Kukkakierros ja tapetointia

 Koko viikon on ollut aivan ihana, aurinkoinen sää. Päätin käydä pupupöksyisen Watin kanssa pihalla kuvaamassa kukkijoita ennenkuin ne lakastuvat.

Minulla on jo tiedossa hyvä paikka tulevalle kukkapenkille. Heti pihalle tultaessa vasemmalla puolella on kaunis kallio. Sen juuressa on kaunis kaareva sammalläntti, jonne paistaa iltapäiväaurinko, täydellinen paikka keskikokoiselle kukkapenkille! Nyt vielä pitää miettiä tarkoin mitkä kasvit saavat muuttaa Röttelöstä tänne. Ainakin ne herkimmät ja kauneimmat saavat tulla tänne ihan suosiolla.. Harmittaa jos Röttelön kukista on iloa vaan ohikulkeville mökkiläisille.

Watti esittelee kukkapenkkiä. 

Täällä on ihana kokoelma krookuksia.

Pikkuiset narsissit aikovat kukkia omenapuun juurella!

Muutama kalpea sinivuokkokin löytyi.

Ruusut tekevät jo lehtiä! Jännää nähdä mitä lajikkeita ruusut tulevat olemaan,

Ihanaa, raparperipenkkikin löytyi. Kesällä saamme siis raparperikiisseliä.

Kalliolla kasvaa kauniita mehikasveja (?). Olisi hauska koota kallion päälle muitakin kivikkokasveja, kuten kissankäpälää tai kivikkosuopayrttiä.

Mitähän nämä sievät pienet valkoiset kukat ovat? Talon vieressä niitä on sammaleen seassa aika paljon.

Minua ei enää harmita että nämä orvokit olivat niin kalliita, Ovathan ne kukkineet kauniisti jo monta viikkoa!

Tapetointikriisi

Teimme tyhmyyksissämme megamunauksen kun ostimme eri painoksien Kirsikankukka-tapettia. Myyjä vielä kertoi meille että rullissa on pieniä sävyeroja, nyökyttelimme vaan että juu, kyllä me osaamme sutia tapetit seiniin niin, ettei eroja huomaa. Kun halvalla kerran sai.

 No, eilen aloitimme kovalla vimmalla tapetoida ruokahuoneen seinää, mutta jälki oli niin rumaa, että kaikki oli revittävä pois. Vaikka pohjatyöt oli tehty niin hyvin kuin mahdollista, kaikki pienet röpelöt erottuivat Kirsikankukan läpi ja ilmakuplia ja ruttuja synti kuin sieniä sateella. Rullista ei tule riittämään pisimmälle seinälle, joten ajoin rautakauppaan tilaamaan samanlaista vaaleata, röpelöistä kuitutapettia kuin mitä ruokahuoneessa jo oli. 

Tämän verran sain tapetoitua oviaukkoon. En viitsi laittaa lähikuvaa, voi olla että revimme tämänkin pois :D.

Meidän ei pitänyt alkaa tekemään mitään remontteja ainakaan heti, mutta niin se homma vaan lähti lapasesta. Ukko huomasi tämän Vallilan tiputapetin ja kysyi haluanko tämän, siinä kun on niitä tipuja. Sanoin että joo haluaisin.. ja lopputulos on onnistunut! 

Tämä on tiivistä, helppoa muovitapettia, mutta hengittämättömyys ei sisäseinässä tee haittaa. 

Tiputapetti lähikuvassa

Watti on nyt kuin kotonaan. Sillä on seurattavana viihdettä heti kun ikkunasta ulos katsoo. Pihalla pomppii kengurun kokoisia rusakoita, paisteja (kyyhkysyä) kujertelee puissa ja oravat kipittävät pitkin aitaa. Isoa ruskeata raitakattia ei ole näkynyt nyt viime päivinä joten reviiri on turvattu.

