Sivut

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Röttelön kuulumisia ja ristipistohommia

No nyt on joulut ja uudet vuodet juhlittu.  Vietimme molemmat juhlat rauhallisissa merkeissä. Joulun jälkeen lähdimme Röttelölle uutta vuotta odottamaan. Olimme jopa ostaneet pari rakettia, mutta niin se vain on, ei voi halvalla saada hyvää. Rakettimme eivät nousseet kuin siperianhernepensaiden korkeudelle ja 'pöf!'- katosivat heti.

Pidän syksystä ja talvesta. Silloin tuntuu siltä kuin minä olisin puutarhani valtias. Rikkaruohot ja haittakasvit ovat silloin levossa ja poissa silmistä ja mielestä. Innostuimme harventamaan pihamme risukkoa. Tien varressa meidän tonttia suojaamassa kasvaa suuria haapoja ja ne olivat tehneet kauhean määrän vesoja sinä aikana kun talo ja tontti oli asumattomana.


Kaadoimme ja kasasimme aikamoisen kasan haapoja. Pitää tilata joku kuorma-auto viemään risut pois.

Samalla myös liian lähellä kasvanut, vuosirenkaista päätellen 10 vuotias haapa sai lähteä. Uskon että keväällä ihana, punaisilla pikkukukilla kukkiva ikivanha kuusamapensas piristyy kun sai elintilansa takaisin.
Tontin toisella puolella vallitsee kesäisin sellainen punkkien paratiisi, ettemme liiku siellä kesällä ollenkaan. Haluaisin kaataa myös suurimman osan pikkukuusista. Luin Pellervo-lehdestä että kuuset ja metsittyminen on perinnemaiseman suurin vihollinen.

Watin hyväksi

Yhtenä aamuna Ukko oli saanut loistoidean. Hän halusi rakentaa Watille portaat uunin päälle. Ei kun menoksi rautakauppaan ja  nikkarointihommiin. Hetken kun Watti keräsi rohkeutta, se uskalsi hypätä ylös ja lekottelee lämpimässä paikassa hyvin mielellään.



Joihinkin ikkunoihin on kertynyt kondenssivettä. Pitäisi tiivistää ikkunat.

Käsityöjuttuja 

Itse olen innostunut ristipistotöistä entistäkin enemmän. Sain uuden vuoden aikana talvisen punarinnan pisteltyä loppuun. Vielä edessä olisi kehystys ja sitten metsien ilopilleri pääsee seinälle. Tällä hetkellä pistelen Ukolle kesällä aloittamaani Hot Rod-Amerikan rautaa. Postissa on jo tulossa pari uutta työtä, jotka kyllä aloitan vasta sitten kun saan auton valmiiksi.

 Huono kuva, muuton jäljiltä kameran laturi on edelleen kateissa, joten kännykän kameralla on pärjättävä :/.
 Tilasin antikvariaatista pari kirjonta-aiheista kirjaa. Eeva Haaviston vuonna 1950 julkaistussa kirjassa esitellään sellaisia vanhoja ristipistomalleja, joita ennen vanhaan tehtiin. Vielä n. sata vuotta sitten kaikki talon tavarat, tossut, liinat, peitteet, olivat kirjailtu ristipistokuvioin. Ristipistomania siis vaivasi myös esiäitejämme. Raija Pesun kirjontakirjassa on toinen toistaan ihanampia kirjailuja. Perintöliinojen kukkakirjailut ovat niin taidokkaita, että en itse heti suin surmin lähde niitä yrittämään ilman harjoittelua.

Ristipistomalleja Eeva Haaviston kirjasta.


