Sivut

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kukkakatsaus

Emme olleet päässeet käymään röttelöllä pariin viikkoon. Heti kun automme saapui pihalle, suumme loksahtivat auki vuokkojen ja krookusten yhtäkkisestä ilmestymisestä. Kuin kesä olisi tullut. Bongasin sitruunaperhosia ja kimalaisetkin pörräsivät iloisina peipposten laulaessa laulujaan. Lisäksi koko viikonloppu oli todella kuuma, olisi voinut tepastella jo teepaidassakin, mutta rohkeus ihan vielä antanut periksi.

Ennen kukkakatsausta täytyy esitellä pakollinen sisäkuva röttelöstä, testasimme maalia turkoosiin keittiön seinään. Koetan löytää jostain jotain maalinpoistajaa jolla saisin leivin uunin koristetiilet luukun ympäriltä esille.


Ukko kaivoi kuopan ulkovessan takana olevaan ojaan: siellä sijaitsee talosta tuleva viemäriputki. Meillähän ei ole sisävessaa, tuosta valuu ainoastaan talousvesi. Nyt ei edes sitäkään koska keittiökään ei ole vielä valmis. Viemäriputki kaipaa uusimista ja se sijaitsee todella syvällä, putkien vaihtaminen uusiin tulee olemaan sotkuista puuhaa. Vesi kuitenkin virtasi hyvin, ainakaan tukkeumia ei ole.



Vielä kaksi viikkoa sitten haaveilin krookuksista, mutta ikäväkseni en silloin löytänyt yhtäkään tontiltamme. No, nyt krookuksia löytyi kahta sorttia: liilaa ja keltaista! Olen nähnyt maamyyrän kaivautuvan maahan juuri liilojen krookusten lähistöllä, outoa ettei edes syksyllä istuttamiani tulpaanin sipuleita oltu syöty. Ja olin viime viikolla hieman katkerana ostanut Marketanpuistosta pari ruukkua vaalean liiloja krookuksia kun luulin etten muuten niistä saa nauttia. No, kevätkukkia ei koskaan voi olla liikaa!

Kimalainen nautiskelee krookuksen antimista
Keltaista krookusta löysin vain yhden puun juurelta.
Marketanpuiston vaaleanliilat krookukset
 Jatkoin vajan edessä sijaitsevan kukkatarhan raivaamista. Heinien keskeltä paljastui pari mahtavan näköistä tulppaania. Odotan innolla minkä värisiä niistä tulee.

Uljas vanhan kansan tulppaani
Modernin raidallisia omia istuttamiani tulppaaneja
Löysimme pihalta vanhan kukkaetiketin, se puolet pihasta vallannut käynnös taisikin olla kärhölajike nimeltä Jackmanii.


Sukulaiselta saamani etelänkevätesikot olivat alkaneet myös kukkia. Kiva että ne juurtuivat niin hyvin, vaikken erityisemmin edes parantanut maata niitä varten.


Syksyllä kylvämäni rohtosuopayrtin siemetkin ovat alkaneet itämään. Olen toiveikas, ehkäpä saamme nauttia suopayrtin huumaavasta tuoksusta jo tänä kesänä!

Kun katsoin tarkkaan tontilla kasvavia erilaisia vuokkoja, ihmettelin kuinka varsinkin sinivuokkojen väri ja ulkonäkö poikkesivat toisistaan. Yksi sinivuokko oli lähes liila ja toinen taas oli sininen kuin taivas. Täytyypä esitellä vuokot vaikka myöhemmin...

Rohtosuopayrtit itävät

2 kommenttia:

  1. Hei
    kun kävimmetontillasi, niin minustakin ppihanvaltaaja köynnöksesi kärhölt, mutta kärhöt yleensä sinnittelevät vain hengissä. Teillä taitaakin olla oikein kärhöisä tontti. Nyt pitää laittaa sukulaislle ja tuttaville kärhönalkuja kasvamaan. Jospas alut olisvat yhtä innokkaita kasvamaan myös muilla pihoilla. Onkohan koko piha loppukesällä täynnä sinsitä kellokukkaa?
    Tuula

    VastaaPoista
  2. V tuhosi suurimman osan kärhöilijöistä, mutta otin vahingon takaisin: ikkunanlaudalla on itämässä kärhö Japonicaa, Alpinaa ja Addisonii'ta, niistä riittää muillekin jakaa. Jos ne innostuu valtaamaan koko pihan niinkuin edeltäjänsä niin täytyy rakentaa joku tuki niille. Hyvä toisaalta että V repi ne pois kun löysin ritarinkannuksia ja tulppaaneja köynnöspeiton alta.

    VastaaPoista