Vuoden masentavin päivä

Töissä huomasin nettikalenterista että tämä päivä, 19.1, on Blue Monday, eli vuoden virallisesti masentavin päivä. Itselläni ei ollut tänään mitenkään erityisen masentavaa, mutta tämä juhlapäivä vaatii vähintään vuoden tylsimmän postauksen :).

Olimme viikonloppuna pitkästä aikaa röttelöllä ja piipahdimme Turussa.

Ennen lähtöä tällainen otus makoili reteänä koppansa päällä. Watti rakastaa matkakoppaansa, joskus ottaa siellä nokosia ihan kotonakin ollessaan.

Harmaata oli mutta ainakaan ei tullut kylmä!

 Lumet olivat sulaneet ja oli harmaata, joten päätimme piipahtaa Turussa katsomassa mikä siellä oli meininki. Tuntui kuin kahviloissa ja kaupoissa asiakaspalvelijat olisivat olleet paljon ystävällisempiä kuin Helsingissä. Toki pk-seudullakin osataan olla hyviä asiakaspalvelijoita, mutta mielestäni Turussa otettiin enemmän aikaa katsoa asiakasta silmiin ja antaa asiakaspalvelutilanteelle oman aikansa. 

Turusta tarttui mukaan Saila Roution ''Puutarha laatikoissa''. Olin aiemminkin nähnyt tämän kirjakaupoissa mutten ollut selannut sitä kuin vasta nyt. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa ja on jotenkin rauhottavaa tietää puutarhan voi perustaa lähes minkälaiseen tahansa kupposeen. Katsoinkin röttelön vajan romuja ihan uusin silmin.

Pihakoivulla oli intiaanihapsut jotka hulmuivat tuulessa :).

Lehtosinilatva sinnittelee rikkaruohojen jo valtaamassa penkissä.

Vajassa uudet vanhat ikkunat odottavat uuden kuistin rakennusta.

Watti runollisena:  ''Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi: jospa niistä ylimielisistä talitinteistä joskus paistin sais''. Kotona talintinttiparven jäsenet vuorotellen leyhyttelevät Watin nenän edessä kun raukka vahtii niitä parvekkeella ja turhautuu.

Alan selailemaan siemenluetteloita ja teen lopulliset päätökset. Tarkoitus olisi tänä kesänä kasvattaa tomaattia, ja mahdollisesti perunaa. Kesäkukista haluaisin kokeilla petunian ja orvokin kylvöä. Tällä kertaa täytyy pitää homma lapasessa koska joudun suurehkoon leikkaukseen keväällä, ja minun (tai Ukon) on jaksettava kastella ja hoivata kylvöksiä.

Lokoisa koti-ilta Watin kanssa + orastava siemenmania

Vietämme Watin kanssa kaksistaan kotielämää sen aikaa kun Ukko on Englannissa työmatkalla. (Ukko vitsaili ennen lähtöään että brittiläinen lyhytkarva-rotuisen Watin pitäisi päästä myös matkalle, ja ilman passia). Röttelö joutuu olemaan nyt heitteillä parisen viikkoa. Tämä on hyväkin asia koska vihdoin olen viitsinyt ja jaksanut siivota kaappeja, järjestellä ja sisustella kaupunkiasuntoamme.

Kylvämyksiä

Kasvien ja kukkien kaipuun ratkaisin jo syksyllä kylvämällä keltaisia kliivioita, echinopsis abbey brook-kaktuksia ja vanhan papan karvakaktuksia. Kliivian siemeniä saapui vain kolme kappaletta, mutta jokainen lähti itämään ihan parissa päivässä!

Keltakukkainen kliiviavauva. Kliivian siemenet kuuluu istuttaa puolittain multaan, missään nimessä niitä ei saa peittää kokonaan.

Abbey Brook-kaktushybridit tulevat Englannista Abbey Brook-kaktustarhasta. Echinopseille pitäisi tulla upeat kukat.

Vanhan miehen kaktukset kaipaisivat jo koulimista. Ehkä ne karvatkin tulevat jälkikäteen.

 Siemenluetteloita on tipahdellut postiluukusta. Aluksi nakkasin ne sivuun mutta sitten haksahdin katsomaan Youtuben puutarhaohjelmia. Eniten pidän Alan Titchmarshin ja Monty Donin ohjelmista. Vaikka en ole vielä edes 30 vuotta täyttänyt, koen nämä kaksi keski-ikäistä herraa hyvin charmikkaiksi. Sellaiset miehet jotka osaavat puhua kiinnostavasti ja lapio pysyy hallussa, on sitä jotain. Ohjelmia katsoessani tajusin että kohtahan ne siemenet pitäisi tilata jos aikoo mitään esikasvatella!

Kaivoin varastojani ja löysin edellisen siemenmanian lopputulemat, hassun näköisen Crazy Daisy-päivänkakkaran, vuorimintun, punaluppion sekä piikkiputken siemeniä. Nämä aion kylvää piakkoin ja yritän tilata maksimissaan pari uutta kukkapussia ja tomaatinsiemeniä parvekekylvöä varten.

Sisustelua

Kun ulkona on pimeätä ja kylmää, sitä alkaa kaipaamaan värejä ympärilleen. Vaihdoin keittiön valjut verhot kunnon retrokuvioon ja laitoin vielä värikkään pöytäliinan pöydälle.

Martelan vanha työtuoli on isoisän vanha. Tuolin vanha kangas oli harmaansininen, ja tosi huonossa kunnossa. Vein tuolin verhoojalle ja hän sai tuolin kukoistamaan uudelleen. Nyt Watti makoilee siinä enemmän kuin minä. ''Vain parasta minulle''-sanoo Watti.

Kesää ikävä

Katselin vanhoja kuvia viime kesältä. Meillä oli yhtenä kesäpäivänä hauskaa seurata puuntuhoojaperhosen elämän alkutaipaleita.

Ensin joku huomasi tällaisen pyrstön. Laho puu oli maistunut toukalle.

Sitten vastakuoriutunut perhonenkin löytyi. Oli sillä kokoa.

Perhonen seisoi paikallaan pitkän aikaa, varmaan siivet piti kuivatella ennen ensimmäistä liitoa.

Nyt sitä oltiin valmiina ensimmäiseen liitoon. Joku antaa takana henkistä tukea.

Enää vain kuutisen kuukautta petunioihin, laineiden liplatukseen ja iltapäiväkahveihin auringon lämmittäessä selkää. Mummo on mieltynyt vaaleanpunaisiin petunioihin, niitä hän hankkii laiturin laatikoihin joka vuosi. Kuulemma vaikuttavat kestävämmiltä kuin muut petuniat.

Kyllä se sieltä vielä tulee :).