18 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Kivoja maisemia mökiltä. Siellä ei ole lainkaan lunta! Hienoja ristipistotöitä olet tehnyt. Minäkin tein ristipistotöitä ja kanavatöitä silloin kun lapset olivat pieniä, mutta nyt en ole tehnyt moneen vuoteen. Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Jännä kun lunta ei paljoa ole, mutta pakkasta kauheasti. Toivottavasti liian aikaisin kasvaneet taimet eivät nyt kärsi pakkasista. Hauskaa loppiaisen iltaa sinnekin! :)

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin kasvaa haapoja ihan riittämiin, niitä jo on harvennettu, polttopuiksi isäntä ne melkein kaikki teki, saunapuiksi sopivia leivinuuniin vähän hepposia lämpöarvoltaan. Nyt on hyvä tehdä metsähommia, ei ole paljoa lunta eikä itikoita kiusana. Tuo punkkijuttu on tosi kurjaa, meillä ei ole punkkeja paljon ollut mutta kissoilla on joka kesä 1-2 jotka ollaan saatu hyvin pois!

    Ihanat kirjat oletkin löytänyt, tuollaisia etsiskelen myös Vammalan Vanhan kirjan päiviltä ja joskus nettiantikvariaateista. Ihanan ristipistotyön olet tehnyt! Noista ristipistomalleista saa kivoja kirjoneulemallejakin! Aurinkoista loppiaista!

    Nyt on sitten Watilla kissanpäivät kun uuninpankolle pääsee portaita, oikein kiva juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haapa on hyvä polttopuuna. Sillä vaan on ihmeellinen kasvuvoima, se tekee niitä vesoja vaikka kuinka kauas. Tien vieressä meillä on tosi vanhoja, paksuja haapoja, niitä ei raaski kaataa.

      Meillä on paljon punkkeja, mutta onneksi ei ole meihin tarttunut. Mutta viime kesänä ystävän pitkin maita mantuja ryntäilevä kultainen noutaja sai kaksikin punkkia samalla kertaa :/.

      Tuollaiset varsinkin 50 luvun käsityökirjat kannattaakin ostaa, uskon että niiden arvo nousee jossain vaiheessa taivaisiin. Niissä on sellaisia ohjeita ettei mistään enää löydä :).

      Poista
  4. Watti sai vihdoin oman paikkansa talossa. Mahtaa se olla nyt tyytyväinen.
    Tein kymmenen vuoden ajan ristipistoja aivan hullaantuneena. Niihin jää todellakin koukkuun. Aloitin helpoilla valmispaketeilla ja siirryin sitten ostamaan aida-kankaan, mouline-langat ja ohjeet erillisinä. Jos jostain saat esim. Le idee di Susanna -lehtiä, suosittelen. Niissä on hienoja malleja. Tilasin lehteä monet vuodet, mutta sitten sitä ei enää tahtonut mitenkään saada. Laitoin jopa Italiaan viestejä, mutta niihin ei koskaan vastattu. Kaikki ristipistolehdet on edelleen tallessa, sillä jokaisessa lehdessä on runsaasti malleja, joista moni on vielä toteuttamatta. Lisäksi jonkun isomman mallin yksityiskohtia voi kirjoa vaikkapa joulu- tai onnittelukorteiksi. Aida-kangasta kannattaa ostaa Karnaluksista, Tallinnasta. Samoin mouline-langat on siellä merkittävästi edullisempia. Karnaluksilla on myös verkkokauppa, jollet pääse Tallinnaan itse. Nyt ristipistot ovat paussilla, koska niitä on aika vaikea tehdä vaikkapa telkkua katsellessa. Sukkien kutominen sujuu paremmin. Minulle tulee yhä Ateljee Margarethan luettelot ja niitä silloin tällöin kuolaan. Siellä ristipistopaketit ovat kuitenkin tosi tyyriitä verrattuna siihen, että kirjoo mallin itse hankituin materiaalein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Watin ilme oli näkemisen arvoinen kun en taloon tullessani ensin löytänyt sitä, kunnes katse osui ylös ylväsilmeiseen Wattiin :D.

      Kävin googlaamassa tuon Idee Di Susannan, vaikuttaa hyvältä lehdeltä! Siellä voisikin olla minun makuuni malleja. Olen muutaman kerran ostanut englantilaisia Cross Stitch-lehtiä, mutta niissä värit ovat kovin pastellisia ja lapsellisia aiheita. Punarinta oli kerrankin sellainen malli jonka oikeasti halusin tehdä.