Uudessa talossa

Viime viikot ovat olleet kiireisiä: piti pakata ja hoitaa muutto kaksistaan ilman apuvoimia. Salilla ei tarvinnut käydä kun kantaa kymmeniä painavia laatikoita pitkin mantuja. Vieläkin täällä on purkamattomia laatikoita, mutta onneksi koti on kuoriutumassa kaiken kaaoksen alta.

Minun ihana työhuoneeni! Kyllä nyt kelpaa tehdä käsitöitä kun on tilaa. 

Hallittu kaaos..

Löysimme Tapettitalosta ihanan Kirsikankukka-tapetin huokeaan hintaan. Ajattelin tapetoida tämän keittiöön, kunhan laatikoiden tyhjentämiset alkavat olla pulkassa.

Tämäkin on vienyt aikaani. Bongasin tämän ristipistotyön pari kuukautta sitten englantilaisesta verkkokaupasta ja se lennähti ostoskoriin välittömästi. Ei voi olla myrtsi jos näkee tuon mairean hymyn heti aamulla.

Pihamaa

Kipaisin nopeasti pihalla. Hullun leima on taattu kun sateessa säntäilee pitkin pihamaata ottamassa kuvia ruohonkorsista... toivottavasti kesällä puut saavat lehtiä sen verran, ettei kaikkia touhujani huomaa :D. 

Talon reunustoilla kasvaa jotain angervoa, niiden täytyy lähteä koska kuntotarkastaja sanoi ettei hirsitalon reunustoilla saa kosteusvaurioriskin takia kasvaa mitään pensaita. 

Omenapuita ei ole leikattu pariin vuoteen, se on lisätty työlistalleni. Omenan lajike on kuulemma joku talviomena. Netistä olen tutkinut Hirvensalmen taimiston valtavaa omenapuuvalikoimaa ja sormia syyhyttää kaikki vanhat, perinteiset lajikkeet, joita ei jokaisesta taimikaupasta löydy. Toisaalta pihalla kasvaa puita jo liikaa, joten voi olla vaikeaa löytää uudelle omenapuulle paikkaa.

Pihalla on nurmikon sijaan sammalta! Kuulun sammalen ihailijoihin: se tuntuu varpaiden alla ihanalta, eikä sitä tarvitse ajaa ruohonleikkurilla. Minua jo neuvottiin että kalkissa saamme sammalen tapettua, mutta ei kiitos sellaisille suunnitelmille. 

Eilen oli pakko saada kevätkukkaasetelma portaalle! 

Talon juuressa kasvavia krookuksia

Lumikelloja <3

Watti uudessa kodissa

Watilla oli haasteelliset ensimmäiset kaksi päivää uudessa kodissa. Kaikkialla oli korkeita laatikkopinoja ja ihmiset ryntäilivät edestakaisin suurella metelillä. Hiekkalaatikkokin oli tunnin verran kateissa, kunnes Ukko tajusi sen unohtuneen vanhalle asunnolle ja pinkaisi hakemaan sen. 

Perjantaina töistä tullessani löysin Watin pienenä mustana kissakeränä saunan ylimmältä lauteelta ja sitä piti sylitellä jonkin aikaa kunnes se reipastui. Onneksi nyt Watti on jo oma itsensä, ja uskaltaa nukahtaa kissatorniinsa ja onpa se laukannut maha hölskyen pallonkin perässä pitkin käytävää. 

Eilen oli aikaa tehdä pieni asetelma. Ukko nimesi sen Wattialttariksi. 

Näytän tämänkin ristipistoprojektini. Eikös olekin upeat värit! Olen jo tehnyt n. 600 pistoa vasemmasta yläkulmasta, eli tällä hetkellä on vain tilkku taivaasta näkyvissä. Tämä tulee valmistumaan vissiin parin vuoden päästä... Tässä mallissa kukkia ja tipuja on niin paljon, että tulee onnistumisen tunteita aina yhden sivun valmistuessa.