Sivut

maanantai 31. elokuuta 2015

Outoja ääniä

Pitkästä aikaa vietimme Röttelössä taas yön. Tuntui mahtavalta päästä pois rähjääntyneen lähiökuppilan ja hälyisen kerrostaloalueen luota kauas maalaistalon hiljaisuuteen. Maalla röttelö oli hiljainen ja kuu mollotti valaisten koko takapihan. Tyytyväisinä vetäydyimme nukkumaan. Pian kuitenkin alapohjassa asuvat otukset päättivät että oli liian hiljaista ja alkoi kuulua järkyttävää melskettä. Watilla oli kiireinen yö, se ei nukkunut silmäystäkään kun se juoksi päivystämässä metelin kulkureittejä. Itse en jaksa stressata alapohjan olentoja, jos se (ne) ovat päässeet sinne jostain raosta niin pääsenevät myös poiskin. Kieltämättä oli olo kuin Muumipeikolla kun hän kuunteli esi-isämuumien riekkumista keskellä talviyötä.

Kukkaset


Syksy alkaa jo selvästi tekemään tuloaan. Tuuli puhaltaa jo viileänä ja vähitellen puiden lehdet ovat alkaneet kellastua.  Metsän mustikat olivat jo suurimmaksi osaksi nahistuneita. Onneksi vielä muutama myöhäinen kukkija ilahdutti minua. Seuraavaksi odotan syysasterien kukintaa eikä sen jälkeen taidakaan kukkijoita olla tässä puutarhassa luvassa.

Ryteikössä asustava hortensia. Hortensia selvästi piti sille kevään aikana tuomastani kahvinporo-lannoituksesta.

Vajan edestä viime vuonna pelastettu punainen leimu.

Auringontähdet ovat jo kukkineet parhaiden päivien ohi. Kukissa oli kuitenkin kymmeniä pikkuisia koppakuoriaisia ja mehiläisen meden imemisyritys oli jo väsynyttä epätoivoon sävähtävää. Huomaa että kukkijat alkavat olla vähissä.

Queen Elizabeth avasi nuppunsa! Aivan ihana lajike. Toivon että Elizabeth selviää ensimmäisen talven yli. Taustalla kurituspenkin vuorikaunokit ovat alkaneet jälleen kukkia.

Ympäri pihaa pelastetut ihanat tiikerililjat tattaren syleilyssä

Tiikerililjoista rohkein oli lähtenyt huitelemaan vadelmaryteikköön. Pelastusoperaatio laitetaan pian käyntiin.

 

Raukea, samettinen kissa sunnuntaiaamun auringossa


 Watin yö oli sen verran työntäyteinen, että se aamuruohon syömisen jälkeen oli kuin sulaa raukeutta.

''Mami tuli taas kuvaamaan. Piti mennä nukkumaan mutta onhan minulla aina aikaa poseeraamiselle.''


''Tästä asennosta viikseni pääsevät oikeuksiinsa''.

''Pin up-Watti''


Kutikuti

''Enkö olekin malliainesta?''

''Ja näin notkea!''







12 kommenttia:

  1. Ihana ruusu ja suloinen wattikatti! :) Ääniä?! Hui, myyriä, hiiriä vai lepakoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wattikatti on kaunein kissimissi :). Niinpä, hyrr, mitä metakkaa lähteekään pienistä elukoista. Veikkaan myyrää tai hiiriä kun ei mitään ketunkaan mentävää rakosta ole olemassa, vaikka metelistä päätellen otuksilla oli massaa.

      Poista
  2. Watti on niin UPEA !!! !!! Olen sanonut ennenkin, mutta sanonpahan taas! Taidan minäkin alkaa laittaa kahvinporoja hortensioille, jos se on hyvä niksi. Pioneille olenkin joskus kahvinporoja jo tarjoillut. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen kuningatarmaista kauneutta ei voi jäljitellä :D. Minäkin aina lutustelen Watille niin että se melkein hermostuu. Juu, kokeilepa antaa kahvia hortensioille, ne pitävät hieman happamammasta maasta ja siksi tykkäävät. Luin tuosta vanhan kansan niksistä jostain puutarhakirjasta :).

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, on se samettia ja silkkiä koko katti :)

      Poista
  4. Sitä se maaseudun rauha teettää: niin omituisia ääniä, ettei kissakaan saa nukuttua.
    Watti on syötävän herkullinen kissa. Mustassa turkissa loistavat silmät. Rapsutuksia hänen pehmoisuudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Watti on rapsutuksiin kovin tottunut, se ajattelee olevansa luomakunnan kaunein :). On kyllä komea väriyhdistelmä, musta turkki ja kuparin väriset silmät. Ajatella että historian saatossa mustia kissoja vainottiin ja taidetaan edelleenkin pelätä jossain päin maailmaa.

      Poista
  5. Voihan Watti! Poseeraus sujuu ammattimaisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Watti kiittää, se on saanutkin paljon harjoitusta :)

      Poista
  6. Aikamoinen poseeraaja tuo teidän katti. Suloinen. Varmasti on huikeaa päästä mökin rauhaan rapsahduksia kuulemaan, onneksi teillä on vielä oma hiirikissa. Onkohan teillä oma kotikummitus? Wau noita tiikerililjoja, leviävätkin vielä, saat niistä ison upean penkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olisikohan meidän hiirikissa ehkä yhden hämähäkin saanut hengiltä :D vähänkään isompia ötököitä se vaan seuraa ja taputtelee tassulla.

      Tiikerililjat on ihania! Eikä niitä oikein enää myydäkään missään, ihana kukkalöytö taas :).

      Poista