Sivut

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pikavisiitti röttelöllä

Työkiireiden takia emme pariin seuraavaan viikkoon ehdi yöpyä röttelöllä, mutta eilen, lauantaina ehdimme piipahtaa katsomassa että kaikki oli kunnossa. Salon ja Turun seudulla on viime aikoina ollut murto-aalto, ja jopa lähitaloissa oli käynyt murtovarkaita. Kävimme myös katsomassa katolle asennettuja uusia tikkaita, maalarit olivat joutuneet asentamaan kokonaan uudet tikkaat kun vanhat olivat ihan vänkyrät. Kyllä talon ilme muuttui heti asutumman oloiseksi kun katto oli maalattu.


Mummon sieniasetelma

Kävimme mustikoiden poimimisen lomassa mummon luona. Siellä kannon juurelle ja päälle oli pulpahtanut rykelmä sieniä, niistä oli pakko napsaista kuva. Betonikissan juurella olevia sieniä ei kuulemma vielä perjantai-iltana ollut, nopeakasvuisia sieniä.



Kukkakesä jatkuu

Röttelöllä vallitsee edelleen kesä: kamomillat aloittelevat kukkimistaan ja kesäkukat jatkavat aiempien kuukausien kukkaloistoaan. Tosin punahattu Magnus osoitti jo luovuttamisen merkkejä. Yksi pettymys kuitenkin tuli: kaikki ruusumalvojen kukkavarret oli joko katkaistu tai syöty. Onneksi malva on monivuotinen, toivon että ne selviävät koettelemuksesta.


Siemenestä kasvatettu yksittäinen salkoruusu alkoi kukkimaan. Salkoruusu ei ollut kovin korkea, ehkä tämä on joku minilajike. Kukat kuitenkin ovat niin suuria että ne loistivat tielle asti.
Lehtosinilatvat ja purppuratulikukat ovat tehneet lupaavat lehtiruusukkeet ensi kesän kukintaa varten. Lehtosinilatvalla on hauska englanninkielinen nimi: Jacobs ladder. Sen lehdet näyttävätkin kuin tikapuilta.

Unikot eivät usko että syksy saapuu.

Kesäinen näkymä alas laaksoon
Kävin tarkastamassa kuukausi sitten tuhoamieni japanintattarien tilanteen. Pontevasti muutamat tattaret olivat jo ehtineet kasvaa, mutta ne kokivat kohtalonsa kun sain puutarhasakseni kätösiini. Tattaret olivat tuhonneet vanhan syreenipuun lähes kokonaan.

Japanintatar tuhoaa vahvalla leviämisellään kaikki tielleen osuvat kasvit.

Puolikuollut syreeni. Onneksi tuo yksi latvusto näytti terveeltä ja syreeni on tehnyt pari syreenipienokaista ympärilleen.

Suunnitelmia ja haaveita

Kunhan pääsen taas vauhtiin ja paikan päälle niin aion istuttaa Marketanpuiston puutarhamyymälästä ostamani tulppaanien sipulit ja pari mysteerinarsissien sipulia. Toivottavasti sipulit eivät tykkää kyttyrää odottamisesta.


Aluelle missä japanintatar kasvoi niin ajattelin tuoda suodatinkangasta ja siten tukahduttaa mahdolliset tattarien kasvuyritykset. Suodatinkankaan päälle voisin sitten tuoda uutta maata ja tehdä uuden siemenkylvöpenkin. Mielessäni on siintänyt jo kauan ''örkkipenkki''. Sinne tulisi vain erikoisen värisiä ja muotoisia luonnonkukkia. Näin kuvan tummalehtisestä kurjenpolvesta nimeltä Dark Reiter, sitä haluaisin ainakin kokeilla. Parin siemenfirman tilille taitaa kilahtaa pian pennosia. Näitä asioita kyllä täytyy ensin suunnitella ettei homma lähde niin sanotusti lapasesta.

Kotona Watti ottaa iisisti mummolta lahjaksi saamani ''Kaarle''-pään kanssa. Kaarle odottaa lopullista sijoituspaikkaansa, en tiedä minne tuollainen pää sopisi. Kaarle on pelotellut muutamia dagen efteristä kärsiviä vieraitamme.

6 kommenttia:

  1. Maali tekee kyllä ihmeitä ja siitä on moneksi. Ihanat nuo sienikuvat kantoineen ja kivineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Varmaan ovat jotain kakkasieniä, mutta sievältä näyttää.

      Poista
  2. Tatar on viheliäinen kasvi, eikä siitä tahdo päästä millään eroon. Kaivoin keväällä valtavat tatarin juurakot pois ja toinen mokoma jäi maahan. Kerran viikossa kiskon taimia maasta ja aina niitä tulee. Olen ruiskuttanut niitä etikalla, mutta hengissä ovat. En leikkaa taimia, vaan kiskon käsin. Usein taimi nousee hiukan juurta mukanaan, toisinaan katkeaa tyvestä. En anna periksi, vaikka menisi vuosia (kuten luultavasti meneekin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne juurakot on kamalia. Ne on tosi vahvoja ja syvällä ja levittäytynyt laajalle, yhdenkin ylöskaivaminen toi kunnon hien otsalle. Mutta eiköhän me tämä taistelu voiteta!

      Poista
  3. Moikka! Löysin tänne sun blogiin ja se oli niin mielenkiintoinen, että lisäsin itseni seuraajaksi. Ihana, mutta massiivinen projekti teillä. :) Täällä asustellaan 4 vuotta uudemmassa talossa, mutta ympäristö ei ole mikään paras mahdollinen unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne, tervetuloa! On tämä juu ihana projekti, mutta ei tosiaan ostaessa osannut aavistaakaan tulevaa työn määrää. Mutta aina täytyy kuitenkin säilyttää tietynlaiset vaaleanpunaiset lasit että jaksaa uurastaa, vanhoissa taloissa on ainutlaatuinen tunnelma :).

      Poista