Sivut

lauantai 19. syyskuuta 2015

Kissa vieköön mikä muutto!

Asuntomme on ollut myynnissä jo n. 6 kuukautta. Putkiremontti lähestyy ja päätimme että aikamme tässä kerrostalossa on tullut täyteen. Pari viikkoa sitten saimme viimein hyvän tarjouksen, ehtona tosin oli että muuttaisimme pois kuukauden viimeiseen viikonloppuun mennessä. Viime ajat ovatkin olleet aikamoista haipakkaa, piti löytää vuokra-asunto ja hankkia laatikoita ja aloittaa pakkaaminen. 





Miksi olen hamsteri? Varsinkaan nyt kun olemme muuttamassa, en kiitä itseäni ollenkaan lasikokoelmien, kirjojen ja muun tavaran keräilystä. Pitää raakata pois aikamoinen kasa tavaraa että mahdumme seuraavaan asuntoon, joka on 20 neliötä pienempi. En raaski luopua oikein mistään. Niin moneen tavaraan liittyy muistoja. Jopa Wattikin osallistuu tavaran vähennystalkoisiin. Pussillinen vähällä käytöllä olleita kissanleluja lähtee äidin kaverin Juuso-kissalle.




Watille muuttaminen on enemmänkin mahdollisuus kuin uhka. Lueskelin siskoltani jouluna saatua Kissan mieli-kirjaa, siinä sanottiin että kissa yleensä stressaantuu jo siitä kun siirtää tutun huonekalun toiseen paikkaan. Meillä on täällä olohuone täynnä muuttolaatikoita ja huonekaluja hävinnyt varaston uumeniin, mutta Watti tuntuu olevan virtaa (watteja <3) täynnä. Ehkä se arvaa että uudessa asunnossa on valtava parveke joka viettää metsikköön. Siellä kelpaa katsella lintuja ja maiskutella.


Röttelön kuulumisia

 

Röttelössä olimme viimeksi pari viikkoa sitten. Siellä on käynnissä Ukon etanadynamiittikokeilu: saunan lattiasta nousi niin suuria kiven lohkareita ettei yhden miehen voimilla niitä ylös saa. Kun pääsemme Röttelöön taas, selviää onnistuiko kokeilu.

Muuten Röttelöön kuului samaa kuin aina ennenkin: sipulini saapuivat postista ja aamuruohon syömistä Watin kanssa. Istutimpa Salon torilta ostamani vaaleajouluruusun iirispenkkiin.

Keväällä muistan ajatelleeni että ikävöin kipeästi kirkkaita värejä. Sipuliostoksissani suosinkin tänä vuonna keltaista ja punaista, niistä saan sitten energiaa talven jälkeisen harmautta vastaan. Tilasinkin sitten kestäviä Darwin-tulppaaneja, keltalaukkoja ja kasvitieteellisiä krookuksia. Musta tulppaani, Queen of the Night eksyi myös mukaan.

Nyt niitä ihania kevätiiriksiä on. Huomasin harmikseni että balkaninvuokon ohjeessa lukee että pitäisi nostaa ylös aina syksyn tullen. En aio viitsiä, kuolkoon pois jos eivät meillä pärjää.



Laitoin pari kiveä ja sammakon tuomaan jouluruusulle turvaa.
Vihdoin viimein akileijat ovat itäneet! <3

Pöllömäistä sunnuntaipäivää toivottaa Watti ja Röttelön väki!

13 kommenttia:

  1. Asunnon myyminen on joskus pitkäkestoista puuhaa, meilläkin aikoinaan talon myynti, meinasi usko loppua. Ja muutto...muuttaa pitäisi vähintään joka 5. vuosi, kaikkea tavaraa kertyy ja mistään ei oikein haluaisi luopua vaikka oikeasti ihan kaikkea ei tarvitse kuin ehkä joskus. Aarteet on oma lukunsa. Onnea kuitenkin muuttoon ja pitkämielisyyttä pakkaamiseen, onneksi Watti on apuna!

    Täällä vielä odotellaan sipulitilausta, mutta Sinä pääset jo istuttelemaan, onnentyttö! Kaikkia ihanaisia kevääksi! Watti niin kaunis ja kiiltäväturkkinen, rapsutukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja muutenkin niitä tavaraläjiä voisi käydä läpi useammin kuin juuri muuton yhteydessä vasta :D. Täällä emme ole vielä kertaakaan myöskään pesseet ikkunoita, sekin on nyt vihdoin pakko tehdä.

      Ihanaa päästä kohta istuttelemaan, vaikka aluksi tuntuu ettei koloja oikein jaksaisi kaivella :). Keväällä on ainakin mitä odottaa.

      Poista
  2. Muutto on aina iso operaatio ja kysyy kärsivällisyyttä ja voimia. Itse kuusi muuttoa aikoinaan läpikäyneenä tiedän, miten vaikea ylimääräisistä tavaroista on luopua. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuton aikana on tosiaan hermot ja varsinkin voimat koetuksella, mutta onneksi perjantaina pahin on jo ohi :). Tänään hainkin vaan noutoruokaa meille kun ei viitsisi alkaa tehdä mitään kotiruokaa muuttolaatikoiden keskelle.

      Poista
  3. Aina kun ollaan muutettu, olen luvannut itselleni, etten enää ikinä koskaan milloinkaan hanki mitään kippoja tai muuta turhaa krääsää. Muuttamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että silloin tulee väkisinkin tehtyä kaikista tavaroista pakollinen inventaario, mitä ei oikein muuten tulisi ikinä tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juri samoja ajatuksia itselläni oli eilen ullakkoa tyhjentäessä: löytyi mm. sellaisia tauluja joita en ainakaan ihan heti ole laittamassa seinälle ja olen kuitenkin aikoinaan käyttänyt monta kymppiä kehysten hankkimiseen. Kuppeja ja kippoja kirpparilta on täälläkin tullut hankittua yli oman tarpeen. Ja nyt Konttikirppis kiittää :).

      Poista
  4. Muutot ovat inhottavia, mutta putkiremontin keskellä asuminen vasta inhottavaa onkin. En edes ymmärrä miten se on mahdollista ilman vessaa ja vesipistettä.
    En ole vielä hankkinut yhtään uutta kukkasipulia, odotten alea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun käy vähän sääliksi taloyhtiön vanhat mummot ja papat, ei heilläkään ole paljoa rahaa laittaa putkiremontin aikana asua väliaikaisessa asunnossa. Vastikkeet velotaan joka tapauksessa. Minäkään en metelin ja pölyn keskellä eläisi :)

      Oho, sinulla on loistava itsehillintä :D. Minä en onnistunut vastustamaan sipulikuvastoa joka täällä lojui.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, kun vaan tämän viikon vielä jaksaa painaa niin helpottaa. Watti kiittää, se on aika ihana :)

      Poista
  6. Muistankun muutimme viisi vuotta sitten 96 neliön kerrostalo-asunnosta tähän noin 60 neliön pikkutaloon, kyllä sai vähentää tavaraa...Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on kumma mikä hinku on täyttää jokainen huone huonekaluilla ja tavaroilla ja muuton aikana vasta huomaa että pärjäisi paljon vähemmälläkin :). Kiitos, uusi koti tulee olemaan kirjaimellisesti uusi ja ihana :).

      Poista
  7. Hei, blogissani on sinulle postia! :)

    VastaaPoista