montaakaan. Viime vuonna niitä kasvoi siellä täällä. Tätä kesää voisi sanoa harakankellojen kesäksi, ne ilahduttavat violeteilla pikkukukillaan lähes joka paikassa. Kulleroiden viereen on varmaan minulta pudonnut siemenpussi, niin paksu neilikkamatto sieltä kurkistaa. Ensi vuonna on siis vaaleanpunaista ilotulitusta luvassa.


Iki-ihanat maatiaisiirikset

Keskellä päätään riiputtaa mummolta saamani kultapallopariskunta. Ukko kyhäsi niille telineen jota vasten sitten syksyllä kelpaa nojata. 
 Pionini kantavat kaunaa siitä että joutuivat taistelemaan niin kauan rikkaruohojen keskellä silloin kun emme ehtineet käydä mökillä. Tai sitten pionit murjottavat siitä että ne ylipäänsä istutettiin. Tädiltä saamani nimetön mysteeripioni pahoitti mielensä siitä kun viime kesänä puutarhuri ajoi ruohonleikkurilla sen yli ja rankaisi minua tänä vuonna kitukasvuisella koollaan. Toivottavasti ensi vuonna erimielisyydet on unohdettu ja saisin nähdä pionien kukintaa :)

En viitsinyt kitkeä tätä sinistä kasvia, rumahko mutta erikoinen joku pillike (?)


Kesäkullerolla on hauskat sapelit pystyssä. Nämä kullerot olivat kovasti mehiläisten suosiossa.




Keltasormustinkukkien kasvatus siemenestä onnistui! Tässä ne ovat vielä nupullaan.
Sormet syyhyävät että saan tämän upeuden siirrettyä syksyllä oikeaan kukkapenkkiin. Oikea komistus.

 Watti

Watti koki maalaiselämän epämiellyttäviä puolia. Juuri kun olimme palaamassa puutarhakierrokselta, muurahainen puri Wattia nenään. Watti katsoi minua silmiin ja päästi sydäntäsärkevän parkaisun. Onneksi Watti huiskaisi muurahaisen nopeasti pois eikä nenään ilmeisesti enää sen jälkeen tehnyt kipeää. Watti ei koskaan ole huutanut noin pahasti, ehti tulla jo avuton olo mamille.



Watti muurahaisepisodista toipuneena, lintuja vahtimassa.. 

Yksi ilta Ukko piipahti ulkona, oli jättänyt hetkeksi vesilasin pöydälle. Se pieni hetki riitti ja vesivaras iski. Tämä jälkeen luovuimme lopullisesti keramiikka-vesikiposta ja Watti sai oman lasin loppuloman ajaksi. Watilla kun tuntuu olevan pakkomielle laseihin. Se varmaan luulee että kirkkaassa lasissa oleva vesi on raikkaampaa.

Eikö ole pelottava kuva :D. Kissademoni.



9 kommenttia:

  1. Vanhan talon kunnostaminen vaatii pitkää pinnaa. Pakostikin välillä tulee epätoivon hetkiä, mutta sitten taas jaksaa.
    Ovat nuo kissat sitten mainioita persoonia. Ilman muuta Watille pitää oma juomalasi laittaa. Juusoa pisti kerran mehiläinen nenään terassin portaikossa. Varmaan teki kipeää ja kissa muisti sen pari vuotta, sillä aina se jaksoi kiertää juuri sen kohdan, jossa mehiläisen kohtasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, harvat asiat vanhassa talossa menee suunnitellusti, mutta aika tekee tehtävänsä.

      Nauratti tuo Juuso :D. Ressukka varmaan luuli että sama paha mehiläinen vaanii sitä aina vaan samassa paikassa. Kissojen ajatuksenjuoksua on joskus hauska seurata <3.

      Poista
  2. Kiva postaus; monenlaista asiaa. Aika moinen haaste vanhan talon kunnostaminen. Vaatii kyllä aikaa. Ihania kukkia sinulla on puutarhassasi. Kissa on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostimme talon purkukuntoisena ja pihamaakin oli jo metsäksi muuttumassa. On se siihen nähden valtavasti jo nyt muuttunut asumiskelpoisemmaksi, mutta vielä on paljon tekemistä. Mutta kyllä se siitä kunhan vaan saisi aikaa. Kiitos, Watti on ihana kissa :).

      Poista
  3. Oletteko koskaan pitänyt talkoita röttelöllä? Ehkä kuisti olisi siihen hyvä kohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, viime kesänä meillä oli maalaustalkoot :D. Mutta pitää vartoa hetki ennenkuin kehtaa pyytää uudelleen.

      Poista
  4. Hui kissademoni!! Kissat on kyllä mahtavia, samaan aikaan ylisuloisia mutta myös joskus pelottavia. Hirmusti hommaa röttelöllä, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo ja hiljaa hyvä tulee. Ihana talo on. Pionit varmaan kärsivät vähän talvesta ja viime sadekesästä, mullakaan eivät ole ihan entisessä loistossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kissat osaa olla pelottaviakin. Varsinkin kun talo on pimeänä ja huomaat että nurkassa kiiluu jotkut silmät :D. Meidän Sarah Bernhard-pioni ei tykännyt yhtään eilisestä sadekuurosta, terälehdet on nyt pitkin maita :/.

      Poista
  5. Hui kissademoni!! Kissat on kyllä mahtavia, samaan aikaan ylisuloisia mutta myös joskus pelottavia. Hirmusti hommaa röttelöllä, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo ja hiljaa hyvä tulee. Ihana talo on. Pionit varmaan kärsivät vähän talvesta ja viime sadekesästä, mullakaan eivät ole ihan entisessä loistossaan.

    VastaaPoista