      Olen samaa mieltä, ehdottomasti kannattaa itse hankkia mallit ja kun niitä lankoja kertyy vähitellen varastoon, voi tehdä ihan omanlaisensa työn. Mallit on niin paljon halvempia kuin kokonaiset setit. Karnalux on minunkin pyhättöni :D. Kävin siellä varmaan 6 kuukautta sitten ja rohmusin niitä muliinilankoja. Siellä ne tosiaan maksoi vain jotain 50 senttiä! Tuleekin kalliiksi jos ostaa Suomesta päälle euron maksavat tokat. Joihinkin malleihin menee viisikymmentäkin vä

      Poista
  5. Kiva kuulla kuulumisianne! Vink, vink, sinuna investoisin oksasilppuriin ja surauttelisin oksat oman tontin hyödyksi!! Paksummista saa, vesurilla karsittuna, ihan kohtalaista runkoa polttopuuksi. Tekisi itsenikin mieli silppuria, meillä risut yleensä poltetaan pienissä erissä.
    Upean taulun olet pistellyt! Havaitsin viime kesänä meillä ensimmäistä kertaa punarinnan, olinpa onnessani<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin oksasilppurin! Voisi tehdä haketta ja ripotella sitä vaikka kulkureiteille ja kukkapenkkeihin. Etupihan haavasta tuli polttopuita, nyt niiden pitäisi kuivahtaa jonkin verran. Voi olla että haapa suuttui kaatamisestaan ja keväällä etupiha vilisee vesoja, se on vähän viheliäinen puu.

      Punarinnat on varmaan maailman ihanin lintulaji! Ne ovat niin iloisia ja söpöjä. Mummollani on aina kesäisin punarintoja puutarhakavereina, hyvä etteivät olalle istu juttelemaan <3.

      Poista
  6. No kyllähän kissalla omat portaat pitää olla :). Taitaa Watti olla kietonut miehesi tassunsa ympärille. Ihailen kovasti ristipistojasi, oma kärsivällisyys + taito ei riitä millään. Ettekö voisi polttaa noita haapoja uunissanne tai pihagrillissä? Minä jännään nyt kovasti teidän talohommaanne, peukkuja pitelen täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se Watti on vähän tehnyt :D. Itse ei tullut mieleenkään alkaa rakentelemaan Watille portaita, hyvä että joku sentään hoksasi.

      Juu, etupihan haapa päätyi haloiksi ja nyt on kuivaamassa, kiva että polttopuita riittää nyt. Minäkin jännitän talojuttua, toivottavasti kuntotarkastuksessa ei löydy mitään mätää. Meillä on ollut jo kauan huono tuuri, kaksi taloa meni sivu suun ja oman myymisessä kesti ainakin puoli vuotta..

      Poista
  7. Meillä tuntuu ettei tiivistäminenkään auta. Huono ilmanvaihto ja jostakin pitää ottaa vaihtoilma, siis ikkunan ravoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, katsotaan onko meilläkään tiivistäminen riittävä toimenpide. Meillä ei ollut ilmanvaihtoa kuin vasta viikon verran kun teimme korvausilmaräppänän..

      Poista
  8. Suosittelisin polttamaan kaadetut puut yms siellä punkkiparatiisissa, lähtisivät punkit samalla ja säästyisi rahatkin vaikka olvin ostoon. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, hyvä idea :D. Pitää esittää se Ukolle.

      Poista
  9. Pitäähän kunnon talossa olla Watin oma valtakunta. Ihana... Kivan ristipistonkin olet ehtinyt väkäsemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Watti oli kyllä tosi onnellisen oloinen uudessa lämpimässä makoilupaikassaan.

      Poista
  10. Hi there! I'm at work surfing around your blog from my new apple iphone! Just wanted to say I love reading your blog and look forward to all your posts! Keep up the excellent work!

    VastaaPoista